tiistai 20. lokakuuta 2015

Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin



Ripen vointi on ollut hyvä. Se on pirteä, kivuttoman oloinen ja kävelee sekä kääntyy ketterästi. Ehkä jossakin asiassa meitä ei kohdella kovimman kautta. Finnfoam-tossut sillä on edelleen, tosin lisää kerroksia en ole niihin tehnyt. Kävely niiden kanssa näytti alkuun niin huteralta ja polvet tuntuivat lonksuvan. Nyt foamit ovat painuneet optimaaliseen asentoon ja poni kävelee niiden kanssa jo tottuneesti sairastarhaan ja takaisin - muuten sen liikkuminen on minimoitu. 




Ripen oireethan alkoivat melko yllättäin perjantai-iltana. Se oli ollut lenkillä ystäväni kanssa ja näyttänyt siellä kaikki kevätjuhlaliikkeensä (mm. sen bravuurinsa, jossa loikataan kaikki neljä jalkaa korkealle ilmaan, pukitetaan ja lähdetään laukalla maanpinnalle palatessa) nähdessään mullikoita. Se ei ollut tuntunut mitenkään epänormaalille vielä takaisintullessakaan. Pihatiellä kävelin ratsukkoa vastaan ja pistin merkille, että se aristeli pari kertaa samallatavalla jos kivi jää kavion alle ja ehkäpä se käveli vähän huonosti oikealla etusella. Sitten se hakeutui nurmikolle. Yritin ajatella, että syömään se haluaa, kun vieras kuski kyydissä.
Käytävällä Rippe alkoi vaihtaa painoa jalalta toiselle levottomasti ja koetti saada painoa pois varsinkin niiltä etujaloilta. Otin sen vielä ulos ja käänsin. Tuli isoa ympyrää perässä ja pienelle ympyrälle se taipui kankeasti.

Heti kylmää jaloille ja eläinlääkäriä puhelimen päähän. Fluniksiinia olikin vähän vaikea saada, päivystävä soitti kaikki apteekit läpi. Lopulta laittoi puhelinreseptillä Metacamia keskustan apteekkiin. Lähdettiin sitten hakemaan sitä, mutta matkalla Facebookin kaviokuume-ryhmään laittamani hätäkutsu tavoitti samalla alueella asuvat. Lääkettä alkoi siis löytyä ja haettiin sitä alkuun neljä pussia, jotta päästään edes aamuun.

Sittemmin sain tarpeeksi lääkettä klinikkareissuun asti, miettikää. Olen erittäin kiitollinen kaikille niille ihmisille, joilta liikeni meille lääkettä, apua ja tukea, kun hätä oli suuri. 



Lääkkeen hakemiseen kului aikaa tunnin verran ja silläaikaa Rippe oli karsinassa. se kääntyi jo hyvin, eikä enää yrittänyt saada painoa pois jaloilta. Lykättiin sille ruuan sekaan 1½ pussia Finadynea (rippe on syönyt nyt 1 pussin aamuin-illoin + Ranixalia vatsan suojaksi).

Lauantaina sitten revittiin etusista kengät pois ja askarreltiin Finnfoamista (jota sain myös yhdeltä hevoshmiseltä) tossut.Poni ei ole ollut kipeä sen perjantain jälkeen. Se ei reagoinut mm. vasaralla naputtamiseen mitenkään ja antoi pitää jalkoja ylhäällä hyvin.
Sunnuntaina rakennettiin sairastarha kaikkien hermojen säästämiseksi. Poni tuntee olonsa niin terveeksi, että kavioilla voi hakata ovea ja hyrrätä karsinassa sujuvasti.
Heinät pistettiin liotukseen (vaikka siitä liikkuukin ristiriitaista tietoa) ja hain sille omalta tallilta tuttua heinää lisäksi. Sitähän se on ainakin syönyt sairastumatta ja siitä on analyysi.



Eilen soittelin klinikalle ja sain ajan ensiviikon tiistaille aamuksi. Siihen asti poni on sairastarhassa/karsinassa. Lääkettä voi kuulemma pikkuhiljaa vähentää, mutta jos kipua ilmenee, niin heti on lisättävä takaisin (eilen poni sai illalla ½ pussia ja sama tänäaamuna).

Kengitys meillä oli sovittuna 30. päivä ja soitin kengittäjällekin infotakseni tilanteesta. Hän oli optimistinen Ripen suhteen. Sovittiin, että hän tulee silloin 30. päivä ja tekee sitten kengityksen kuvien mukaan. Jos tarvetta, niin voin soitella jo aikaisemminkin.

Yritän saada ponin siirrettyä kotitallille vielä tällä viikolla. Helpottaisi hoitamista huomattavasti. Klinikalla oltiin sitä mieltä, että kuljettaa voi jos poni on kivuton ja pystyy liikkumaan.

Tällähetkellä siis näyttää, että tunnelin päässä on kuitenkin havaittavissa valoa. 



"En kaiken tämän keskellä kai mä muusta enää tiedä
Rakastan sua vielä
Rakastan niin kauan kuin mä voin"

5 kommenttia:

  1. Hei,
    Tosi kurja ja säikäyttävä juttu tuo kaviokuume Ripellä! Toivottavasti selviää syy mistä aiheutui. Rippehän ei ole esim. lihavassa kunnossa, mikä tuon voisi selittää.

    Minun eestintammallani puhkesi kaviokuume reilut kolme vuotta sitten. Klassisesti: lihava hevonen ja muutama päivä rehevällä laitumella riitti siihen... Olin itse tiedostanut riskin ja pelännyt kaviokuumetta, mutta itsestäni riippumattomista syistä en ehtinyt ajoissa tilannetta korjaamaan. Onneksi meilläkin havaittiin asia ihan alkuvaiheessa (hevonen arkoi etusiaan ja kääntyi huonosti) ja päästiin nopeasti aloittamaan hoito. Tamma vastasi hoitoon nopeasti ja taisi syödä lääkettä noin viikon verran, jonka jälkeen vaikutti jo täysin normaalilta Arkominen loppui kyllä jo parin päivän päästä lääkkeen aloittamisesta.

    Sen jälkeen nopeasti saatiin hevonen laihdutuskuurille, heinät liotettiin ja laidunnus unohdettiin. Minua siis uskottiin tallilla, kun oli tosi kyseessä... Siitäpä lähti sitten elämänmuutos sen suhteen, että lihomaan en enää päästä, enkä laitumelle laita. Hevosta ei silloin (ihan eläinlääkärin ohjeista) edes käytetty klinikalla eikä kuvattu, mutta uskoisin, ettei suuria muutoksia kavioissa ehtinyt tapahtua.Kolme vuotta tosiaan mennyt, eikä kaviokuume ole uusinut, enkä enää ihan niin hysteerisesti tarkkaile heinien sokereitakaan...

    Eli kyllä tuossa teidänkin tilanteessa varmasti on hyvät mahdollisuudet toipua ihan entiselleen. Tsemppiä teille!
    -Marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos pitkästä kommentista ja kokemusten jakamisesta. Sitä on täälläkin vähän pohdittu, että mistä tässä on kyse. Toisaalta, Ripellä on kyllä tuo ihraniska, joten olen pitänyt sitä metabolisena. Se on onneksi pysynyt melko hoikkana, koska olen punninnut tarkasti sen heinät jne. Nyt se on syönyt vapaammin ja liikkunut vähemmän.. Toki myös mahdollinen PPID voisi olla kaviokuumeen takana.

      Rippe on nyt syönyt lääkettä puolikkaalla annoksella, eikä aro tai varo yhtään. Tänään otettiin tossut pois, ei tee kavioille hyvää olla jatkuvasti tuollaisessa hauteessa.. Haju oli aika etova..

      Kiitos tsempeistä! Kyllä tässä melko positiivisella mielellä ollaan. :)

      Poista
  2. Ihana kuulla, että siellä voidaan jo paremmin. Toivottavasti ei tule takapakkia missään vaiheessa vaan Rippe parantuisi kunnolla. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tarkoitus olisikin nyt rauhassa kuntouttaa, jottei sitten tulisi mitään takapakkeja sen suhteen. :)

      Poista
  3. Voimahali ja tsemppiä. Toivotaan, että kohta taas aurinko paistaa teille oikein kunnolla <3

    VastaaPoista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.