 |
| Helin ottama kuva heinäkuulta |
Videota ette saa, syystä että en saa sitä millään ohjelmalla muokattua. Tai siis koneellani ei ole mitään soveltuvaa ohjelmaa enkä löydä netistä yhtään toimivaa joka ei huonontaisi laatua ja olisi yksinkertainen käyttää. Hermot meni eilen asian kanssa.
Muutenkin olin hiukka huonovointinen, joten Taavi sai tyytyä meidän pikaiseen iltavisiittiin K:n kanssa. Se oli sadepäivän kunniaksi piehtaroinut kunnon mutakerroksen, jonka armeliaasti annoin olla. Ompahan luonnollinen ötökkäsuoja seuraavalle päivälle.
Tänään käytiin sitten taas maastoilemassa, lenkki oli hirvikärpäsiä lukuunottamatta ihan täydellinen. Oon tässä kotona nyt nykiny niitä päästäni pari kappaletta tähän mennessä.. Ai että mie niin vihaan niitä. :S
Mentiin 3km ensin käyntiä, että päästiin pehmeäpohjaiselle hiekkatielle, jossa sitten ravattiin ja laukattiin reippaasti muutama pätkä ja sitten sama matka takaisin kotiin. Laitoin oikein estesatulankin, että pääsen kevyeeseen istuntaa, voi polviparkoja! Mutta meillä oli niin hauskaa lenkillä, Taavi oli tosi reipas ihan koko lenkin ja tarjoili itse reipasta ravia (pihastakin se olisi lähtenyt ravilla) sekä siirtyi todella mielellään laukkaan, annoin hyvällä pohjalla laukata oikein pitkänä ja kannustin vielä vähän lisää.
Ero nopeudessa on jo huikea alkuajan laukkailuihin, silloin se hädintuskin pysyi yllä ja ravikin on saanut ihan uutta puhtia. :)
Yhdessä vaiheessa Taavi koetti vähän mutkittaa metsään, en tiedä halusiko syömään vai pissalle, muttei ainakaan pissannut vaikka seisoskeltiin metsässä hyvä tovi pariinkiin otteeseen.
Koetin kyllä ennen ratsastusta päästää sen karsinaan asioille, vaan siellä oli jotain niin pelottavaaaaa, että Taavilla oli hirveä kiire ulos sieltä karsinasta, puuskutusten saattelemana. Hassua, mutta karsinassa pörisemisen jälkeen sidoin sen käytävälle kiinni ja siinähän se seistä nökötti ihan rauhassa taas. Elmo-vainaan sitominen käytävälle tossa mielentilassa olisi ollut täysi katastrofi! :D
Lenkiltä tullessa Taavi saikin jäädä sisään, kun kaveritkin olivat jo syömässä. Harjailin karvat suoraksi, tarkistin jalat ja heitin vielä lopuksi leivän kuppiin. Mukavasti lenkki piristi minuakin, aamuvuorosta tallille ajaessa ajattelin, että nukahdan rattiin, mutta onneksi silti raahasin itseni tallille asti!
Taavin edistymistä on hauska seurata, vaikkei varsinaisesti ole tavoiteltu mitään muuta kun parempaa kuntoa, ollaan saatu todella lyhyessä ajassa jo paljon onnistumisen riemua ja positiivisia yllätyksiä. Eikä se ole tarvinnut, kun vähän huolenpitoa ja maltillista liikuntaa sen kuntoa ja intoa kuunnellen, välillä on vähän patistettu ja sitten taas toisaalta annettu myös levätä ja viettää hevoslaumassa hevoselämää.
Se on saanut ruokaa (ja herkkuja..) riittävästi, mutta silti hoikistunut ihan silminnähden. On hauskaa huomata, ettei tämäkään hevonen ole laiska luonteeltaan, kun homma tehdään sille mieleiseksi ja mielenkiintoiseksi ja kunnon kohotessa mielikin virkistyy. :)
Huomenna Taavilla on kranio-sakraaliterapia illalla ja olen töissä sen verran pitkään, että todennäköisesti sillä on vapaapäivä taas. Jos muistan, niin otan kameran mukaan, mielenkiintoista nähdä miten Taavi hoitoon reagoi ja löytyykö siltä jumeja (ei olisi kyllä ollenkaan epätodennäköistä).
Keskiviikkona sitten lähdetäänkin iltapäivällä käymään klinikalla hammashuollossa ja rokotuksessa.
 |
| Heinäkuun kuvia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.