maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ja taas on otettu turpiin





Illalla jo sovittiin, että siirrän ponit erilleen aamulla, kun iltaruokinnan yhteydessä Rippe oli taas alkanut juoksemaan hermostuneena. Noh - tallinpitäjä laittoi aamulla viestiä, että Rippe on mennyt lankojen läpi viereiseen tarhaan (käyttämätön) ja syönyt vihreää.. Olin onneksi jo matkalla tallille ja ajettuhan tuo taas on läpi langoista. Purujälkiä riitti ja aidanvierus oli rampattu huolella eli ihan hetken mielijohteesta ei lankoja ole uhmattu.

Onneksi tarhassa kasvoi lähinnä rikkaruohoja, joten vihreän syöminen on jäänyt maltilliseksi. Kuitenkin varmudeksi juoksutin ponin hikeen kentällä ja annoin Finadynea annaltaehkäisevästi ja onhan tuo toki varmasti kipeä noista ruhjeistaan. Se saa myös pienemmät heinäannokset tänään tasaamaan mahdollista sokerikuormitusta. Nyt vaan peukut pystyyn, ettei kehity kaviokuumetta.

Ilmeisesti Rippe on tuomittu olemaan yksin. Sen käytös provoisoi liikaa kilttejäkin hevosia. Lisätila ehkä auttaisi siinä, ettei tarvitsisi tulla langoista, mutta sekään ei poista jahtausongelmaa tai syrjimistä. Ja onko se hevoselle sitten yhtään parempi olla kokoajan mahdollisimman kaukana kaver(e)ista ja varautuneena, kun olla yksin omassa rauhassa?

Vaikka hevosen pitäminen yksin sotii ajatusmaailmaani vastaan, niin eipä tämän yksilön kohdalla oikein muutakaan voi. 



23 kommenttia:

  1. Voi itku, juuri kun kirjoitin tuohon edelliseen kommentin niin tuli tämä viesti. Minulle olisi ihan yhtä vaikea pitää hevosta yksin, mutta ei ole hyvä olla koko ajan stressissäkään.

    Ehkä Rippe kuuluu siihen todella pieneen osaan hevosia, jotka voivat paremmin jos niiden ja muiden hevosten välillä on aita. Saahan se aidan yli rapsutella, jos siltä tuntuu. Tosi kurja homma kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Kai sillekin maailmassa joku kaveri olisi, mutta ei sitä voi jokaisen kanssa kokeilla tällä tuloksella.

      Poista
  2. Voi Rippe parka. Varmaan joku super iso tarha olis ratkaisu, että voisi olla jonkun kanssa samassa, mutta se ei siellä taida olla mahdollista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mahdollista, kun hiekkapohjat vähän rajoittaa tarhojen kokoa. Eikä se iso tarha hätistelyä estänyt siellä edellisen omistajankaan paikassa. :( Ja onko sekään mikään ratkaisu, että seisoo peloissaan isossa tarhassa jos ei uskalla siihen kaveriin olla missään kontaktissa tai edes lähellä? Samahan se sitten on olla yksin, eikä tarvitse kokoajan pitää silmällä sitä pelottavaa kaveria. Aidan takana kuitenkin on kavereita.

      Poista
  3. Harmi että Rippe on noin alistuva. Fasu tosiaan on kiltti ja järkevä kaveri.Itsekkin sen olen todennut, että jos sopivaa kaveria ei löydy niin parempi olla yksin tarhassa ja muut hevoset omissa tarhoissaan ympärillä. Onhan sekin tavallaan laumassa oloa vaikka ei samassa tarhassa pystykkään olemaan. Olisko Ripellä mahdollisuus tarhata niin, että pääsee koskettamaan muita hevosia aitojen yli? Saisi vähän kontaktia muihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että mielummin kaverit aidan takana lähellä, kun jahtaamassa samassa tarhassa.. näissä on sen verran korkeat aidat varmasti tarkoituksella, ettei ylikään oikein pääse haistamaan... :( mutta shettisten kanssa se on välillä aidan välistä ollut kosketuksissa. Ja niiden kanssa sillä on oma "laumansa" ja nukkuvat samassa rytmissä. :) Ei kai se niin kauheasti ole kiinnostunut muista.

      Poista
  4. Mites ne shettikset joiden kanssa Rippe oli omatoimisesti pariutunut? Rippeä huomattavasti pienemmät ponit eivät välttämättä olisi niin uhkaavia. Harmihan tuo on jos ei sovi muiden kanssa yhteen mutta mieluummin yksin kuin että saa jatkuvasti turpaan.

    VastaaPoista
  5. No ne olis varmaan ainut vaihtoehto, mutta tallin puolesta vähän hankalaa, kun tuntilaiset hakee niitä shettiksiä jne. Siinä on omat riskinsä jos Rippe karkailee siinä sivussa. Ja lisäksi niiden tarhan aita on liian matala isolle hevoselle. :(

    VastaaPoista
  6. Ikävä juttu, mutta tässäkin kannattaa muistaa, että hevoset ovat yksilöitä. Vaikka miten yrittää, aina se ei riitä, ja joskus kannattaa vaan antaa olla. Et tee yhtään huonoa päätöstä, jos Rippe tarhailee yksin. Se ei ole ehkä "normaalin" hevosen kohdalla oikein tai kivaa, mutta Rippe on selvästi näyttänyt käytöksellään kantansa kaverin kanssa tarhailuun. Tarhailevathan monet muutkin hevoset yksin. Jos ajattelee lajinomaisesti, kaveri on tosi tärkeä, mutta näkeehän ja onhan Rippe kosketusetäisyydellä kavereihin. Sekin on jo parempi, kun ei mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Näinhän se menee. Tässä tilanteessa, näillä tiedoilla ja mahdollisuuksilla yksin tarhaaminen on ainut järkevä vaihtoehto ja kaikkia kohtaan reiluinta.

      Poista
  7. Jokainen hevosyksilö ja erilaiset ongelmat opettavat pois mustavalkoisesta maailmasta, jos vain pitää mielen avoimena. Se mikä sopii yhdelle hevoselle, ei välttämättä sovi toiselle ja aina kaikki mitä haluaa ei ole olosuhteista johtuen mahdollista. Yhtä kompromissiahan tämä hevostelu on..

    Usko hevostasi ja luota siihen, mitä se kertoo. :) Siinä ei voi mennä vikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Tämä tosiaan taas opettaa, ettei kaikki aina ole niin mustavalkoista.. aika paljon on tässä yritetty, sitä en tiedä mistä tämä pelko on saanut alkunsa.

      Poista
  8. Ikävää, että taas kävi näin :( Oliko tämä(kin) tarhakaveri ruuna? Oletko kokeillut Rippeä tamman kanssa; Rippehän oli ruuna jos en väärin muista? Harmillista, jos sopivaa tarhakaveria ei löydy, mutta parempi olla yksin kuin jatkuvasti jahdattavana. Meillä on syksyllä myös edessä uuden tarhakaverin etsintä/kokeilu, kun nykyistä järjestelyä ei voida tallin muuttuneiden sääntöjen vuoksi jatkaa -harmittaa! Saa nähdä, käykö Rompulle samoin kuin Ripelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ruuna. Tammaakin on kokeiltu, tosin vain yhtä ja sen kansaa tilanne oli ihan yhtä huono... Tai oikeastaan se juoksutti ihan huvinkin vuoksi varsinkin ruoka-aikaan... ei auttanut sekään, että ruokapaikat oli sijoitettu silloisen tarhan eri päihin, väliä 50-60m.. ja edellisen kodin laumassa oli myös tammoja sekä runsaasti.

      Poista
    2. Eikun nythän lie muistin, että oli toinenkin tamma. Se käyttäytyi rauhallisesti, mutta Rippe lähtökohtaisesti pelkäsi sitä. Tilaa oli jne. Kyllä ne samassa pärjäsivät, mutta Ripellä oli kokoajan maha kuralla ja väisteli herkästi. Se oli siellä paikassa jossa oltiin hetken aikaa tuuraamassa, kunnes Rippe sairastui kaviokuumeeseen.

      Poista
  9. Liian pieni tarha. Lähes mitkä tahansa hevoset tulee toimeen keskenään esim laitumella. Ripellä on poikkeuksellisen pieni tarha,jossa varmasti tulee ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin luettu ja perehdytty asiaan. Peukut siitä. :-)

      Poista
  10. Kurja juttu! Tarha on yhteistarhailuun pieni, mutta siinä nyt ei varmaan ole sinulle mitään epäselvää. Sopuisat varmasti pärjäisivät noissakin neliöissä, mutta sitten kun pitää päästä pakoon niin ei riitä tila. Hiukan pohdin myös sitä, miksi halusit hevosten syövän samasta astiasta? Itse ajattelen, että ehdottomasti useampi ruokailupaikka jotta ei tarvitsisi korostaa valta-asemaa ravinnon kautta.

    Olen pohdiskellut myös sairauksien vaikutusta tällaiseen sorsimiseen. Olisi aika järkeenkäypää että "heikkoa ja epäkelpoa", eli iäkästä ja aineenvaihduntasairasta hevosta ei kelpuuteta seuraksi. Tilanne olisi ehkä toinen jos olisi ollut sama kaveri iät ja ajat, mutta olisiko tässä yksi syy lisää siihen miksei Rippe enää löydä toveria?

    No, sama se, Ripen on varmasti mukavinta olla yksikseen nyt. Pääasia ettei tarvitse hermoilla ja pelätä, teidän kummankaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tarha on pieni, mutta ompa tallilla muitakin hevosia kimpassa vastaavissa tarhoissa. Ripen kohdallahan tilaa on muissa tapauksissa ollut reilusti ja se on ainoastaan estänyt sen, ettei se mene aitojen läpi. Itse karkuunjuoksemista ja muiden hyökkimistä se ei ole poistanut.

      Ja kuten olen sanonut, minusta on ihan sama, onko kaveri aidan takana ja kahden metrin päässä vai samalla puolella aitaa kymmenen metrin päässä. :D Eli jos ei pysty olemaan sovussa ja lähellä, niin ei ole järkeä pitää samassa, oli tarha miten iso hyvänsä.

      Heinäastia-asia ei oikeastaan ole minun päähänpinttymä, vaan tallin tapa. Kaikki muut näet syövät vain yhdestä astiasta sovussa. Mutta kuten huomata saattaa, ei kaksikaan astiaa pelastanut kummankaan kaverikokeilun kohdalla mitään. Eikä se ole tehnyt sitä ennenkään, vaikka astiat ovat olleet 60m päässä toisistaan.. Silloinkin kaverihevonen onnistui juoksuttamaan Rippeä laatikolta toiselle niin, että se laihtui ja stressasi.
      Joten tilanpuute tai astioiden määrä ei vaikuta tilanteeseen. Jahtailuhan esim. tässä viimeisimmässä tapauksessa alkoi jo ennen ruokaa ja rauhoittui ruokailun ajaksi. Ja molemmilla kerroilla Rippe on mennyt aidoista yöllä.

      Minäkin olen tota sairautta pohtinut, mutta toisaalta - cushing on kyllä melko yleinen sairaus ja tuskin syy sorsimiseen.. Edellinen omistaja raportoi samoista ongelmista tutussakin laumassa, jonne Rippe palasi parin kuukauden poissaolon jälkeen. Se tuskin sairastui sinä aikana. :) Ja itseasiassa nykyinen talli on täynnä jopa Rippeä paljon iäkkäämpiä hevosia.

      Mie edelleen liputan sen puolesta, että jossain kohtaa on saatu kunnolla turpaan ja nykyiset huonot kokemukset ovat vain vahvistaneet pelkoa. Ehkä ainut tapa saada pelkoa pienennettyä olisi saada Rippe isoon laitumeen muiden kanssa, jossa ei tarvitsisi ruuasta kinastella ja olisi tilaa olla omissa oloissaan. Mutta kuten tiedetään - sellainen ei Ripen kohdalla ole missään nimessä mahdollista.

      Poista
    2. Ja kun mietin tuota cushing-juttua vielä, niin tässä viimeisessä tapauksessahan Rippe oli hetken jopa "pomonakin". Eikä muut hevoset lähtkohtaisesti kiusaa tai hylji sitä alunperin, mutta kuvio noudattaa orjallisesti samaa kaavaa.

      Kaveri laittaa korvat luimuun ja Rippe väistää. Joskus saattaa laittaa hanttiin, mutta saadessaan ensimmäisen fyysisen osuman (tai edes uhan siitä), se alkaa pelätä aivan hysteerisenä kaveriaan. Tässäkin tapauksessa heti Ripen alettua pelkäämään Fasua, löysin sen kupeesta purujäljen ja senjälkeen Fasun ei tarvinnut kun katsoa Rippeä päin, niin se lähti kovaa karkuun.. Sitten tilanne yltyy, koska Rippe on helppo väistätettävä, se saa kilteimmänkin hevosen provosoitumaan.

      Poista
  11. Voi kurjuus, mutta voit lohduttautua sillä, että olet ainakin yrittänyt. Ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että tarhaa tuollaisessa tapauksessa yksin hevosta. Mä uskon, että se on kuitenkin mukavampaa hevoselle, jos vaihtoehtona on pelko ja stressi. Tärkeintä on, että lajitovereita kuitenkin on näköetäisyydellä. Rippelle voi seuraavan kerran käydä jo tosi huonosti, jos yhteenotot jatkuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on ainakin yritetty. :) Minäkin veikkaan, ett hevoselle kivempaa olla yksin, kun jatkuvassa pelossa. Ja tosiaan - jossain vaiheesa tuuri loppuu ja sitten käy huonosti.

      Poista
  12. Mitäköhän meidän kannattais tehdä, meillä on siis 3 hevosta. Yksi tuli vasta 2 päivää sitten meille. Nyt meidän lämppäri( tamma) on ruvennut aivan mahdottomaksi kun meille tuli ruuna. Samassa aitauksessa jos ovat, niin tamma ajaa ruunaa ja kiljuu sille , mutta jos aita on välissä niin ovat rapsutteluväleissä. Tuohan ei siis ole se ongelma, vaan se, että jos ruuna lähtee pois tarhasta ( maastoon, laitumelle, minne vaan) tamma rupeaa heti huutelemaan sille ja riehuu itsensä hikeen tarhassa, ja muuten aina niin kiltti ruunakin rupeaa hirnumaan ja on vähän hankala käsitellä silloin. Eli ongelma on siis tämä meidän tamma, joka saa rauhallisenkin hevosen vaikeaksi... Meillä on sitten myös shettis, jonka seura ei näemmä kelpaa enää tammalle. Shettis ja ruuna taas tulevat hyvin toimeen, niin on tullut kyllä mieleen pitäisikö vaan laittaa monttuun tuo tamma, kun aiheuttaa ongelmia niin paljon,ja tuskin kukaan tuollaista haluaa ottaa..
    Anteeksi pitkä ja sekava viesti, toivottavasti tajusit edes vähän...

    VastaaPoista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.