Vieläkään en sitten uskonut, ettei tätä papparaista lähdetä taluttelemaan pelkällä riimulla kotipihan ulkopuolelle. Tallitien päässä huomasin, että poni meni jo. Häntä suorana, hippulat vinkuen kohti tallia takaisin. En saanut kuvaa, kun nauratti niin kauheesti. Siellä se seisoi oman tarhansa portilla ja koetti arvailla mun ilmeestä, että kantsiiko antaa kiinni.
Käytiin sitten laittamassa suitset päähän ja uutta yritystä kehiin. Melko vauhdikas oli lenkin eka puolikas siivitettynä sinkoilevalla ja pörisevällä poniinilla. Loppulenkinkin sai aika reippahasti vieressä tallustella, vaikka Rippe pysyi jo vieressä kiltisti. Se siitä rennosta yhteisestä kävelystä.
Mie niin tykkään tosta ponista ja sen metkuista.
Rippe!! :D Tulee mieleen edesmennyt Mikuponi, se osasi kanssa poistua hallinnasta jos semmoinen älli sattui. Sinne se sitten vaan meni, 97-senttinen poni, vaikka miten olisi narun päässä virponut ja kiroillut.
VastaaPoistaJoo - ei ne niitä pidättele millään, kun päättävät poistua. Oli koko mikä tahansa. :) Rippekin ampui paikaltaan suraan laukkaan, enkä jäänyt edes tappelemaan. Hehhehh. Naurattaa vieläkin koko tilanne.
PoistaLohdullista, että muillakin on poneja, joita ei voi taluttaa kotipihan ulkopuolella riimulla...
VastaaPoistaNo todellakin on. :D
Poista