Viikon Taaveilut :)

Nyt on lomareissulta palattu takas Taaveilun pariin.

Tiistaina kävin ratsastamassa Taavilla aamupäivästä. Laitumelta hakiessa jätkä tuli ensin vastaan, mutta kun tajusi että pitäis lähtee hommiin niin se löi jarrut päälle. Hetken keskusteltuamme Taavi lähti nöyrästi tallustamaan miun perässä tallille päin. 

Tallissa annoin Taaville pellavamössön ja annoin hetken olla karsinassa, sitten otin sen käytävälle, harjasin ja laitoin varusteet. Aluksi mentiin työskenetelemään kentällä. Taavi oli alkuun melko tahmea ja laiska, peruuttaakaan se ei meinannut millään. Jälleen keskustelimme hetken ja johan alko jätkä toimia. Mentiin ravissa ympyröitä ja suoralla siirtymiä ja peruutuksia. Lopuksi tehtiin väistöharjotuksia. Väistöt meni Taavin taitoihin nähden hyvin. Sitte ötökät löytiki meijät, joten armahdin Taavin ja lähdettiin maastoon. Maastossa poika piristy heti. Osittain seikkailtiin mehässä ja osittain mentiin teitä pitkin. 

Tallin pihaan tullessa alkoi sataa, joten ajoitus oli ratsastuksella mitä mainioin. :)

Keskiviikkonen menin tallille serkkuni Tanian kanssa. Haettiin Taavi laitumelta sisälle. Otettiin Taavi käytävälle ja Tania harjasi sen. Yhdessä myö sitten laitettiin sille varusteet. Mie kiipesin eka Taavin selkään ja lähettiin kenttää kohti. Menin kentällä samoja asioita kuin eilenkin kertaukseksi ja Taavi oli alusta alkaen tosi hyvä ja reipas. 

 

Tania otti muutaman kuvanki miusta ja Taavista. :)

Sitten Tania kiipesi selkään. Edellisestä kerrasta oliki vieräshtäny yhdeksän vuotta. Taavi käveli varovasti ja kovasti ruoho houkutteli maassa. Alkuun mentiin kentällä pysähdyksiä ja peruutuksia ja vähäsen raviakin. Lopuksi mentiin maastoon. Kaiken kaikkiaan poika käyttäyty hyvin, eikä Taniaakaan pelottanu. :) 

Ratsastuksen jälkeen vietiin Taavi talliin ja hoidettiin kuntoon. Tania anto kiitokseksi Taaville vielä porkkanan ennen laitumelle viemistä.

Tänään menin tallille jo aamusta. Taavi oli vielä sisällä. Se oli juuri syönyt aamuset pellavamössönsä, joten annoin täjkälle vähän heinää. Taavin mutustellessa heiniä harjailin sen puhtaaksi ja laitoin varusteet. "Paketoin" jätkän jalat oikein kunnolla, koska lähdettiin mehtään seikkailemaan. Jätkä vaikutti tyytyväiseltä kun lähdettiin suoraan maastoon. Suunnattiin latupohjalle ja sielä poikettiin useampaan otteeseen mehtäpoluille. Latupohjaa oli nyt hyvä mennä, koska se oli raivattu ja pohja siistitty tulevaa talvea varten. Annoin jätkän valita vauhdin ja annoin sen myös syödä välillä. Kotiin päin tullessa nostin sitten vielä hiekkatiellä muutamat laukat. Taavi oli laukassa eteenpäin pyrkivä ja laukka oli mukavan pyöreää. Kovasti on siis laukka kehittynyt kesän aikana. :)

Tallissa harjailin jätkän ja venyttelin sitä vähän leipäpaloja apuna käyttäen. Sitten vein Taavin laitumelle ja jätkä lähtikin reippaasti ravaten muiden luo.

- Sanni

Aarteen Macho 1999-2012

 

"Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa "
Yö - Hän tanssi kanssa enkeleiden

Elmosta puhuminen on vieläkin välillä vähän vaikeaa ja kuvia tähän kirjoitukseen kaivellessa koin taas tunnemylläkän. Kuitenkin siitä olisi varmaan hyvä kirjoittaa, sillä kirjoituksissa se usein mainitaan, samalla uteliaimmat pääsevät nyt kuulemaan mikä oli lopullinen lopetuksen syy. 

Elmo oli yksi elämäni hevonen, se ensimmäinen oma hevoseni. Lupasin sille aikanaan, että saattelen sen viimeiselle matkalla kun aika tulee. Vaikka matkaan tuli mutkia ja tiemme myös erosivat, niin lupaukseni pidin. Vaikkakin jouduin sen lunastamaan aivan liian aikaisin.
Elmo opetti paljon, se opetti käsittelystä, ratsastuksesta, vastuusta, päätöksistä ja lopulta sairauksista ja luopumisestakin.

Elmon ja minun yhteinen historia alkoi syksyllä 2004, kun näin keskustelupalstalla kirjoituksen nuoresta poni-ruunasta, jolle ei tahtonut löytyä sopivaa ratsastajaa. Laitoin sähköpostia kirjoittajalle ja muutaman viestin jälkeen sovimme koeratsastukseen ajan.

Koeratsastuspäivänä satoi vettä ja putosin ylämäkilaukassa kuusen juurelle, mutta siitäkin huolimatta olin vakuuttunut siitä, että tämä on juuri hyvä poni minulle. Sen syksyn aikana tipuin tippumasta päästyäni kerta toisensa jälkeen, mutta periksi ei annettu, ei kai sitä silloin mitään suurta itsesuojeluvaistoa edes ollut. Käytännössä kävimme painiottelua ihan kaikesta; laukannostoista, lastauksesta, hyppäämisestä, maastoon lähtemisestä, kiinniolemisesta, ihan kaikesta..

Pikkuhiljaa aherrus tuotti tulosta ja ponista alkoi kuoriutua tosi mahtava paketti. Se ei ole koskaan ollut kovin helppo, säpäkkä ja sille päälle sattuessaan täyttä tulta ja tappuraa ja niin sairaan itsepäinen. Vanhemmiten luonne kuitenkin tasoittui jonkin verran ja yhteisen sävelen löytäminen helpotti asioita kummasti. Hassua oli, että selkään olisi milloin tahansa uskaltanut laittaa lapsen, koska niiden kanssa mentiin aina varovasti hiipien, mutta kokeneempia voi sitten retuutella mielensä mukaan.
Kilpailimme myös jonkin verran sekä esteillä, että kouluratsastuksessa, ihan vain seuratasolla suurimmaksi osaksi ja omaksi iloksi. menestys oli vaihtelevaa riippuen säästä, tuulen suunnasta, korvien asennosta ja esteiden väristä. Ruusukkeita on kuitenkin kertynyt jonkunlainen pino.
Eikä Elmolla ollut kilpailupäätä yhtään, se saattoi yhtäkkiä päättää, että nyt riittää ja lyödä liinat kiinni kesken radan. Sitten se saattoi olla kuukaudenkin hyppäämättä ja alkaa sitten taas hypätä, joskus se ei mennyt ristikonkaan yli, mutta metrisen okserin ongelmitta.

Elmo oli aivan mahtava ystävä, sen kanssa pystyi tekemään melkein mitä tahansa ja se antoi minun tehdä melkein mitä tahansa. Se oli muokkautunut omaan käteen sopivaksi ja pystyin melkein aina ennakoimaan sen tekemisiä ja aivoituksia. Se taas luki minua kuin avointa kirjaa ja tiesi jo pitkän matkan päästä millä tuulella olin ja mitä milloinkin pidin sen aivoituksista.

Omalla tavallaan se oli hyvin haastava ja otti helposti johtajan paikan jos se sille annettiin. Se oli salamannopea ja ketterä, kääntyi kannoillaan silmänräpäyksessä, istui käytävälle naruihin ihan yhtäkkiä vaikkei olisi tehnyt sitä pitkiin aikoihin ja lukon hajottua jäi seisomaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut (mutta jos vaihdoit palolukon, se ei koskaan koettanut kiskoa sitä). Sen kanssa sattui ja tapahtui, se sai aikaan katastrofin melkein mistä tahansa. Ja kuitenkin toisaalta luotin siihen kuin kiveen tietyissä asioissa.

 
Jouduin kuitenkin elämäntilanteen takia myymään Elmon kesällä 2009 pois. Päätös ei ollut helppo, mutta vaihtoehtoja ei juurikaan ollut koska halusin että ponille on varmasti aikaa ja sairastuessaan se saa parasta hoitoa. Niinpä se saateltiin uuteen kotiin Nurmekseen.

Kahden vuoden kuluttua kuitenkin se palasi minulle, olin ilmoittanut halukkuuteni ostaa sen takaisin ja hetken asiaa pohdittuaan silloinen omistaja lämpeni ajatukselle sen myymisestä takaisin minulle. 
Elmo saapui takaisin kotiin kesäkuussa 2011 ja riemu oli rajaton.Oli ihanaa saada se kotiin ja alusta asti kaikki oli sen kanssa niin tuttua ja turvallista, kaikki tuntui jatkuvan siitä mihin pari vuotta sitten jäätiin tai ihan kun Elmo ei olisi koskaan edes ollut poissa.

"Minulla meni vuosia ennen kuin opin ymmärtämään hänen maailmaansa, mutta sen jälkeen sovimme saumattomasti yhteen."

Ilo ei kuitenkaan ollut kovinkaan pitkäaikainen sillä heti tullessaan Elmo ontui vasenta etujalkaa kaarteissa. Ennen ostopäätöstä päätimme käydä näyttämässä jalkaa klinikalla. Tuomioksi silloin tuli kalkkeumaa ojentajajänteessä, aktiiviseen harrastekäyttöön kuntoutuminen epävarmaa, kavionivel piikitettiin ja mukaan tuli ohjeeksi kylmätä ja laittaa Penetrolia.
Tuomiosta huolimatta päätin ostaa sen ja katsoa mihin siitä on. Käytimme sen vielä toisella klinikalla paremmissa kuvissa ja niissä näkyi, ettei kyseessä ole kalkkeuma vaan jonkin sortin rustottuma ja hoidoksi saatiin lämpöä ja liikutusta kunnon mukaan.

"Vilkuta"

Elmo toipuikin hyvin ja oli pari kuukautta oireeton, sillä harrastettiin aktiivisesti ja jopa vähän hypättiin eikä jalka tuntunut reagoivan mihinkään. Ruununrajaan kasvoi kyllä isohko patti, ihan kuin tavallinen luuliika.
Sitten se potkaisi takajalkansa putkaitaan, onneksi se ei epäilystä huolimatta saanut jännevammaa mutta jännetupet kuitenkin repeytyivät ja täyttyivät verellä. Elmo seisoi 5-6 viikkoa.
Heti varovaisen liikutuksen alussa poni oli huonon tuntuinen, se tahditti päällään, kääntyi vaivalloisesti ja kompuroi maastossa joka ei ollut varmajalkaiselle Elmolle ollenkaan tyypillistä. Se oli kuulemma myös aamuisin kovin jäykkä ja liikkui huonosti. En tiedä mikä loppujen lopuksi laukaisi ontumisen uudelleen, tilsakumit, sairasloma vai oliko se vaan sattumaa. Se olisi kuitenkin tapahtunut ennemmin tai myöhemmin.

Vappuna 2012 käytiin taas klinikalla ja tulokseksi saatiin sädeluuontuma, se luuliikapatti ruunuluussa ei tämän lääkärin mukaan vaivannut. Alusta asti olin hiukan epäileväinen, sillä kuvat olivat puhtaat sädeluiden osalta ja tutkimuskin ehkä hiukan puutteellinen ja hätäinen. Ennuste oli epävarma jokatapauksessa ja siirsimme Elmon pienempään talliin maalle toipumaan, se kengitettiin useamman kerran ja koetin alussa liikuttaa sitä varovasti (sehän on sädeluuontumassa tärkeää), se ei kuitenkaan vastannut mihinkään hoitoihin ja sen ontuma paheni kokoajan.

Kesäkuun 27. päivä matkustimme taas klinikalle ja silloin olin jo etukäteen miettinyt lopettamisen mahdollisuutta. Olin aivan kuolemanväsynyt jatkuvaan huoleen ja murheeseen, sairasteluun ja teki pahaa katsoa ontuvaa hevosta. Mutta toisaalta luovuttaminen tuntuisi pahalle, kun mitään selvää syytä ei ollut. Entä jos se olisikin ollut parannettavissa.
Klinikkareissulla kuitenkin selvisi, ettei mitään sädeluuontumaa ole koskaan ollutkaan, vaan vasemman etujalan "luuliikapatti" oli jatkanut edelleen kasvamistaan. Kahden kuukauden välein otetuissa kuvissa oli huima ero ja se oli kasvanut jo nivelpintojen päälle tulehduttaen ne. Kyseessä oli siis harvinaisen agressiivinen kehärengas.
Vaivaan ei ole hoitoa, sitä ei voida leikata, ainoastaan oireita voidaan koettaa helpottaa piikittämällä, joten päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen tulokseen että Elmon kannalta paras ratkaisu on eutanasia, kun se vielä on pirteä ja iloinen ontumisestaan huolimatta. 

Röntgenkuvat, kahden kuukauden muutos (klikkaa isommaksi, toisen kuvan pvm pitäisi olla 27.6.)

Päästin Elmon taivaslaitumille laukkailemaan 27.6.2012, ystäväni oli poissa. 

Siis hyvää matkaa, ystäväni

En enää puhu enempää

Tärkeimmän tiedät, ja se riittää

Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa

Kulje kanssa enkelin

Hyvää matkaa, hyvää matkaa

Sinua paljon rakastin.

-Markus Backman,Petri Laaksonen-

"Kaikkein vaikeimmilla hevosilla on sinulle eniten annettavaa."
- Lendon Gray. 

Matka on pitkä ja kivinen, mutta älä pelkää, mä otan sut vaikka reppuselkään

Perjantaina käytiin taas perinteisellä maastokävelyllä, kun ei työviikon jälkeen paljon muuhun puhti riittänyt. Taavi lähti töihin mielellään ja liikkui alun matelua lukuunottamatta hyvin ja reippaasti. Taavin käpsytellessä mie tein mielikuvaharjoittelua istunnan kanssa ja sain kun sainkin sitä kohennettua. Hukkaan ei siis reissu mennyt.

Lauantaina mentiin sitten kentällä koulua. Laittelin Taavin kuntoon ja lähdettiin kohti kenttää. Heti ötökät hyökkäsivät kimppuun, tietysti sateinen päivä ja sitä seurannut lämmin jakso sai taas uuden sukupolven kömpimään esiin.
Kentällä ei siis paljon käynnissä askarreltu, vaan mentiin ravissa paljon ympyröitä ja temponmuutoksia, hetken aikaa hölkkäiltyään Taavi alkoi taas vertyä kivasti. Otettiin laukat molempiin suuntiin ja aloitin hankalammasta vasemmasta kierroksesta. Pari väärää, sitten yksi oikea laukka, kun laitoin raipan lavalle ennen nostoa. Sitten taas muutama väärä, ennenkuin keksi napauttaa raipalla ulkotakaseen nostossa ja se tuotti heti tulosta (tosin pikkupukin saattelemana) ja kiittelin kovasti. Laukka pysyy jo kohtalaisen hyvin vasempaankin llä, kunhan nousee ensin.
Oikeaan laukka nousi hyvin, mutta alkoi helposti kaatua sisäänpäin ja silloin myös vauhti alkoi kasvaa. Teinkin useamman noston ja laukkasin vain sen aikaa, kun laukka pysyi hyvänä.
Lopuksi vielä kevyttä ravia pidemmällä ohjalla ja hienosti Taaviska venyttelikin eteen-alaspäin. Ei meinannut loppukävelystä tulla siinä ötökkäpaljoudessa yhtään mitään, hikinen hevonen vielä oikein veti niitä puoleensa.. Annoin Taavin hetken syödä ruohoa kentän laidalla ja sitten lähdettiin tallia kohti, riisuin varusteet ja harjailin piikkisualla hikisen karvan läpi, jotta se kuivuisi nopeasti. Heitin vielä lopuksi kuppiin pari herkkua. 

Tässä näkyy ötökkäloimi, kuvassa tosin liian löysästi kiinni ja valunut

Tänäänkin menin illasta tallille ja päädyin menemään kentälle. En ole vielä saanut sitä hirvikärpästakkia ostettua ja kammoksun niitä pikkuhirviöitä ihan todella, joten metsään meno ei tällä hetkellä ole suuressa huudossa, vaikka perjantain lenkiltä (avarilla isoilla hiekkateillä) ei matkaan tainnut yhtään tarttuakaan.
Taavilla taisi olla maha taas vähän kipeä, liekö omenoilla osuutta asiaan. Kovasti alkoi pierettää, kun vähän kevyesti silittelin ja hieroin kylkiä ja sitten tuntui olo helpottavankin. Oli se syönyt kuitenkin ja juonut ihan normaalisti, mutta ilme oli mutru kun kylkiin koski.
Varustin Taavin tänään ratsastusötökkäloimella ja päähupulla, sekä itseni kyllästin myrkyllä. Tarkoitus oli nimittäin ötököiden määrästä riippuen tehdä pelkästään käyntityöskentelyä. Se onnistuikin ihan hyvin tällä varustuksella.
Tehtiin päätyihin voltit, toisella pitkälle sivulle loivaa avoa pari lyhyttä pätkää ja toiselle reippaampaa käyntiä. Kulmat mentiin epäsuoran ohjasotteen avulla takaosakäännöstä tapaillen. Tehtävät sujuivat tosi hyvin ja Taavi alkoi mutustelemaan kuolainta kovasti ja oli tyytyväisen oloinen.
Tein samaa harjoitusta molempiin suuntiin ja sen jälkeen käänsin lyhyeltäsivulta pitkän sivun suuntaisesti ja koetin väistättää sen pari metriä takaisin uralle. Alku oli hankalaa, etenkin vasemmalla väistäminen tuotti ongelmia. Oikealle Taavi väisti selvästi paremmin ja yhden onnistuneen väistöaskeleen jälkeen annoin pitkät ohjat ja lähdettiin talliin, se on varmasti Taaville paras kiitos.
Tallissa taas varusteet pois ja tarkistin mahan tilanteen, joka oli hyvä. Karri tuli hetken päästä paikalle Taavia moikkaamaan ja antoi herkkuja, venyttelivät samalla molemmat kyljet. Siliteltiin ja rapsuteltiin kutiavaa poikaa jonkin aikaa ja sitten lähdettiin.

Huomenna Taavilla onkin vapaa ja sitten Sanni menee ti, ke ja to. Itsellä on iltavuorot töissä, joten Sanni-lomalainen kerkeää paremmin. :)
Ainiin ja tilasin Taaville oman länkkäpenkin käytettynä, nyt vaan sormet ja varpaat pystyyn että se sopii! Mittailujen mukaan pitäisi olla ihan hyvä, mutta sittenhän sen näkee.

Tämmöinen tulee käytettynä, kuva Hööks

Epäsuoraa ohjasotetta etsimässä ja painiottelu kaulanauhan kanssa

Meillä oli Taavin kanssa ensimmäinen suuri ristiriita:
Elina (jästipää) + Taavi (AHNE luupää) kaulanarulla + ruohotupsu = mahdoton yhtälö, josta seurasi pitkä ja tuskainen painiottelu siitä kuka määrää suunnan ja mihin pysähdytään (välillä pyynnöt menivät läpi hyvin ja sitten taas eivät, kummasti portin kohdalla oli suurimmat ongelmat), en edes tiedä kumpi voitti vai voittiko kukaan ja mihin lopputulokseen päädyttiin.

ps. Kaulanarun lisäksi oli riimu, jolla ratsastus sujui ongelmitta ja harjoiteltiin epäsuoraa ohjasotetta, Taavi hoksasi aika äkkiä mistä on kysymys ja tekikin hienoja neliöitä, kulmissa aina siirrätin etuosaa epäsuoralla ohjasotteella.
Mitä tänään opimme: kaulanaruharjoitukset jätetään siihen, että lumi peittää jokaisen heinänkorren ja naru kentän kulkuaukon eteen (ei se siitä karkaa, mut siitä ei voi asiallisesti mennä ohi).
Ja kyllä harmittaa, että hermostuin ja aloin asiasta edes painimaan, mutta näitä sattuu.

Kranioimista ja hammashuoltoa

Eilen Sanna Ylösmäki kävi käsittelemässä Taavin kraniosakraaliterapialla. Alkuun Taavia ujostutti ja tilanne kummeksutti, kun ihan vieras ihminen tulee ja käy samantein kopeloimaan. Se koitti päästä tilanteesta tepastelemassa edestakaisin käytävällä ja ihan varovasti työntämällä Sannaa seinää vasten.
Kunhan vauhtiin päästiin, niin pää alkoi välillä nuokkumaan ja yhdessä vaiheessa tuli suuri haukotusten sarja, etujalkaa myös kuovittiin useaan otteeseen, kun löytyi enemmän jumissa oleva kohta. Kamerakin oli, vaan en tietenkään saanut kuvattua mitään ihmeellistä, kun olin niin keskittynyt hoitoon.
Taavilla oli jumeja varsinkin vasemmalla puolella edessä ja oikealla takana, Santtu epäili, että oikea takanen on hiukan voimaton ja se joutuu sitä kompensoimaan vasemmalla etujalalla. Kuukauden päästä katsotaan uudelleen, jos samat paikat jumiutuvat uudelleen tiedetään muuttaa ratsastusta sen mukaan (Santtu on myöskin valmentaja, joten osaa neuvoa meitä hyvin).
Myös itse pääsin Taavin jälkeen käsittelyyn. Olin taas totaalisen jumissa sillä viime kerrasta on kulunut todella kauan, joten itsekin otan uusinnan kuukauden päähän. Olin hoidon loputtua niin pyörryksissä, että sain istuskella pitkän tovin hoitopöydällä ennen kotiinlähtöä.

Tänään löytyikin Taavista vauhtia, se tuli laitumelta ravaten (!!) mun vieressä pientä ravia ja oli muutenkin pirteä. Laitettiin sille putsit jalkaan, tupot korviin ja huppu päälle. Peitin korvat kuljetukseen, sillä yhtenä päivänä kävin itse kuuntelemassa minkälainen meteli kopissa on ja rengasmelu on aika huikea.
Taaviskainen käveli suorilta koppiin ja asettui syömään, joten ei muuta kun matkaan. Porvooseen klinikalle oltiin siis menossa hammashuoltoon ja rokotukseen. 

Taavi lähdössä

Klinikalla selvisi, että Taavilla on isoja piikkejä varsinkin ylähampaissa, sudenhampaat poistamatta ja aaltoileva purenta (lievänä). Lääkäri raspasi piikit ja epätasaisuudet, tasoitti sudenhampaat ja sovittiin että tullaan näyttämään hampaita taas maaliskuussa.
Jos purenta on edelleen aaltoileva (toisinsanoen pelkkä raspaus ei korjaa sitä), niin sitten sähköraspin kanssa tasoitetaan se oikein ja samalla voidaan poistaa sudenhampaat (lääkäri oli sitä mieltä, että ne voidaan jättää vielä, koska ne tuskin ovat vaivanneet tähänkään asti). Rauhoittaa ei kuulemma seuraavalla kerralla varmaan tarvitse (paitsi jos sähköraspilla otetaan), sen verran lunkisti Taavi suhtautui ja sai paljon kehuja. 

Kyselin vielä sen jaloista, kun ne keräävät nestettä välillä. Se ei kuulemma ole vaarallista jos laskee liikutuksen aikana ja ei onnu tai arista. Nestettä kerääntyy vain vapaapäivinä ja karsinassa, muuten on kuivat, joten ei ole syytä huoleen.
Jos alkaa ontua, niin sitten voisi olla niveltulehdus, kun jalkojen asentoakin on aika rajusti jouduttu korjaamaan. Ei löytynyt klinikan rotuvaihtoehdoista Valko-Venäjänhevosta, joten Taavi merkattiin kylmäveriseksi kaiketi. :D

 

 

Pihalla kävelyttelin huppelissa olevaa hevoista jonkin aikaa ennen lastausta ja kun se alkoi heräilemään, niin uskallettiin lähteä varovaisesti liikkeelle. Matka meni hyvin (itse nukuin kotimatkan.. :)) ja kotiin päästessä Taavi oli jo kokonaan herännyt ja kiire oli talliin syömään. Kaverit hörisi kovasti Taavin saapuessa, oli varmaan ollut huoli laumalaisen katoamisesta. Huomasin pureskelussa uuden äänen, sen mikä kuuluukin kuulua kun hevonen rouskuttaa!

Vähän väsyttää

Pienin askelein tulee valmiimpaa, turha hoppuilla

Helin ottama kuva heinäkuulta

 
 Videota ette saa, syystä että en saa sitä millään ohjelmalla muokattua. Tai siis koneellani ei ole mitään soveltuvaa ohjelmaa enkä löydä netistä yhtään toimivaa joka ei huonontaisi laatua ja olisi yksinkertainen käyttää. Hermot meni eilen asian kanssa.
Muutenkin olin hiukka huonovointinen, joten Taavi sai tyytyä meidän pikaiseen iltavisiittiin K:n kanssa. Se oli sadepäivän kunniaksi piehtaroinut kunnon mutakerroksen, jonka armeliaasti annoin olla. Ompahan luonnollinen ötökkäsuoja seuraavalle päivälle.

Tänään käytiin sitten taas maastoilemassa, lenkki oli hirvikärpäsiä lukuunottamatta ihan täydellinen. Oon tässä kotona nyt nykiny niitä päästäni pari kappaletta tähän mennessä.. Ai että mie niin vihaan niitä. :S
Mentiin 3km ensin käyntiä, että päästiin pehmeäpohjaiselle hiekkatielle, jossa sitten ravattiin ja laukattiin reippaasti muutama pätkä ja sitten sama matka takaisin kotiin. Laitoin oikein estesatulankin, että pääsen kevyeeseen istuntaa, voi polviparkoja! Mutta meillä oli niin hauskaa lenkillä, Taavi oli tosi reipas ihan koko lenkin ja tarjoili itse reipasta ravia (pihastakin se olisi lähtenyt ravilla) sekä siirtyi todella mielellään laukkaan, annoin hyvällä pohjalla laukata oikein pitkänä ja kannustin vielä vähän lisää.
Ero nopeudessa on jo huikea alkuajan laukkailuihin, silloin se hädintuskin pysyi yllä ja ravikin on saanut ihan uutta puhtia. :)

Yhdessä vaiheessa Taavi koetti vähän mutkittaa metsään, en tiedä halusiko syömään vai pissalle, muttei ainakaan pissannut vaikka seisoskeltiin metsässä hyvä tovi pariinkiin otteeseen.
Koetin kyllä ennen ratsastusta päästää sen karsinaan asioille, vaan siellä oli jotain niin pelottavaaaaa, että Taavilla oli hirveä kiire ulos sieltä karsinasta, puuskutusten saattelemana. Hassua, mutta karsinassa pörisemisen jälkeen sidoin sen  käytävälle kiinni ja siinähän se seistä nökötti ihan rauhassa taas. Elmo-vainaan sitominen käytävälle tossa mielentilassa olisi ollut täysi katastrofi! :D

Lenkiltä tullessa Taavi saikin jäädä sisään, kun kaveritkin olivat jo syömässä. Harjailin karvat suoraksi, tarkistin jalat ja heitin vielä lopuksi leivän kuppiin. Mukavasti lenkki piristi minuakin, aamuvuorosta tallille ajaessa ajattelin, että nukahdan rattiin, mutta onneksi silti raahasin itseni tallille asti!
Taavin edistymistä on hauska seurata, vaikkei varsinaisesti ole tavoiteltu mitään muuta kun parempaa kuntoa, ollaan saatu todella lyhyessä ajassa jo paljon onnistumisen riemua ja positiivisia yllätyksiä. Eikä se ole tarvinnut, kun vähän huolenpitoa ja maltillista liikuntaa sen kuntoa ja intoa kuunnellen, välillä on vähän patistettu ja sitten taas toisaalta annettu myös levätä ja viettää hevoslaumassa hevoselämää. 
Se on saanut ruokaa (ja herkkuja..) riittävästi, mutta silti hoikistunut ihan silminnähden. On hauskaa huomata, ettei tämäkään hevonen ole laiska luonteeltaan, kun homma tehdään sille mieleiseksi ja mielenkiintoiseksi ja kunnon kohotessa mielikin virkistyy. :)


Huomenna Taavilla on kranio-sakraaliterapia illalla ja olen töissä sen verran pitkään, että todennäköisesti sillä on vapaapäivä taas. Jos muistan, niin otan kameran mukaan, mielenkiintoista nähdä miten Taavi hoitoon reagoi ja löytyykö siltä jumeja (ei olisi kyllä ollenkaan epätodennäköistä).
Keskiviikkona sitten lähdetäänkin iltapäivällä käymään klinikalla hammashuollossa ja rokotuksessa.

Heinäkuun kuvia

Se ei oo raha eikä rakkaus, vaan tunne tää

 Eilen käytiin ihan vain käyntimaastossa ja muutamaa luikerteluhidastelu-kohtausta lukuunottamatta lenkki meni hyvin, joku 6km oli matka ja aikaa kului oletettavasti noin tunnin verran. Ihan rentouttavaa työviikon jälkeen käydä vain ihastelemassa maisemia rauhallisessa tahdissa lämpöisessä kesäillassa!

klikkaa suuremmaksi

klikkaa suuremmaksi

klikkaa suuremmaksi

 
 

Tänään mentiin kentällä pitkästä aikaa, kun Heli tuli meitä kuvaamaan. Käärin oikein pintelit ja kaikki oli niin sävysävyyn. Siinä kuntoon laittaessa Taavi sai juoda vähän melassivettä ja sai taas normaaliin tapaan pellavavellin jossa kalkkia ja valkosipulia seassa.

Kun sain viimein uljaan ratsuni kuntoon, niin lähdettiin kentälle. Alusta asti Taavi tuntui ihan hyvälle. Sen suu on alkanut kivasti rentoutua ja pehmetä, kuolaimen liikutteluun se vastaa kuolainta imeskelemällä. 
Se myös käveli kohtalaisen reippaasti ja oli muutenkin pirteä. Se alkaa muistuttaa ratsastettavuudeltaan jonkin verran entist poniani, toki se on hiukkasen hitaampi vielä pohkeelle yms. mutta muuten se toimii hyvin samanlaisella ratsastuksella.

Kuumuus kuitenkin verotti voimia molemmilta, eikä Taavi yltänyt ihan yhtä hyvään suoritukseen kun viimekerralla, kun oltiin kentällä (silloin oli viileää eikä yhtään ötököitä eikä kameraa..). Vasen laukka kuitenkin nousi tänään hyvin ja pysyi kivasti yllä! Siirtymät oli vähän hitaita ja tahmeita ja oikeaa laukkaa sai välillä pyytää useamman kerran ennen nostoa ja se oli välillä lähellä hyytymistä.

Saatiin kuitenkin kivoja kuvia ja videotakin on pari pätkää, täytyy katsoa josko huomenna jaksaisi editoida videoita vähän ja laittaa tänne näytille. Taavi näytti videossa paljon paremmalta kun miltä tuntui, se tuntui todella hitaalle ja tahmealle selästä ajottain, mutta ravaa kuitenkin ihan kivasti videolla. Olen antanut sen olla vähän hidas, kunhan se etenee itse hoputtamatta ja mielellään, jatkuva patistelu saa sen ahdistumaan ja hidastamaan. 
 
Liikutuksen jälkeen Taavi oli todella hikinen ja loppuverkan jälkeen vein sen sisään. Siellä odottikin jo välipalaruuat ja siinä sen syödessä riisuin varusteet ja huuhdoin hiet, koetin tarjota vielä melassivettä, mutta heinä oli parempaa ja Taavi lähinnä kasteli turpaansa ämpärissä.
Lähtiessä heitin sille vielä kuppiin pari leivänpalaa, on se vaan tosi hieno hepo!
Laitan tähän muutaman otoksen vielä:

Ei ihan rumannäköinen..

Hienosti tasajalkaa!

Loppuvenyttelyä Taavin omaan tahtiin

Eilen ja tänään...

Kirjottelen tässä nopsaan ennen nukkumaan menoa yhteenvedon parin päivän touhuiluista.

Eilen käytiin Taavin kanssa maastoilemassa sama lenkki kuin maanantaina. Ötököitä oli taas laitumella mahottomasti niin en viittiny kentälle mennä. Lenkki mentiin lähinnä Taavin tahtiin. Matkalla erään talon asukas jäi juttelemaan meidän kanssa. Kehui Taavin väritystä ja olemusta, kertoi ihailleen jätkää monesti laitumen ohi ajaessaan. :D Maastolenkillä Taavi oli alkuun tosi innokas ja hyväntuulinen. Puolen välin jälkeen se alko jäkittää ja yritti kääntyä takasin pariin otteeseen, tajusin lopulta että jätkällä oli hätä. (Se kun ei oikein osaa pissata ratsastajan ollessa selässä, saatika hiekkatiellä ku rouskuu kinttuloille. ;)) Sanoin jätkälle, että ei myö takasin voida kääntyä, että lyhyempi matka on ku jatketaan vaan etiäpäin. Noh sitten jätkä alkokin oikein kiirehtimmään. :D Lopulta tallin pihalle tullessa se seiso miltein jalat ristissä ja karsinaan päästessä kiire loppu. ;) Voi oisitte kuulu sen helpotuksen huokauksen. x)

Tänään menin tallille jo aamusta, Taavi oli vielä sisällä. Laitoin jätkän kuntoon ja päätin mennä kokeilemaan onnea kentälle ötököiden suhteen. Alkuun saatiikin olla ötököiltä rauhassa. Tein Taavin kanssa ensin maastakäsin harjotuksia mm. temmonlisäyksiä, peruutuksia ja väistön alkeita. Sitten tein samat harjotukset selästä, jätkä oli tosi hyvä ja kuuliainen. Väistöissäkään se ei tarjonnu heti peruutusta, mitä se usein tekee, vaan yritti oikeasti. Sitten iski ötökät ja keskittyminen herpaantu, otin ennää vain parit laukannostot, jotka onnistuivat myös hyvin ja sitten lähettiin lopuksi maastoon ötököitä karkuun.Tallissa tehtiin vielä vähän venytyksiä omenanpalojen kera, ennen kun vein sen laitumelle. :)

Nykyään Taavi lähtee aina laitumelle päästessään ravaten kavereiden luo, se on siis selvästikin päässy jo mukaan laumaan, hyvä niin. :)

Nyt olenkin sitten loma reissulla Pohjois-Karjalassa ja palaan Taaveilemaan vasta reilun viikon päästä.

                                                              Taavi heinäkuussa.

-Sanni

Lastausharjoituksia

Taavilla oli tänään muuten vapaa, mutta harjoiteltiin hiukan lastausta ja kopissa olemista etukäteen, sillä varasin sille viikon päähän keskiviikolle ajan hammashuoltoon klinikalle.

Illalla töiden jälkeen raahattiin koppi tallille. Pilkoin kuppiin porkkanoita ja laitoin muutaman jyväsen kauraakin, hepo mukaan tallista ja eikun kokeilemaan.
Ekalla kerralla se käveli suoraan sisään ruokakipon perässä yhtään miettimättä ja söi kopissa vähän aikaa, sitten pyysin pakittamaan ulos. Seuraavalla yrityksella se ei sitten enää menntkään jostain syystä sisään vaan jäi lastaussillan eteen silmät pyöreenä kattomaan.
Se otti oikein muuliasennon ja liimasi kaviot maahan, mutta laitoin kovan kovaa vastaan ja nojasin naruun niin paljon pystyin. Vaikka Taavi peruuttikin, niin pidin vaan kokoajan painetta narussa.

Käskin K:n kokeilla laittaa raipan persauksen taakse pitkällisen seisomisen jälkeen, mutta Taavin arvatessa aikeet se päätti parhaaksi poistua rauhallisesti, mutta päättäiväisesti takavasemmalle. :D Ei se pitkälle onneksi kävellyt (minä perässä), mutta todettiin, että ei ahdisteta sitä. Joten Taavi muuliasentoon ja minä narun toiseen päähän roikkumaan ja odottamaan.
Jonkun ajan kuluttua Taavi päätti ottaa sen ratkaisevan askeleen eteen ja poistin paineen, sitten se käveli perässä puoleen väliin traikkua ja nykäsin herkkukipon kauempaa. Kun se sai palkinnon, niin se käveli kipon perässä perille asti ja antoi mun siirtyä etupuomin ali toiselle puolelle sitä syöttämään.

Kun se sujuvasti jo käveli sisään koppiin (jos se seisahtui, riitti pelkkä napakka ote liinasta, niin se katsoi parhaaksi kävellä heti eteenpäin), niin vaikeutin asiaa hiukan lisää, herkku seuraa vasta kun ihminen on mennyt etupuomin ali eri puolelle seisomaan. Ekalla kerralla Taavi katsoi parhaaksi lähteä pois, kun herkkuja ei heti tullutkaan, mutta jo seuraavalle kerralla se malttoi odottaa hetken pidempään ja kas - herkkuvati oli taas nenän edessä. :)

Sitten kun se seisoi kopissa rauhassa ja ihminen etupuomin toisella puolella, pyysin Karria kopistelemaan lastaussiltaa, Taavi kuunteli asiaa, mutta päätti porkkanoiden olevan pakoa parempi vaihtoehto. Otin sen taas ulos ja uudelleen sisään. Tällä kertaa suljimme lastaussillan, eikä se ollut moksiskaan, se sai syödä loput herkut ja seisoskelihan se hyvän aikaa ilman namejakin siellä. Purkuvaiheessa sille tuli vähän kiire vaikka tarjoilinkin porkkanaa, mutta seuraavalla kerralla se malttoi odottaa rauhassa.
Käytiin vielä kerran kopissa ja tultiin ulos, sitten tein vielä vähän maastakäsittelyä, pysähdyksiä ja väistätyksiä sekä peruututin. Meinas olla ruunan keskittymiskyky jo vähän heikoilla, mutta kun pidin pääni ja toistin toistamistani, niin menihän se jakeluun. :)

Eli varataan hiukan aikaa lähtiessä, mutta aika kivuttomasti se sinne käppäilee, kun ei ala ahdistelemaan heti.

Pähkäiltiin sitä, että miten se olisi paras kuljettaa, väliseinällä vai ilman, nyt harjoiteltiin ilman ja tällä samalla viritelmällä lähdemme myös klinikalle. Toiset hevoset haluavat levittää jalat ja matkustaa leveesti, toiset taas tykkää ottaa tukea seinistä, hankalaa kun ei tiedä yhtään miten Taavi haluaa matkustaa. Avara ja iso koppi ilman väliseinää on ainakin lastaamisen ja siellä toimimisen kannalta parempi.
Meillä ei harjoituksissa ollut takapuomia, sillä meillä oli hiukan ongelmia sen kanssa, se ei mennyt ihan paikalleen ja sitä pitää hiukan muokata ennen lähtöä (kaventaa päitä, jotka tiputetaan trailerin seinissä oleviin reikiin). Ketjut tosta löytyy väliseinän kanssa käytettäväksi, mutta ne ei kyllä pitele Taavin kokoista hevosta jos se niitä päin peruuttaa.

koppi väliseinällä ja ilman

Jossain vaiheessa kunhan kerkeää oli suunnitteilla rakentaa puomin sijaan vanerinen takaseinä saranoilla, se olisi kaikkien kannalta varmasti mukavin ja turvallisin ratkaisu.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Maastohan se tännään taas voiton vei. ;) Tarkotus kyllä oli mennä kentällä, mutta jo laitumella oli mahotonta ötökän elämää, nii en viittiny lähtä ees kenttäharjotuksia yrittää.

Jätkä oli kesäheilasa Hulmun kanssa laitumen takanurkassa kun menin sitä hommiin hakemaan. Onneks kaveri kuitenkin tuli minnuu vastaan, kenties herkkujen toivossa? Portillakaan ei tullu ongelmia kun tallin omistaja oli sopivasti lissäämässä vesiä laitumelle ja toimi portsarina. :)
 

 

Maastoon lähdettiin "ei oo kiire"-periaatteella. Allekirjottaneella kun alkoi tännään kesäloma :) Mentiin Taavin kanssa katsastamaan jo aiemmin löytämäni mehtäreitti, nyt vaan päätin katsastaa, että mihin asti polku vie. Tiehenhän se päätty, käännyttiin oikealle ja lopulta löydettiin ihan tutullekin tielle. :) Maisemat reitin varrella oli kauniit. kamera miulla oli kyllä mukana, mutta en viittiny kauheasti pysähellä kun ötökät kävi aina kimppuun. Maastopolku mentiin lähinnä käynnissä, mutta hiekkatiellä sitten ravattiin ja laukattiinkin. Taavi oli reipas ja laukkakin nous hyvin. :)

Muutaman ratsastuskuvan nappasin...

Miun luottamus Taavia kohtaan kasvaa kyllä päivä päivältä. Reissulla tuli vastaan kaikenlaista yllättävää, oli miehiä raivaussahojen kera, roskia(?) polttava mies pellolla ja puskasta lehahtavia lintuja sekä muutama auto. Yhenkään asian kohalla jätkä ei säikkyny. On se vaan hieno. <3

Tallissa annoin jätkälle vielä melassivettä (päivä ihanan aurinkoinen ja lämmin, lenkkikin kesti melkei 1 h 30 min) ja porkkanan. Pesin hiet pois, laitoin ötökkämyrkkyä, ötökkähupun ja sipasin turpaan vielä helosansolia. Sitten vein pollen laitumelle ja sielähän Hulmu olikin jo jätkää vastassa. :) 

Keskiviikkona meen taas Taaveilemaan. Toivottavasti ötököitä ois vähemmän, että pääsis vähän kentällekin hommiin.

-Sanni

Länkkärimaasto

Tänään K pääsi taas Taavin selkään ja saatiin lupa kokeilla tallilla olevaa länkkäpenkkiä Taaville.

Mentiin vähän ennen viittä tallille ja vasta tullessa tajusin, että aika on kaikkein huonoin. Sisään hakiessa portilla oli vähän hässäkkää, kun useampi olisi ollut halukas tulemaan sisälle. Saatiin kuitenkin Taavi ehjin nahoin sisään asti.
Laiteltiin se kuntoon ja koetin parhaani mukaan katsoa, että länkkä on suhteellisen sopiva. Suojitettiin jalat, koska tiedossa oli metsässä menoa ja otettiin turparemmikin suitsista irti, että Taavi voi haukata evästä matkalla.

Länkkäponi valmiina lähtöön

Käytiin kiertämässä aikasen pitkä lenkki, oltiin reissussa yli 2 tuntia ja matkaa kertyi noin 10km. Ajasta toki osa meni kuvien ottamiseen ja seisoskeluun sekä reitin katseluun puhelimesta. Oltiin jo etukäteen suunnilleen katseltu reitti valmiiksi, mutta sen polun löytäminen tuotti alkuun vähän hankaluuksia. Lisäksi osittain se oli niin umpeenkasvanut, että piti vähän soveltaa. 

 

Pääasiassa pojat vaan kävelivät, mutta muutama ravipätkäkin otettiin. Itse olin mukana pyörällä, kaikkein sakeimmissa paikoissa taluttelin sitä ja Taavi + K teki meille tietä. Jossain vaiheessa lenkkiä pidennettiin myös vähän jalustimia, kun ne olivat jääneet tallin pihalla vähän turhan lyhyiksi, vaikea arvioida maastakäsin eikä kyydissä olija osannut sanoa, ennenkuin alkoi jalat väsyä. ;)

Taavi oli taas kaikkein parhaimmillaan kunnon metsäpoluilla ja umpiheinikossa, mutta alkumatkan hitailun jälkeen se oli oikein reipas koko lenkin. Enemmän taisi alkaa ratsastajaa jo väsyttämään, mutta urhoollisesti selvittiin takaisin kotipihalle.

Taavi pääsi varusteiden purkamisen jälkeen karsinaan ja syömään. Satula ei jättänt ainakaan mitään painojälkiä ja karvat oli oikeinpäin eli kaiketi se sitten oli kohtalaisen hyvä.
Juotin vielä vähän melassivettä, mutta siitä kelpasi vain noin puolet. Tarkistin vielä jalat ja K antoi Taaville omenan palkkioksi. 

On se vaan hieno!

Sweet surprise, I could get used to unusual you

Perjantaina Taavilla oli vapaa ja se sai viettää kokopäivän hevosseurassa, mutta kävimme K:n kanssa sitä illalla moikkaamassa kun ei olla moneen päivään nähty. :) Nappasin sen sisään ja päästin syömään välipalaruokia (hevoset otetaan viiden maissa sisään ja saavat silloin heinät ja väkirehut, sitten vielä illalla heinää ja vettä).

Harjailin sitä hetken ja sitten muut jo tulivatkin sisään. Taavi on kuulemma jo oppinut oman karsinan paikan ja sen voi päästää tarhasta kujaa pitkin sisään vapaana iltaisin. 

Lauantaina käytiin aamupäivällä hakemassa Taaville oma kuljetuskoppi. Siitä on ollut jo pidempään puhetta, että oma koppi olisi tosi kätevä esim. klinikkakäyntejä varten ja tulisihan sitä varmaa enemmän vietyä Taaviakin ihmisten ilmoille jos ei olisi aina sitä koppiongelmaa. 

Kyllä kelpaa matkustaa, väliseinän saa helposti pois

Menin tallille kahden jälkeen ja hain Taavin ulkoa. Pariin kertaan käytiin lyhyt keskustelu siitä, että onko pakko lähteä, mutta pelkkä uhkaus riitti loistavasti. Portilla hetken aikaa takelteli, en tiiä onko se saanut siitä osumaa, mutta siinä se on ollut nyt jonkun kerran vastahakoinen.
Laittelin Taavin kuntoon ja sovitin sille uudet meksikolaiset kolmipaloineen ja pari kertaa käytin sen karsinassa josko se pissaisi, sillä yleensä on aina pissahätä, toinen kerta tuotti toivotun tuloksen. Taavi ei oikein mielellään pissaa ratsastaessa, niin sitten siitä tulee vielä tahmeampi, kun pitää jalat ristissä juosta.

Tällainen kuolain tuli Taaville postissa

Talutin kentälle ja tein aluksi muutaman pysähdysharjoituksen ja väistätin kädellä, meni heti oikein hyvin, joten kiipesin kyytiin.
Tein käynnissä ympyröitä ja pitkille sivuille kaaria, joissa ensin asetus vasemmalle, sitten oikealle ja vielä vasemmalle (vasemmassa kierroksessa), enkä päästänyt luistamaan askeltakaan.
Koetin tehdä myös vähän väistöä, mutta ruunimus ei oikein ymmärtänyt sitä, se väisti askeleen, kiitin ja sen jälkeen se pysähtyi ja alkoi peruuttaa häkellyksissään. Heh.. No kyllä ne sieltä tulee  pikkuhiljaa. :)

Ravissa jatkoin ympyröiden tekemistä ja kaarien harjoittelua, pidin huolta, että Taavi asettui ja taipui. Alkuun se oli todella vastahankainen, mutta alkoi sitten notkistua, kun sain sisäpohjetta vähän läpi. Tein myös pari pysähdystä, peruutusta ja siitä suoraan liikkeelle lähtöä, alkuun jouduin komentamaan kun se lähti liikkeelle kuin siirapista.
Yhtäkkiä ollessani pääty-ympyrällä se alkoi nyökkiä päällä alaspäin aina kun löysäsin sille sisäohjaa (mutta pidin taivutuksen sisäpohkeelle ja tuen ulko-ohjalla).
Kokeilin nostella laukkoja, oikea nousee hyvin ja sitä Taavi pitää ylläkin jo ihan hyvin esim. keskiympyrällä, mutta se vasen laukka on hakusessa. Sain sen nousemaan pari kertaa, mutta sen jälkeen en saanut sitä enää millään esiin, vaikka yritin monenlaista kikkailua.

Kuitenkin siinä samassa tein ravissa ympyröitä ja laukannostoyrityksistä Taavi sai vähän lisää ponnetta. Se kulki tosi nätisti ja hyvin, pyöristi kaulan ja laski päänsä, meni oikein tahdikasta ja hyvää ravia (niin hyvää, kuin tuommoinen työhevostyyppinen nyt voi mennä).
Mietin mielessäni, että enpä olisi koeratsastuksessa koskaan uskonut, että tästä hevosestä löytyy tällainenkin vaihde enkä tietenkään ottanut sitä kameraa mukaan vaikka meinasin!
 
Taavi oli muuten niin hieno ja se alkoi väsyä joten jätin sen vasemman laukan yrittämisen. Ehkä se ei tästä nyt mene pilalle ja se vasen laukka varmasti sieltä vielä löytyy ja vahvistuu pikkuhiljaa. Otettiin vielä vähän eteen-alas kevyessä ravissa ja Taavi oli todella hyväntuntuinen ja rento, sitten tuli alas selästä, annoin namin ja löysäsin vyön. Taluttelin loppukäynnit ja annoin hetken syödä apilaa kentän laidalta.

Käveltiin talliin, otin varusteet pois ja annoin urheasti töitä tehneelle ruunalla melassivettä ja se joikin koko ämpärillisen kerralla. Sitten se sai Karrin lähettämän omenankin, laitoin myös veden lämpiämään pesuvettä varten kun ei raaski jääkylmällä pestä.
Vein Taavin pihalle ja se sai syödä sillä aikaa kun pyyhin hiet pois, heitin sen vielä hetkeksi kavereiden kanssa pihalle, saa sitten sielä vähän verrytellä. Clasu meinasi antaa sille heti kyytiä, mutta Taavi käänsikin pyllyn ja pukitti kohti. Hyvä Taavi!

Mietiskelin, että kunhan kunto vielä vähän kasvaa, niin voisin ottaa valmentajalta puolituntisen Taavin kanssa josko saataisiin siihen laukkaan jotain ohjeita, se on paljon kiinni minusta itsestäni, tiedän sen.
Samalta ihmiseltä olen tilannut Taaville ja itselleni kranio-sakraalihoidon parin viikon päähän, edellinen poni ainakin tykkäsi siitä kovasti ja itsellekin se on auttanut. Luulen, että Taavillekin se tekisi tosi hyvää, kun sitä on nyt enemmän ratsastettu.