lauantai 1. marraskuuta 2014

Mahdoton lemmikki?

  



Olen tässä viimeaikoina miettinyt, että onko mitään vaikeampaa elukkaa, kun hevonen. Siis pitää terveenä, onnellisena ja hengissä ylipäätään. Rahasta on varmaan turhaa edes puhua tässä yhtälössä.

Jos nyt ihan ensin lähdetään lempiaiheestani, että hevosen ruuansulatus on todella huonosti suunniteltu. Se tuottaa kokoajan mahahappoja, ruoka pysyy mahassa heinäannoksen jälkeen kaksi tuntia, jonka jälkeen hapot kalvavat lopun aikaa tyhjään mahaan. Monessa paikassa hevoset ruokitaan kolme kertaa päivässä, joka tarkoittaa esim. 6 tunnin välejä päivällä ja 12 tunnin ruokintaväliä öisin. Tästä hevonen on aika monta tuntia tyhjin mahoin.

Jo vuorokauden paasto saa aikaan haavaumia vatsan limakalvoille. Lisäksi mahassa oleva hapan neste  esimerkiksi ravin voimasta hölskyy mahalaukun herkkään yläosaan, jossa ei ole pintaa suojaavaa kerrosta ollenkaan.

Mahahaavan hoitaminen Gastrogardilla maksaa lähes 300e viikko ja yleensä lääkettä annetaan vähintään kolme viikkoa, hintaa siis tulee moiselle kuurille. Halvempiakin valmisteita markkinoilla on, mutta ne vaativat enemmän sitoutumista (yleensä kolme kertaa päivässä) ja askertelua (tabletit on murskattava ja sekoitettava johonkin.)
Eikä hoitamisesta ole hyötyä jos olosuhteita ei korjata.

Eli siis hevoselle olisi parasta, että ruokaa olisi kokoajan tarjolla. Tämä käytännössä johtaa hevosen lihomiseen muodottamaksi. Ruokaa siis pitäisi olla tarjolla kokoajan erittäin vähän. No tietenkin sitten kun voitan lotossa ja asun kartanossa, voin käydä ripottelemassa Taaville heinää pitkin tarhaa kahden tunnin välein, mutta näin työssäkäyvänä se on hiukan hankala järjestää.

Ehkä sitten verkkoruokinta? Mikä ettei, sen toteuttaminen tosin vaatii kestävät verkot ja niiden saaminen ergonomiseen asentoon aiheuttaa päänvaivaa, kuulemma niskat kipeytyy nyppimisestä pää vinossa. Ja toki hevosen olisi parempi saada syödä heinä maasta, koska keuhkot ovat herkät pölylle ja pää maassa syöminen edesauttaa pölyn kulkeutumista ulos. Pölyongelma voi aiheuttaa hevoselle puhkuria.

Vaarana on toki myös hevosen tarttuminen kiinni verkkoon, jaloistaan, riimuistaan, loimistaan, ihan mistä vaan. Lisäksi tuntuu, että hetken harjoittelun jälkeen mikään verkko ei ole tarpeeksi tiheä, jotta hevonen ei saisi imuroitua heinää kuitenkin niin paljon, että lihoo. Erityisen vaikeaksi homma menee jos samassa on läpipasko ja hyvä rehunkäyttäjä. Toinen tarvitsisi kaksi verkkoa ja toinen ei yhtään.

Ja sitten kun hevosen saa viimein jotenkin laihtumaan talven aikana, se pääsee kesäksi laitumelle (koska sanotaan, että laidun on parasta ruokaa hevoselle) ja lihoo viikossa aloitustilanteeseen. Lihominen on paljon laihtumista helpompaa, eikös se niin mene ihmisilläkin.

Pellettiruokinnasta sen verran, että siihen pellettiin on tosi helppo tukehtua. Saada ruokatorventukos siis ja sen avaaminen klinikalla päivystyksessä ei ole halpaa hommaa. Jos se ei kotikonstein aukene. Ja olen kuullut hevosista, jotka ovat onnistuneet tukkimaan ruokatorvensa heinälläkin.

Sitten nämä ei muista juoda aina riittävästi ja siitä seuraa tietenkin ähkyä ja muita ongelmia. Lisäksi kokopäiväisesti ulkoilevalle hevoselle on ostettava tai rakennettava ulos astia, joka pitää veden sulana. Sen on lisäksi oltava hevosen kestävä.

Ähky onkin sitten melko yleinen vitsaus, joka voi johtua mistä tahansa X:n ja Y:n välillä. Taivaan tähtien asennollakin saattaa olla asian kanssa jotakin tekemistä. Samoin tuurilla on myös osansa siinä, miten hevonen ähkystään toipuu ja kuinka paljon se tulee omistajalle kustantamaan. Kaikki eivät toivu ollenkaan, edes leikkauksella.

Toisilta ähkyleikkauksen aikana on kaivettu suolistosta ämpärillinen hiekkaa. Hiekka onkin yksi hevosihmisen kirosana. Ja tästä pääsee taas aiheeseen riittävä korsirehun määrä, vatsavaivat ja lihavuus.

Mitä lihavuuteen tulee, se aiheuttaa paljon liitännäissairauksia, kuten kaviokuumetta, metabolista oireyhtymää, nivelvaivoja.. Mitä niitä nyt on.

Nivelvaivojen ennaltaehkäisynkin takia hevosen olisi hyvä päästä liikkumaan mahdollisimman paljon rauhallista käpsyttelyä päivässä, tämä siis käytännössä onnistuu parhaiten pihatossa. Pihattoon hevonen tarvitsee mammuttikarvan ja sellaisen karvan kuivaksi saaminen onkin sitten oma taiteenlajinsa. Lisäksi pihattoelämä tuo omat haasteensa, jotta lauma on sopivasti sopuisa ja kaikki pääsevät lepäämään.

Laumaelämä on hyväksi hevosen päälle. Omistajan päälle se voikin olla sitten melko stressaava, kun hevosen loimi on revitty tuhannen riekaleiksi, siltä puuttuu karvaa leikkien jäljiltä tai se on saanut toiselta hevoselta osumaa jossakin välienselvittelyssä. Välejä selvitellään sitä enemmän, mitä enemmän pitää kinata tärkeistä resursseista. Taas päästään sivuamaan aihetta riittävä korsirehu.
Yksin olevakin hevonen onnistuu helposti telomaan itse itsensä, aina ei ole helppoa hallita niitä pitkiä jalkoja, varsinkaan kaikkia neljää samanaikaisesti.

Hevosten jalat ovat muutenkin lasia, kun niiden pienten tikkujen päällä kannetaan 500-600 kiloista ruhoa, ei tarvita isoa virheliikettä, kun kuuluu poks. Sitten arvotaan hajosiko kenties luita vai jänteitä. Ja niiden parantelu vaatiikin sitten aikaa ja kärsivällisyyttä. Useimmiten hevonen ei itse ymmärrä, että toipumisajalla pitäisi seistä ja liikkua hillitysti. Kaikki ei pelasta edes sairasloma, kun on rikki, on rikki.
Aina ei tarvitse edes onnettomuutta, jotta jalat rikkoutuvat. Ne voivat vaan yksinkertaisesti rasittua ja kulua tai niihin voi tulla vikaa ilman selvää syytä. Esimerkiksi pinnoilla on väliä, jalkojen asennoilla, samoin kaarevien urien määrällä, hevosen geeniperimällä ja taas kerran tähtien asennolla.

Hevonen onnistuu siis helposti rikkomaan itsensa ilman mitään edesauttavia kavereita ja rakenteita. Mutta ihan kaikessa ylimääräisessä rakennelmassa tai rakennuksessa on pieni riski, että hevonen voi saada  jonkinlaisen hasardin aikaiseksi. Jalkoja on varsinkin kiva tunkea ihan jokaiseen rakoon ja kuopia kaikkea ja kaikkia (tästä voi taas siirtyä kohtaan verkkoruokinta). Samoin kalterin väliin jäänyt leuka murtuu melko herkästi, kun karsinakaverille on ihan pakko vähän kiukutella.

Tietenkin niiltä löytyy myös kaikkea muuta pienempää ja isompaa sairautta ja vikaa, jotka kuitenkin harvemmin vievät henkeä. Tällaisia on mm. erilaiset räkätaudit, kaviopaiseet (jossa yhtäkkiä jalaton hevonen saa omistajansa haukkomaan happea ja suunnittelemaan jo lopetustoimia), erilaiset iho-ongelmat (esim. rivi vuohisissa, sienitartunnat, kurarupi jne), määrittelemättömät mahaongelmat (ja niitä riittää), hormonivaivat, lihasjumit, nikamajumit, pienemmät ja isommat haavat... Mitä nyt vaan ikinä mieleen juolahtaa. Luulen, että kaikki on mahdollista.

Välillä näitä miettiessä sitä ajattelee, että onko tuota eläintä tehty ollenkaan pysymään hengissä? Varsinkaan ihmisen käsissä. :D




19 kommenttia:

  1. Olen miettinyt viime aikoina ihan samaa. Hevonen vaan on ihmisen tarpeisiin huonosti suunniteltu lemmikki. Jotain päävikaa täytyy ihmisellä olla, että rupeaa harrastamaan hevosenomistamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta puhut. Ei ole täyspäisen hommaa. :-D

      Poista
    2. Mä oon kanssa miettinyt. Varmasti vaikein lemmikki ikinä. Ihminen oli hullu kun kesytti hevosen alunperinkään. Tai että yrittää pitää hevosta täällä pohjosessa jossa ei ole laidunkausi aina!

      Poista
    3. Tämä pohjoisessa pitäminen on huonoin idea ikinä. Kaiken muun päälle. Tosin en tiedä millä pidät lihavan kunnossa jos aina on laidunkausi.. :-D

      Poista
  2. Niin totta koko postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö. Harva ei näihin voi samaistua.. Niin surullista kun se tavallaan onkin.. :)

      Poista
  3. Huhuh, nyt masennuin. Taidan perua orastavat hevoskauppani. Masentavan totta. Mutta olen kuullut sellaisistakin hevosista, jotka ovat olleet terveinä useita vuosia peräkkäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä peru Liisa! Kyllä niitä terveitäkin on. ;) Elmohan oli mulla viisi vuotta, eikä ollut koskaan sairaslomalla. Ja ystäväni hevonen on porskuttanut vuosia kisakentillä ilman suurempia vammoja.

      Mutta sitten on nämä muut... :D

      Poista
    2. Älä nyt Liisa tosiaan masennu, kyllä niitä on sellaisiakin jotka ovat terveenä vuosia tai jopa kymmeniä vuosia! Mutta vaikka ne olisivat terveenä niin onhan niistä kauhea huoli koko ajan, kun tietää mitä kaikkea niille VOI sattua ihan koska tahansa.

      Poista
  4. Niin tuttuja ajatuksia! Olen jo aikoja sitten todennut, että ihmisellä täytyy olla joku pahemman laatuinen aivovaurio, kun vapaaehtoisesti näin hankalien elukoiden kanssa harrastaa. Mutta minkäs teet, kun ilmankaan ei osaa olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aivan totta. Ei oikein mikään muu tuo samaa tunnetta, kun hevonen. Ainakaan pidemmän päälle. Vaikka sitä välillä miettiikin, mitä sillä kaikella rahalla saisi, mikä uppoaa sairaan hevosen tallivuokraan, ruokiin ja hoitoon..

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Ja ymmärrän miksi. Olit mielessä, kun kirjoitin tätä. ;)

      Poista
  6. Amen to that. Sydäntäni lämmittää erityisesti tuo heinä- ja heinäverkko-osuus, kun joka päivä olen migreenin partaalla ratkomassa samoja kysymyksiä. Kaikkein ongelmaisin ei edes ole Pena, vaan lauman pomotamma joka tuntuu päivä päivältä oppivan nopeammaksi verkkojen tyhjäämisessä, ja tyhjättyään yhden, siirtyy seuraavalle ja ajaa alempiarvoisen pois, joka ajaa seuraavan alempiarvoisen pois omaltaan, ja ylläri, sen pahnanpohjimmaisen pitäisi mäyskyttää sitä heinää koko ajan pysyäkseen lihassa kun taas näiden ylempiarvoisten sopisi pitää pieni paussi välissä. Niin, ja pahnanpohjimmainen on jo kerran masentunut syömättä ja juomatta ähkyyn asti, kun se joutui olosuhteiden pakosta olemaan hetken ilman kaveria samoissa aidoissa, KESÄLAITUMELLA. Lopputulos: ahnein ja paksuin hevonen syö kolmen hevosen kahden ruokintakerran heinämäärän muutamassa tunnissa ja norkoaa sitten lopunpäivää portilla lisää ruokaa ja tekemistä. Tämän tyypin vyötärönympärystä sopii tarkastella viimeisimmästä postauksestani - siinä olis kilo jos toinenkin varaa vähentää eikä tuuli veisi vieläkään ;) http://penaponi.blogspot.fi/2014/10/the-other-guy.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Joo voisihan tuolta tyypiltä muutaman kilon verottaa. Mutta mikäpä minä olen arvostelemaan. :-D

      Ruokinta tuntuu aiheuttavan päänvaivaa laumassa aina. Joukossa on yleensä aina se yksi laiha ja yksi läski ja yleensä se läski tosiaan on se pomo. :-) mutta kun ei viitsisi yksinkään seisottaa...

      Poista
  7. Olipa hyvä kirjoitus Ja kaksi tosi kaunista kuvaa
    Meillä kanssa pähkäillää näillä asioilla mutta pienemmässä mittakaavassa Ja onneksi on sellainen työ että käyn päivälläkin kotona niin saavat heinää parikin kertaa siinä päiväsaikaan Ja pitkiä vapaita siinä välissä :)
    Läskiä on kyllä isommalla mutta talvella saa kyllä vähän ollakkin kun asuvat avokarsinoissa
    Ponille taas on heinät kortilla ja ne liotetaan jokainen annos
    Kumpikin 16 vuotiaita ja ovat olleet minulla nelivuotiaista asti Isommalla on ollut koko ajan kesäkutka joka alkuaikoina oli oikea harmin ja paniikin paikka (ja kulutin rahaa kaikkiin kalliisiin rasvoihin silloin ) mutta nyt jo osaan senkin asian hoitaa :) Mutta tiedän että onni omistaa täysin terve hyväkuntoinen hevonen (myös psyykkeen osalta ) on harvinaista herkkua .....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Tuo olisikin ihanaa jos pystyisi kotona pitämään, mullakin olisi työn puolesta melko helppo järjestää melko lyhyet ruokintavälit tai ainakin osittaisella verkkoruokinnalla saisin mahat pysymään tyytyväisinä.
      Ja sehän näissä on, kun ei niistä raaskisi luopua vaikka vähän vaivoja onkin.. Rakkaaksi tulevat. :)
      Ja sulla on tosi pitkä historia omiesi kanssa, tuollaisesta saa vain haaveilla!

      Poista
  8. Elina kirjoitit niin naulan kantaan vaikka minä saan olla kohtuu tyytyväinen hevosen omistajana. minulla on kesäihottuminen joka tosin vaatii aikaa ja panostusta hoitamiseensa mutta koen silti sen kohtuu "pieneksi2 vielä verrattuna juurikin moniin hevosiin joita tulee seurattua blogeissa ja ihan jo toimienikin puitteissa kun hoitelen niitä monivaivaisia heppoja ja tuskailen ja mietin pääni puhki niitä kymmeniä ja taas kymmeniä syitä ja seurauksia mistä mikäkin vaiva ja vika johtuu. Minullakin on parasta aikaa menossa paljon päänvaivaa aiheuttava siitostamman ruokinta kun sille pitäisi saada massaa parin kuukauden sisään ennekuin uusi varsa taas alkaa kasvaa reilusti ja kuluttaa tamman lihaksistoa. Kun ei vaan tahdo tuo kuiva tamma pysyä millään pulskana. Nyt on konsultoitu paria ell. ja kasvattajia ja olen laatinut oikein parin viikon sisällä tapahtuvan superruokinnan tietenkin omistajan suostumuksella. Toiset lihoo liikaa ja toiset ei sitten millään! eihän tässä ole tosiaan mitään järkeä eikä kohtuutta. Minusta on tänään tuntunut hyvin vahvasti että olen kolmasti päivässä vievä rehuautomaatti ja 6 x päivässä heinäkuljetin. eihän tässä oikeen muuta sitt kerkeekkään tekemään. jatkuvasti on menossa uusi satsi greenlineä turpoomaan, uusi satsi heiniä kärryyn ja kaikki tapahtuu aamu 7- 23 välillä. Jotenkin alkaa tuntua että ne lypsylehmätkin olis helpompia hoitaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on siinäkin kyllä päänvaivaa jos ei hevonen pysy lihassa! Ja kun ei sitä lisäruokaakaan viitsi aivan ylettömästi antaa, kun ei sekään ole mahalle hyväksi. Huh. Toivottavasti saisit tamman lihomaan, jotta on sitten mistä ottaa. :-) Kyllä tämä näiden kanssa on semmosta jatkuvaa tasapainoilua ja melkein kokoajan käy aivot ylikierroksilla, kun aina on jotain mietittävää. Meilläkin on ollut niin paljon kaikenlaista, että pitäisi jo välillä blogiinkin purkaa ajatuksia.

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.