Ratsastustunnilla!

Eilen poistuttiin Ripen kanssa mukavuusalueelta mun loman alkamisen kunniaksi.

Osallistuttiin nimittäin ratsastustunnille muiden seassa! Miten jännittävää! Minä luulen, että omasta osallistumisesta ratsastustunnille on kulunut lähemmäs kymmenen vuotta, jokunen valmennus mahtuu näihin vuosiin. Eikä ole tainnut Rippekään useampaan vuoteen olla ratsastustunnilla, vaikka sen elämä on pitkälti tuntihevosen elämästä koostunutkin.
Mutta kaikenkaikkiaan valvovan silmän alla oleminen on jäänyt. Osittain syy on ihan taloudellinenkin; esim. Ripen pitäminen maksaa minulle pitkän pennin, pelkkä cushing-lääkitys maksaa lähes 50e kuussa lisää (riippuu mistä lääkepaketin ostaa), lisäksi se kengitetään 5-6 viikon välein, koska kaviot kasvavat niin valtavasti. Sitten on pakko tinkiä ennemmin ratsastustunneista, kun hevosen hyvinvoinnista.

Jokatapauksessa, nyt me päästiin tunnille ja mennään ensiviikolla uudelleen! Sillätavalla on onni asua tallilla, jossa on ratsastustunteja, ei tarvitse erikseen järjestää valmennusta ja hintakin on huokeampi omalla hevosella muiden seassa. Koin silti saavani paljon irti tunnista.

Tällä tunnilla tehtiin alkuverryttely itse ja siinä jo sain muutaman korjaavan vinkin omaan istuntaan. Ja Rippe liikkui heti paremmin ja tuntui paremmalta. Tunnin pääteema oli väistöt ja vastataivutus. Isolla ympyrällä neljännes väistätettiin takaosaa ulos, etuosa ympyrän uralla ja kaula suorassa, sitten neljännes ravattiin, neljännes vääistöä ja taas neljännes ravia. Sitten alettiin pikkuhiljaa taivuttamaan hevosta menosuuntaan samalla takapäätä ulos väistäen, tehtiin neljännes sitä ja puoli ympyrää laukkaa. Tehtävän tarkoitus oli aktivoida takajalkoja ja saada laukannostoista nin teräviä. Ripellä tehtävä ainakin toimi ja se suoritti yllättävänkin positiivisella mielellä. Vasen kierros oli huomattavasti vaikeampi, mutta oman lantion korjaaminen oikeaan suuntaan loksautti palasia paremmin kohdalleen myös ponin osalta.
Laukka parani ja poni kokosi sekä pyöristyi.

Loppuravit taas omatoimisesti ja siinäkin sain ohjeeksi aktivoida Ripen liikettä takaa päästämättä sitä kuitenkaan juoksemaan ja käyttää kääntämiseen vielä enemmän ulkoapuja. Saatiinkin ihan hyviä pätkiä ravia, jossa poni kuulemma ravasi hyvin läpi koko selän.

Oli kyllä todella hauskaa, vaikka koko tunnin satoi vettä. Oltiin ihan litimärkiä, mutta todella tyytyväisiä. Pitäisi useammin saada itsestään irti ja mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Sitä uskaltaa myös paremmin pyytää, kun joku maasta opastaa ja kertoo, että mitä korjataan ja miten. Paljon saatiin uutta ajateltavaa ja tuntemuksia siitä, miltä pitäisi tuntua. 

Kuvituskuvina toimi Jennan ottamat kuvat, eilen ei aurinko paistanut. ;)