Rengasrikko maastossa

Tänään aamulla hartaudella suunniteltu maastolenkki päättyi rengasrikkoon. Jossain vaiheessa lenkkiä aloin tavalliseen tapaani tarkistaa, että onhan ponilla kaikki kengät jalassa. Olihan ne, mitä nyt yksi vähän vinksallaan... Tarkempi tarkastelu osoitti sen, mitä ajattelinkin. Käänne oli uponnut kavioon. 

Siellä me metsän keskellä sitten ihmeteltiin, että mitä tehdään. Kenkä oli enää kahdella naulalla kiinni, muttei kuitenkin ihan suosiolla ollut irtoamassa. Kokeilin ensin asetella sen suunnilleen paikalleen, mutta eihän se pysynyt. Aikani sen kimpussa ähisin ja nitkuttelin, niin irtosihan se viimein! Sitten talutellen poni kotiin, ei kyllä tuntunut arkovan ilman kenkääkään. 

Kengittäjälle soitin heti ja hän olikin tulossa illalla meidän tallille laittamaan toisellekin hevoselle irtokenkää. Kerroin käänteen uppoamisesta kavioon ja kysyin mahdollisesta kaviopaiseen riskistä. Hän totesi, että ainahan kaikki on mahdollista. Muttei hän kuitenkaan usko, että riski olisi kovin todennäköinen, koska käänne oli uponnut valkoviivaan. Lisäsi toki, että koska kyse on minun ponistani, ei mitään voi taata. Hehheh. ;)

Illalla poni sai kenkänsä takaisin, ihmeteltiin sitä, miten se ylipätään on irronnut. Samalla kengittäjä tarkasti muut kengät läpi ja siisti säteita. Säteet näyttivät nyt kuulemma hyville ja hoito on tehonnut. Kaviot ovat taas kasvaneet paljon, mutta sentään vähän maltillisemmin, kun viimeksi. Parin viikon päästä kengitetään ympäri.

Eipä saanut Rippe vapaata enää, vaikka kovasti yrittikin. Karvojen ajelukin auttoi, eikä hikoilu ole enää ongelma.