lauantai 18. heinäkuuta 2015

Jumppapäiviä korkkiruuville, yks risti kaks

Olen nyt kahtena päivänä ohjasajanut Rippeä ensin pihatiellä ja sitten lopuksi kentällä. Eilen jäin taas junnaamaan sen kanssa ympyrätöskentelyä itse keskellä seisoen ja eihän siitä mitään tullut. Rippe on toiseen suuntaan senverran vino, että tarvitsee jatkuvaa ohjausta esimerkiksi takaosansa kanssa. Keskeltä en saa siihen tarpeeksi kontaktia, vauhti hyytyy ja hevonen on edelleen vinossa väärään suuntaan.

Hierojan käydessä minulle selvisi se, mitä olen epäillytkin; Rippe on erittäin vino. Se on sitä ilmeisesti ihan rakenteensa puolesta, koska sen laukka on ollut aina toiseen suuntaan erittäin kulmikasta. Muuten minulla ei ole siitä ratsastuksellisesta suuria muistikuvia, koska ei sellaisiin asioihin silloin kiinnitettu huomiota. ;) Tosin kuvien ja parin videon perusteella sen liikkuminen ravissa on ollut aina samanlaista.

Ripella on etupää vasemmalle ja takapää oikealle. Ja jokainen voi kuvitella, miltä sellainen hevonen näyttää ympyrällä oikeaan kierrokseen. Hah. Ei hyvältä. Meno näyttää vaikealta ja vaikeammaksi se muuttuu jos sitä yrittää korjata ympyrän keskeltä. Se kyllä saattaa asettua sisään pyydettäessä, mutta samalla sen sisäkylki on kuitenkin sisäänpäin ja takapää sisällä. Eli mennään vain ojasta allikkoon ja hevosen meno vaikeutuu entisestään.

Niinpä siirryin lopulta ponin perään, jolloin näen konkreettisesti, kuinka suora hevonen on ja pystyn paremmin ohjailemaan sen koko vartaloa. Tein samaa ympyrää, mutta väistätin takaosaa ulospäin muutaman askeleen. Tämä toimii erinomaisesti jumppana ja tällöin Ripen on pakko asettua ja siirtää takapäänsä vasemmalle. Tehtävä toimi hyvin ja Rippe alkoi jopa myödätä niskastaan ja selkeästi pehmetä muutenkin. Uskalsin kokeilla samaa myös ravissa ja parin yrityksen jälkeen Rippe onnistui niin hienosti!

Tänään kutkutti kokeilla uudelleen. Asiaa oli selvästi kypsytelty mielessä ja alusta asti Rippe vastasi paremmin väistöpyyntöön. Harmi, että K tuli paikalle niin myöhään, että Rippe kerkesi jo väsyä (vaikka koetin pitää taukoja). Tosin en olisi itsekään jaksanut enää kauaa juosta. Eipä tule liikaa ponia hiillostettua, kun oma kunto loppuu ensin.

Tässäkin pätkässä se on jo ryhdittömämpi ja pidempi, eikä takajalkojen ristiaskeleet ole enää yhtä hyviä. Se ei myöskään tuntunut suustaan ihan yhtä hyvältä, johon saattoi vaikuttaa erilainen kuolain. Normaalisti käytän Hööksin suoraa kuolainta, mutta nyt meillä oli poikkeuksellisesti kolmipala, jota Rippe jäysti ja mupelsi jo puomilla.


2 kommenttia:

  1. Ohjasajo on kyl hyödyllinen liikutus muoto! Ollaan nyt oman 24-vuotiaan kanssa ohjasajettu 3 pv kun satula on toppauksessa. Poni tykkää kovasti ja vaihtelua normi treeniin. Ja tosiaan näkee hevosen suoruuden takaa päin! Hienosti teillä menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ohjasajo on tosiaan kivaa vaihtelua ja lisäksi olen ajatellut asiaa niin, että Ripen on helpompi hallita ja suoristella ruhoaan, kun en lisäpainona hölskymässä. Ja koska olen itsekin toivottoman vino, en raaski vaatia hevoseltakaan suoruutta selässä istuen. ;)

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.