Viikko on kulunut. Viikko ilman Taavia. Viikon aikana tunteet ovat hypähdelleet laidasta laitaan, tunnekuohusta toiseen. Olen käynyt läpi melkoista tunnemylläkkää ja surutyötä, joka toki jatkuu edelleen.
Maanantai meni itkunsekaisissa fiiliksissä ja kaikki oli aivan sekaisin. Töissä jouduin kertomaan, miksi minua saattaa itkettää. Itkettiin sitten yhdessä, uutinen tuli yllätyksenä myös työkavereille.
Tiistaina itkin pullakaupassa, kun näin yhden hevostuttuni ja jouduin kertomaan hänelle Taavin lopetuksesta. Illalla, kuin sattumalta, näin saman ystävän bensa-asemalla ja pääsimme paremmin juttelemaan. Tuntui hyvältä jakaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, eikä minua edes itkettänyt.
Pahin ahdistus on väistynyt ja olen paremmin hyväksynyt asian, olen enemmän sinut päätökseni kanssa. Päivä päivältä olen enemmän sitä mieltä, että se oli ainut oikea. Välillä tulee takapakkia. Kuten silloin, kun näin lauantaina joulukadun avajaisista palaavat hevoset kävelykadulla. Sisuskalut kääntyivät hetkellisestä ympäri, tuolla mekin olemme olleet kahtena edellisenä vuonna. Kunnes muistin, että tänävuonna kulkue olisi jokatapauksessa jäänyt väliin Taavin huonon kunnon vuoksi.
Lumi satoi perjantaina maahan ja lauantaina minä mietin, ettei Taavi nähnyt tänä vuonna lunta, eikä päässyt lumihankeen piehtaroimaan. Olisiko sen olo helpottanut pakkasten ja lumen tultua? Kunnes muistin, että se olisi ollut edelleen kesäkengässä ja tilsat olisivat taas juuttuneet sen kavioihin.
Jotain väsymyksen määrästä kertoi varmaan se, että nukuin koko viikon erittäin hyvin ja sikeästi, pitkästä aikaa. Alkuviikosta en nähnyt edes unia. Keskiviikkona näin unta Taavista. Se oli edelleen hengissä, mutta sen siirtyessä raviin se ontui edelleen yhtä pahasti. Sen jälkeen se muuttui kesken unen ruunikoksi varsaksi. Oliko se enne?
Torstaina olin ollut koko päivän jo itkemättä, kunnes kotiintullessa huomasin Taavin muistolaatan saapuneen. Taavi sai haudalleen viime kesänä Norjasta jäämeren rannasta otetun liuskekiven ja siihen liimatun muistolaatan. Se on hieno ja valon käydessä siihen, se kimaltelee kauniisti.
En tosin ajatellut kesällä, että K:n valitsema kivi koristaisi hevoseni hautaa.
Lauantaina kävimme äidin kansa kaupoilla ja ostin samalla haudalle lyhdyn. Otin sen, joka puhutteli minua eniten. On luotettava tunteeseen.
Sunnuntaina menimme K:n kanssa tallille viemään kivi paikalleen ja minä jäin sen jälkeen purkamaan ja järjestämään tavaroita. Aika paljon tavaraa! Enkä aio säästää juuri mitään. Kaikki pois. Satulan aion jättää ja varustelaatikon,se on tehty huolella ja on erittäin hyvä. Sellaista on vaikea löytää.
Minä uskon siihen, että kaikella täällä on tarkoituksensa, aikansa ja paikkansa.
<3
VastaaPoistaKun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa - joskus jossain.
Siihen on luotettava. Ja odotettava. Kiire ei ole, eikä auta hoppuilla, sen Taavi opetti. Kaikki aikanaan. :)
Poista♥
VastaaPoistaVoi ei! Nyt vasta luin blogiasi ensimmäistä kertaa, harmittaa ja tiedän tunteen tuon vatsaongelman suhteen ja uskon, että minulla on myös nimi hevosesi vatsaongelmalle. Se on joko ärtyvä suoli tai ns. Crohnintauti. Hevoseltani todettiin lievä paksusolen krooninen tulehdus, ihan samat mahavaivat kuin hevosellasi, ja itse lekemalla ja tutkimalla tein eläinlääkärille salapoliisin työn ja halusin koepalan peräsuolesta ja sieltä se syy löytyi! Noita koepaloja ell. ei olisi ottanut ellen niin olisi vaatinut on kuulemma niin harvinaisia.. ell. mieliksi annoin ottaa hiekkakuvat ja jopa kuvata selkärangan,(maha meilläkin oli tähystetty noin 6kk aiemmin eikä siellä mitään ollut) viimeisenä hän sitten otti sen koepalan ja verikokeet missä näkyy proteiinin (eli valkuainen) imeytyminen joka on yleensä noissa tapauksissa hieman alhainen. Oikein havaitsit että heinällä on väliä! Nimenomaan niillä sokereilla, näissä taudeissa pitäisi sokerit vetää alas, mielellään heinässä 100g/kg KA lisäksi kaikki porkkanat, omenat leivät ja kaikki tärkkelys pois eli ei mielellään mitään rehuja akuuttina aikana, vain vähä sokerinen heinä (kortinen heinä sokerisempaa kuin lehtevä). Hoitona ei lääkkellisesti ole oikein kuin kortisoni (joka ei meillä ole auttanut tippaakaan) Mutta oluthiivasta tuntuisi olevan apua, heinät vaihdoin tuohon matalasokeriseen (ajoin kaksituntia hakemaan heinää kauempaa kun lähempää ei löytynyt sellaista kuin tarvitsin) sekä muitakin yrityksiä minulla on menossa mutta ne nyt jääköön kirjoittamatta, prosessi on pitkä ja totisesti toivon, että saan hevoseni vielä kuntoon.
VastaaPoistaOliko sinun hevosellasi ripulia? Jotenkin yhdistän kaikki tuollaiset perussuolistosairaudet ripuliin. Taavilla ei ollut oikeastaan ikinä lanta edes löysää, päinvastoin.
PoistaMeilläkin kokeiltiin niin montaa keinoa ja yhtäkkiä tilanne saattoi taas romahtaa. Oluthiivaa meilläkin syötiin ja koin sen hyväksi.
Minä toivon, että sinä saat hevosesi kuntoon. Koko sydämestäni toivon. Taavin tilanne oli jo niin vaikea ja sillä monta sairautta. Sain sen kokonaan oireettomaksi vain lyhyeksi hetkeksi, enkä tiedä että mikä silloinkaan oli syynä. Yhtäkkiä tilanne taas pikkuhiljaa romahti.
Kerro toki hevosesi kuulumisia jos vain suinkin jaksat. Minua kiinnostaa kovasti. Tänne tai sitten sähköpostiin elina.kahkonen@yahoo.com. :-)
Otan sähköpostisi talteen, mielummin sinne =) Ja ei, ei ripulia joskus märkiä piruja ja joskus normaalia löysempiä kasoja, ja juu melkein päinvastoin. Mutta hevonen on äreä, välillä sama mihin kosket (tyyliin nenänpää) maha on kipeä koskettaessa myös turvoksissa eli kaasua kertyy ja liikunta ei kipeinä päivinä huvita. Paksusolen tulehdus ja Crohnitauti on vaikeita asioita ja taudissa voi esiintyä ripuli, mutta myös se ummetus. lisäksi tauti kulkee jurikin niin, että on niitä täysin oireettomia jaksoja. En ihan tarkkaan kaikkia kirjoituksia lukenut, mutta se ruokinta noissa sairauksissa on erittäin tärkeää, pilkkua viilaten.. Silti voi mennä läskiksi koko touhu.
VastaaPoistaTuohan on tlsiaan ihmisilläkin melko vaikea sairaus, itsekin vatsaongelmista kärsivänä.
PoistaMeillä saman ruokinnan kanssa saattoi olla oireeton ja sitten taas oireilla. Niinkuin sanoitkin, kaikki voi silti mennä pläskiksi.. :p Taavi oli tosiaan melkein kokoajan jonkin verran kipuinen. Enkä mitenkään pystynyt yhdistämään pihattoelämää ja laumaelämää tarkkaan ruokavalioon. Ja ilman laumakavereita hevonen on minusta melko onneton, Taaville varsinkin kaverit olivat tärkeitä. Lisäksi vuokrapaikalla tällaisen hevosen hoitaminen on aina vähän ongelmallista.
Kiitos viesteistä, olemme kyllä tosiaan pohtineet tällaisen suolistosairaudenkin mahdollisuuttakin. Ja se on täysin mahdollinen. Kaiken nuun lisäksi.
Ompas kaunis tuo kivi ja kaunis lyhty. Tulette Taavin kanssa ihan minullekin ajatuksiin vähän väliä.
VastaaPoistaKiitos! Taavi on kyllä paljon mielessä. Vailla toisaalta koetan olla ajattelematta sitä ihan kokoajan, jotta pääsisin eteenpäin.
PoistaElina, lämmin osanottoni suureen suruusi.
VastaaPoistaMinä en tiedä yhtäkään ihmistä, joka olisi käyttänyt yhtä paljon aikaa, energiaa ja ajatusta hevosensa hyvinvoinnin tukemiseksi. Valitettavasti aina eivät isotkaan ponnistelut riitä, ja uskon, että teit Taavin kannalta oikean ratkaisun. Taavi ei olisi voinut toivoa parempaa ihmistä itselleen.
Kiitos Saija. Ihania sanoja, kyynel silmässä luen.. :-)
Poista