Tänään istuin ekaa kertaa Ripen selässä sellaisessa ravissa, jota olen hakenut. Tunne oli aivan uskomaton ja kantaa varmasti vielä monta huonompaa hetkeä. Sen on siis mahdollista kantaa itseään tasapainossa myös ratsastajan kanssa, edetä ponnekkaasti ja liikkua tahdikkaasti. Ja tämä siis ilman tiukkaa tuntumaa enemmän "lännentyyliin".
Kunhan voimaa saadaan lisää, niin pakka varmasti pysyy koossa pidempiä aikoja. Nyt Rippe alkoi loppua kohti muuttua taas vähän "latteammaksi" ollen silti edelleen ihan eri luokkaa, kun viimeaikoina muuten.
Menin aivan hetken, koska halusin palkata hevosen niin hyvästä yrittämisestä.
Olen käyttänyt Rippeä kentällä hyvin maltillisesti, noin kerran viikossa, joskus jopa kahtena kertana olen ratsastanut sen kentällä. Se on tuntunut melko voimattomalta ja tasapainottamalta ja olen ilmeisesti ollut ihan oikeassa. Sehän alkoi ensin väläytellä sitä hyvää ja tasaista ravia ohjasajaen, sitten vapaana juostessaan ja nyt sillä alkaa olla tarpeeksi voimaa ja tasapainoa ravata samallatavalla myös ratsastajan kanssa.
Lisäksi tein tänään vähän erilaisen ratkaisun ja suoritin alkuverkan pihateillä sekä kävin ravaamassa pitkän mastonmäen ylös ja vasta sateen yltyessä vein ponin maneesiin. Siirsin sen heti selkäännoustuani raviin ja sama "maastoravi" jatkui myös maneesin seinien sisäpuolella.
Vanhemman hevosen kuntouttaminen ei ole kiireisen puuhaa, eikä auta odottaa liikaa ja liian nopeasti. Varsinkin, kun matkassa on muitakin muuttujia. Sama toki pätee kaikkiin hevosiin, kärsivällisyys yleensä palkitaan.
Tästä on hyvä taas jatkaa. Meillä on aikaa.
Käytkö muuten aina maastossa yksin vai onko sinulla tallikavereita mukana? Ja kuinka pitkiä maastoja yleensä menet? Anteeksi kysely, olen utelias :)
VastaaPoistaUseimmiten olen maastossa yksin, koska muut tallilaiset eivät maastoile kovinkaan aktiivisesti. Kuka mistäkin syystä. :)
PoistaMeidän lenkit eivät kilometrimääriltään ole kovinkaan pitkiä (koska täällä ei ole sellaisia maastoja, ollaan niin lähellä kaupunkia). Sensijaan maastot ovat erittäin monipuolisia, metsäpolkuja ja hiekkateitä tasapuolisesti ja paljon kiipeilyä. Lähistöllä on niin paljon isoja mäkiä kiivettäväksi, että hevosen saa hetkessä hengästymään.
Ajallisesti en ole koskaan katsonut, kauanko maastossa menee. Se riippuu paljon siitä haluanko vain kiipeillä ja rämpiä vai mennäänkö myös laukkaamaan. Kiipeilemässä vietän yleensä noin puolisen tuntia, mutta reippaammissa maastoissa tunnin verran. :)
Onko sulla ikävä Taavia? haluaisitko Taavin takaisin?
VastaaPoistaOn, minulla on aivan suunnaton ikävä Taavia ihan jokaisena päivänä. Ei ole päivää, etten miettisi sitä. Tottakai olisin halunnut pitää Taavin ja se olisi minulla edelleen, ellei olisi sairastanut niin kovin. Olisin antanut aika paljon jos olisin saanut sen hevosen terveenä.
PoistaTakaisinhan sitä ei saa, joten sinällään takaisinhaikailu on turhaa.