Pakkasta on tosiaan pidellyt. Eilen oli jo lähes hellettä, kun mittarissa komeili -14 astetta. Sen kunnaksi hevoset pääsivät pidemmälle lenkille ja Rippe ainakin nautti laukkailusta. Tänään sitten pakkanen huitelikin taas kahdenkympin tienoilla aamusella, mutta nyt näyttäisi olevan enää -18 astetta.
Rippeä pakkanen ei muutenkaan ole haitannut. Päinvastoin, iltatallintekijä oli torstaina saanut maanitella sitä sisään hyvän tovin. Poni oli antautunut vasta, kun kaikki muut olivat sisällä. Sillä on ollut päällä se musta highneck tallitoppis, jonka toppaus kai huitelee jossain 200-300g välillä ja sen päällä 300g ulkotoppis. Nyt ilmojen lämmetessä vaihdoin sille sisälle kevyen tallitoppiksen, mutta ulkoloimi pysyi ennallaan.
Juomisen kanssa olen joutunut vähän pähkäilemään, sillä Rippe ei uskalla juoda tallin oven vieressä olevasta melassisaavista ollenkaan (josta siis hevoset juotetaan ulos mennessä ja sisään tuodessa). Välillä se jo siitä hörppää, mutta seuraavalla kerralla se tumma neste mustassa saavissa on jälleen yhtä pelottavaa.
Olen antanut sille väkirehuannoksen turvotettuna velliksi ja sen lisäksi sillä on ollut ulkona mahdollisuuksien mukaan (=miten olen tallille kerennyt) vettä eristetyssä juomasaavissa. Siitä se olikin perjantaina hörppinyt sen 12litraa jo päiväheiniin mennessä, päällä olleet retkipatjat se oli viskonut pois.. Lisäksi hevoset juotetaan päiväheinien yhteydessä lämpimällä vedellä ja sisällä niillä on ämpärijuotto. Saa kyllä kiitellä tallia, jossa hevosten ei tarvitse vesiputkien jäätymisen pelossa seisoa sisällä päivätolkulla.
Rippeä pakkanen ei muutenkaan ole haitannut. Päinvastoin, iltatallintekijä oli torstaina saanut maanitella sitä sisään hyvän tovin. Poni oli antautunut vasta, kun kaikki muut olivat sisällä. Sillä on ollut päällä se musta highneck tallitoppis, jonka toppaus kai huitelee jossain 200-300g välillä ja sen päällä 300g ulkotoppis. Nyt ilmojen lämmetessä vaihdoin sille sisälle kevyen tallitoppiksen, mutta ulkoloimi pysyi ennallaan.
Juomisen kanssa olen joutunut vähän pähkäilemään, sillä Rippe ei uskalla juoda tallin oven vieressä olevasta melassisaavista ollenkaan (josta siis hevoset juotetaan ulos mennessä ja sisään tuodessa). Välillä se jo siitä hörppää, mutta seuraavalla kerralla se tumma neste mustassa saavissa on jälleen yhtä pelottavaa.
Olen antanut sille väkirehuannoksen turvotettuna velliksi ja sen lisäksi sillä on ollut ulkona mahdollisuuksien mukaan (=miten olen tallille kerennyt) vettä eristetyssä juomasaavissa. Siitä se olikin perjantaina hörppinyt sen 12litraa jo päiväheiniin mennessä, päällä olleet retkipatjat se oli viskonut pois.. Lisäksi hevoset juotetaan päiväheinien yhteydessä lämpimällä vedellä ja sisällä niillä on ämpärijuotto. Saa kyllä kiitellä tallia, jossa hevosten ei tarvitse vesiputkien jäätymisen pelossa seisoa sisällä päivätolkulla.
Perjantai-iltana Ripen kunto aiheutti vähän huolta, kun se karsinassa jätti iltaheinät kesken, käänsi takapuolen ovelle ja vaihteli vähän painoa jalalta toisella. Hälytyssireenit ujelsivat omistajan päässä samantien ja jalkoja kokeillessa myös pulssit tuntuivat jonkin verran. Vein ponin pihalle kävelemään ja kääntyilemään, mutta mitään epänormaalia siinä ei ollut. Sisääntullessa myös kaviot olivat viilenneet ja pulssi lähes kadonnut (kaviokuumeessa liikunnan lisääntyessä pitäisi käydä päinvastoin oman käsitykseni mukaan). Ponikin oli ihan virkeä ja alkoi taas natustaa heiniään, eikä se enää koko iltana vaihtanut painoa jalalta toisella.
Lopulta tulimme tallilla siihen tulokseen, että ponilla oli vähän ilmaa mahassa, joka saa aikaan samanlaista jalkojen siirtelyä, kun kaviokuumeessa (lievempänä toki). Ripellä oli nimittäin perjantaina vapaapäivä.
Tai sitten mielessä kävi myös kylmien jalkojen lämpeneminen sisätiloissa, josta seurasi verenkierron lisääntyminen kavioissa (=tuntuva pulssi ja ehkä epämiellyttävä tunne).
En tiedä, mutta eilen poni oli ihan oma itsensä, eikä sillä tuntunut olevan mitään hätää. Liikutuksen alussa se tosin piereskeli tavallista enemmän.
Ja mitä niihin heiniin tulee, taisi vaan olla heinäkiintiö täynnä, kun pakkasten takia hevoset ovat saaneet heinääkin enemmän. Rippe on tupannut viimepäivinä jättämään heinää kaikilta ruokintakerroilta.
Onneksi ilmat nyt vähän lauhtuvat ja luntakin on kaiketi vähän luvassa. Pääsee kunnolla liikkeelle, niin ähkyjen ja kaviokuumeen pelko pienenee kummasti. Eilen oli reilun tunnin lenkin jälkeen rentoutunut olo hevosten lisäksi myös omistajilla.
Samoja fiiliksiä, sydän on meinannut pysähtyä moneen otteeseen kun hevosilla on ollut heinää jäljellä karsinassa. Onko se sitten se pakkasen kuivattava vaikutus vai mikä, mutta niin vain on meilläkin ollut ruokahalussa ja heinän menekissä muutoksia. Toki myös annokset ovat olleet isompia, mutta jonain toisena vuodenaikana en ole onnistunut reilummilla annoksilla siltikään saamaan aikaan samanlaista jättämiskulttuuria (joskus siis aikataulusyistä on pitänyt mättää kerralla heinää eteen selvästi normaalia enemmän, mutta mitään ei silti muina vuodenaikoina jää jäljelle). Nestettä näihin tuntuu putoavan ihan kivasti, vaikuttavat juovan myös automaattikupeista öisin kylmää vettä. Ainakin kupeissa on aina ollut kivennäishippuja ja heinänkorsia kun olen niitä nyt joka päivä syynännyt ja juoksuttanut niistä vettä pitkin päivää.
VastaaPoistaJa samat havainnot sisääntulon suhteen: pidin merkkinä onnistuneesta loimitus-heinäruokinta-juotto -kombosta sitä, kun 14 tunnin ulkoilupäivän päätteeksi kukaan ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen portille vaikka pakkasta oli se -20. Minua tosin alkoi hiukan vituttaa siinä 22.30 aikaan hytistä pakkasessa ja maanitella kopukoita sisään :D Periaatteen naisena en niitä iltaisin tarhan perältä hae vaan sopisi olla jonossa portilla tulossa, kun hyvin tietävät että sisällä ruuat odottaa.
Oletko sinä kuullut/lukenut pakkaskaviokuumeesta? Törmäsin tällaiseen termiin oikeastaan vasta nyt ja jäin pohtimaan sitä. Googlailemaan en ole päässyt kun olen joutunut surffaamaan vain kännykällä kohta kaksi viikkoa.
Sitä minäkin epäilin, että pakkasella on osuutta ruuan omaehtoiseen säännöstelyyn. :) Toisaalta se on oikein hyvä, ruokaa riittää järsittäväksi pitkin päivää. Oikeastaan tuon heinäasian takia aloin järjestää juoma-asiaa, kun ajattelin ponin olevan niin janoissaan. Kuivathan se jätti ekana kunnon pakkaspäivänä kokonaan syömättä ja söi vaan esikuivatun. Sillon sillä oli jano. Nyt se saakin vain esikuivattua, kun edellisen tallin kuiva heinä loppui.
PoistaRippe ei tosiaan ole tehnyt elettäkään minään päivänä sisälle tullakseen. Olen itse ollut siitä kamalan huolissani, kun menin klippaamaan sen, mutta näköjään täysin turhaan. :D
Olen kuullut ja lukenut jonkinverran tuosta talvikaviokuumeesta. Sehän taitanee yleensä olla näiden kroonikoiden ongelma, joilla useat kaviokuumeet ovat tuhonneet verisuonistoa. Verosuonet ohenevat ja menevät tukkoon, niissä kiertää huonosti veri ja täten tulee ongelmia. Osa käärii hevosen jalkoja ulos lisätäkseen verenkiertoa (lämmin laajentaa verisuonia), mutta itse en ole vielä siihen ryhtynyt (kun ei ole ollut mitän oiretta, että olisi tarvetta kaviot on olleet normilämpöiset ja poni normaali). Mutta siksi minulla oikeastaan kävi mielessä tuo, että jos jalat ovat ulkona kylmettyneet ja sitten sisällä lämpiävät, niin voisiko se saada aikaan hetkellisen verentungoksen kavioissa (pulssin tuntumisen)..? Joskus ainakin omia sormia oikein särkee, kun ne kylmettymisen jälkeen alkavat lämmetä ja veri kiertää.
Mua kiinnostaa tämä talvella iskevä kaviokuume, kun edesmennyt Miku-shettikseni sairasti elämänsä ensimmäisen ja viimeisen kaviokuumeen keskellä ankaria pakkasia. Eihän sen syntysyillä nyt enää, liki 8 vuotta tapahtuneesta ja ponin siirryttyä jo autuaimmille laidunmaille, ole mitään käytännön väliä, mutta olen kiinnostunut syistä ja seurauksista ja koitan aina imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon. Mikun kohdalla en ole keksinyt selittävää tekijää, silloin oli luntakin reilusti eli pohjat hyvät, tuskin kyse oli mekaanisesta kaviokuumeesta. Melassivedellä tehostin silloinkin juomista ja edeltävänä päivänä poni sai kylässä olleelta äidiltäni vähän normaalia useamman leipäpalan, mutta ei poni ollut reagoinut tuota talvea ennen eikä koskaan sen jälkeenkään ravinnon sokereihin - toki niitä vähän valvoinkin, mutta en hysteerisen tarkasti.
PoistaKuulostaisi aika loogiselta tuo "veritunku" ja sen tuoma kipu. Tai sitten voimistuva pulssi oli vain yleistä kipureaktiota jos oli pieru pahasti suolenmutkassa. Mistä näistä tietää.
Joskus nämä kaviokuumejutut on niin käsittämättömiä ja vaikka kuinka valvot sokerit ja liikunnat, niin poni sairastuu. Ja toisten lihavat ja liikkumattomat laiduntavat vuodesta toiseen sairastumatta.
PoistaMinähän en hysteerisestä kyttää sokereita ruuasta, enkä enää hipelöi jalkoja pulssin takia jatkuvasti tai muutenkaan ihan kokoajan ajattele, että ponini on kroonisesti sairas. Olen vähän löysännyt narua ja ajatellut, että jos on tullakseen hoidosta huolimatta, niin sille en mitään voi. Ja jos poni ei kestä elää edes kohtuullisen normaalia hevosenelämää (poislukien laidunnus), niin sitten se pääsee kokonaan pois. Eihän siitä mitään tule jos jatkuvasti joutuu pelkäämään ja rajoittamaan ja laskemaan ihan jokaisen suupalan.
Eikös Mikulla ollut sen karvan kanssa ongelmia? Olisiko sillä voinut olla cushing? Sehän altistaa kaviokuumeelle ja jostain luin, että ne yleensä sairastuvat nimenomaan syksyllä ja talvella. Toki toi "winter laminitis" kannattaa tutkailla, se on jännä ilmiö, mistä enemmän löytyy tietoa englanniksi.
Heh, meidänkin tallinpitäjä juuri manasi, ettei karsinahevosille oikein pakkasten aikaan maistunut sisällä heinä... Pihattohevosilla oli kovimmat pakkaset koko ajan heinää ja nekin säännöstelivät omaa kulutustaan aika lailla.
VastaaPoistaNoniin eli aivan normaalia on käytös siltä osin. :) Näin olinkin asiaa koettanut järkeillä, että pakkanen tähän vaikuttaa tavalla tai toisella.
PoistaHeippa,muistatko kellä rippe oli aikoinaan Ranualla?😊
VastaaPoistaHei! Muistan hyvinkin, olen käynyt ponia siellä katsomassakin. :) Oli omistajatytön kotipihassa kahden shettiksen kanssa.
Poista