Turnukka kurkkuhirmu, maailman paras marsu, ystäväni kölliäinen on tänään päässyt kivuistaan katkerien kyynelien saattelemana.
Iso aukko jäi sydämeen. Meidän Tossis.
Taistelu jatkuu nuoremman marsun kanssa vielä. Sen vointi on tällähetkellä hyvä.
sunnuntai 26. helmikuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi ei! Voi surkeus! Otan osaa. Tuo on jotenkin niin painajaista, että hoidat yhtä ja sitten toinenkin sairastuu ja lopulta vielä koko tarina päättyy kyyneliin.
VastaaPoistaNo, ainakin komealla marsulla oli luonasi hyvä elämä. Teit kaikkesi, mutta nyt oli tämän kaverin aika lähteä. Virtuaalihalaus nuoremmalle marsulle ja sinulle,
Kiitos! Kieltämättä aikamoinen painajainen, kun Tossiskin lopetti syömästä. Ja jotenkin aavistin, ettei siinä välttämättä käy hyvin. Se oli perjantaina mukana siellä Linnunmäessä, kun Charmelta putsattiin se paise. Sen hampaat olivat eläinlääkärin mukaan huonossa kunnossa, pehmenneet ja lisäksi sille oli myös tulossa ilmeisesti paise. Eläinlääkäri teki kaikkensa, mutta joutui toteamaan, että mitään ei ole tehtävissä lisää (ja kuulemma harvoin hän joutuu niin sanomaan). Kun syöminen ei onnistunut sunnuntainakaan vielä ja Tossavainen sylki tukiruuan pois suustaan, niin oli tehtävä itkun saattelemana niin vaikea ja niin katkera päätös. Kun mie en olisi tätä marsua halunnut vielä päästää, se oli meille niin rakas.
PoistaKuitenkin nyt jo vähän helpottaa, kun sain asialle pisteen. Ei ole helppoa punnita sitä, milloin on oikea aika luovuttaa. Tossis teki oikeastaan sen päätöksen mun puolesta lopulta.
Toivotaan nyt, että Charmen tarinalla olisi onnellisempi loppu. Sillä on tällähetkellä aivan valtava reikä poskessaan, mutta sitä itseään se ei tunnu haittaavan pätkän vertaa. Tuolla se rallittaa ja syö, kuten ennenkin.
Kuulostaa kyllä kurjalta. Ja onhan tuo syömättömyys aina eläimellä (ja toki ihmiselläkin) merkki siitä, että asiat ovat todella huonosti. Kun jouduin lopettamaan PDIDD-ponini, se ei ollut enää useampaan kuukauteen suostunut syömään mitään muuta kuin heinää. Ei mitään lisiksiä, ei porkkanoita eikä mitään herkkuja. Ahneelle ponille tuo oli todella poikkeavaa. No, niiden kuukausien ajan hoidettiin koko ajan ja toivottin parannusta, mutta huonostihan siinä kävi.
VastaaPoistaPidän kovasti peukkuja tälle Charmenille! Kunpa se nyt toipuisi hyvin!
Ps. Marsut eivät taida kauheasti suurta yleisöä kiinnostaa (päätellen kommenttien määrästä, vaikka niiden vähäisyys nyt voi kyllä johtua mistä vain). Jos kissa on b-luokan lemmikki monien mielestä, taitaa marsu olla ö-luokan. Jotenkin jaksan aina hämmästyä, että miten monet koira- tai hevosihmiset eivät kuitenkaan ole mitään varsinaisia eläinihmisiä eli ovat kiinnostuneita vain niistä koirista tai hevosista. Eikä esim. villi- tai tuotantoeläimet liikuta juurikaan. No, jokainen taplaa tyylillään.
On nämä kurjia! Vaikka eläinystävistä on paljon iloa, niin lopulta aina myös valtavasti surua.
PoistaNo samaa minä tässä vähän mietin, että ei taida paljon kiinnostaa.. :) Sinällään olen jopa vähän yllättynyt asiasta ettei kukaan ole vaivautunut kommentoimaan, luettu on kuitenkin 136 kertaa. Tossavainen oli meille erittäin tärkeä ja olen surenut sitä ihan yhtälailla, kun menetettyjä hevosia. Marsu todellakin on monelle ö-luokan lemmikki. Facebookissa aloin saada kommentteja senjälkeen, kun laitoin sinne melko suorasukaisen viestin siitä, että en kuuntele enää yhtään kommenttia siitä, miten eläinkaupasta saa uuden. Ja että meille kaikki lemmikit ovat samalla tavalla perheenjäseniä ja rakkaita. Se tuntui saavan ihmiset tajuamaan, että nämä marsut on iso ja tärkeä osa mun elämää.
Voi, osanotot pikkukaverin poismenon johdosta:'( marsut ovat kyllä sympaattisia eläimiä, itsellänikin on aikanaan niitä ollut useampia. Ja yllättävän pitkäikäisiä myös, kyllähän niihin kiintyy kovasti kun ne pidempään lemmikkeinä ja perheenjäseninä ovat.
VastaaPoistaKiitos! Kyllähän nämä on tosi sympaattisia, mutta harmillisen vaikeita ja haastavia hoitaa. :p :D
Poista