Suurin ilo on jaettu ilo

 

Tänään Taaville tuli kauan odotettu vieras! Puhetta Taavilla ratsastamisesta on ollut Ainon kanssa jo kauan, mutta nyt viimein saatiin aikataulut sopimaan. On aivan mahtavaa, kun mulla on hevonen, josta riittää iloa niin monelle muullekin. Se tuo sitä(kin) kautta paljon iloa myös itselle.

Mentiin yhden maissa tallille ja lähdettiin hakemaan Taavia ulkoa. Se vähän vierasti Ainoa, mutta antoi kyllä hyvin kiinni. Sisällä sitten harjattiin erittäin kurainen Taavi ja saihan se oikein kesäkampauksenkin. Tuosta häntäletistä tuli aika hauska!

 

Käytiin sitten maastoilemassa, itse oli polkupyörällä mukana. Alkumatkasta Taavi oli vähän tahmea ja varovainen, mutta kun pääsivät Ainon kanssa tutuiksi, niin en meinannut perässä pysyä. Käytiin varmaan noin 7km:n lenkki metsien ja pehmeäpohjaisten hiekkateiden kautta. Aika paljon laukkaa ja ravia, mutta Taaville ei tullut edes hiki!

Taavi oli kuulemma tosi hauska, sillä on pehmeät liikeet ja erittäin pehmeä laukka. Eikä se kuulemma ole edes hidas! :) Pyöreä selkäkin oli ratsastajan mieleen. Meno näyttikin tosi hyvälle ja parivaljakolla tuntui löytyvän nopeasti yhteinen kieli, hienosti laukkailivat ja ravailivat, eikä Taavi laiskotellut yhtään. 

Oli myös hauskaa nähdä Taavin laukkaa ratsastettuna, en ole oikeastaan koskaan nähnyt sitä kunnolla. Muutenkin samalla tarkastelin liikkeitä ja minusta niissä ei näkynyt mitään merkkejä epäpuhtauksista tai kivusta.
Taavi jopa pissasi kesken lenkin, kyllä me taas sitä kiiteltiin!

Huppu meni ravistelusta vähän huonosti... :)

Lenkin jälkeen riisuttiin varusteet ja tehtiin vähän temppuja. Esittelin kaikki mitä Taavi osaa ja hetken aikaa myös palloteltiin kolmistaan. Kerran Taavn onnitui saada minun sormi hampaiden väliin ja jouduin nappaamaan sitä naamalle, että se päästi irti! Sillä on sellainen tapa, että sormen jäätyä väliin se jää puremaan siihen ikäänkuin se olisi sitkeää porkkanaa, eikä mikään maailman huuto saa sitä päästämään irti. :D Nahkat meni sormesta rullalle, mutta muuten ei isompia ruhjeita. Auts kuitenkin, mutta mitäpä menin taas antamaan namia sormet ojossa...

Lopuksi mentiin vielä odottamaan Ainon äitiä parkkipaikalle ja Aino ehdotti, josko voisi vielä vähän aikaa istuskella Taavin selässä. No mikä ettei, punttasin tytön kyytiin ja siinähän hyö käpsyttelivät kyytiä odotellessa. :)

Pidempi lenkki, K:n lenkki ja vähän ostoksia

 

 Eilen käytiin Taavin kanssa pitkällä lenkillä (meille ainakin oli pitkä), koko lenkille kertyi matkaa 13km ja aikaa kului Taavin vauhdilla vajaa kolmisen tuntia (en tajunnut katsoa kelloa tallilta lähtiessä, vaan vasta osan matkaa tehtynä).. :)  

Paljon vain käveltiin, sillä tiet oli auttamatta liian kovia raville, enkä halunnut väsyttää ja rasittaa Taavia liikaa. Välillä sitä oli pakko vähän komentaa, kun se kiemurteli ja mateli, mutta viimeiset 3,5km (kun se tajusi, missä koti on) käppäiltiin oikeinkin reippaasti. Kiemurtelulle ja matelulle löytyy parikin syytä; Taavi tahtoo syödä ja Taavilla on pissahätä, mutta hän ei osaa pissata.. Huoh. Lopulta pari kilsaa ennen kotia sen oli pakko luovuttaa ja pissata tielle. Kiittelin ja annoin leipääkin. Heh.  

Lenkillä nähtiin muitakin hevosia, jotka myös hörisivät Taaville kovasti

Melkein kotona; kaverit laukkasivat Taavia tien varteen katsomaan ja Taavi-parka säikähti, kun oli naama toiseen suuntaan. :D

Tallille tultua pesin hiet pois ja laitoin jalkoihin savet sekä annoin Greenlinepuuron, sitten Taavi pääsi kamujen kanssa vielä ulkoilemaan. Piti oikein ravilla mennä muiden luo laitumelle.

Taavin sylkirauhaset olivat muuten eilen huomattavan turvoksissa! Olen aikaisemmin yhdistänyt ne mahdollisiin mahavaivoihin (monella mahavaivaisella ne turvottelevat ja Taavillakin turvotus laski mahalääkkeen jälkeen), mutta nyt se oli ollut koko päivän (ja monta edellistäkin päivää) laitumella syömässä eikä sen maha ole ollut mitenkään erityisen kipeä. 

Ulkomailla näitä tunnutaan kutsuvan nimellä "Grass Glands" ja niiden alkuperää ei ilmeisesti tarkalleen tiedetä. Epäillään jonkunlaista allergista reaktiota. Jossain oli viitattu ruohon sokeriarvoihin. Tiedä sitten mikä on alkuperä, mutta Taavilla rauhaset turvottelevat välillä talvellakin, mutta niillä on selvä yhteys siihen, miten hyvin se on syönyt (huonommin kelpaava heinä --> isommat patit). Kuitenkaan ihan noin isoja makkaroita sillä ei ole ollut. Eikä ollut tänäänkään enää. 

Tämä vasen puoli oli isompi, kuin oikea. Kaulassa näkyy myös vanha taisteluvamma, josta turvotus on sentään jo laskenut..

Tänään K ratsasti Taavilla pitkästä aikaa. Päästiin lenkille vasta iltamyöhällä, koska alkuperäisen suunnitelman aikaan iltapäivällä satoi kaatamalla vettä. Noin tunnin rento kävelylenkki mäkisessä maastossa, Taavi oli reipas ja hyväntuulinen, kunhan päästiin pois kodin läheisyydestä.

Takaisintullessa muut olivatkin jo saaneet yöheinät, joten laiteltiin itse Taavi yöpuulle ja suljettiin ovet. Vähän sai tapella Greenlinemömmön kanssa, kun oli niin äkänen ja itsepäinen herra Hevonen karsinassa. Mut lopulta Taavi malttoi odottaa kauempana, että sain Greenlinet rauhassa kuppiin.

 
Lisäksi tänään on vähän shoppailtu! Horzella oli ötökkätuotteiden ale -30% ja olihan se käytettävä hyväksi. Mukaan ostoskoriin lähti vaaleansininen korvahuppu, ötökkähapsut korvahupulla (tätä olen jo pidempään kaavaillut ratsastukseen), vihreä ötökkähuppu (jollainen on hyväksi todettu, ostin toisen varalle) ja riimu+naru+hapsut (siinä oli kiva väri ja riimu tarhakäyttöön sopiva =turpaosassa ei ole mitään solkia, joita on kiva aukoa ja lutsuttaa).

Lisäksi olen ohjasajokurssin jälkeen katsellut kamppeita siihen lajiin. Mietinnässä oli ostaa joko ohjasajovyö tai sitten ihan tavan silat. Nyt sitten löysin halvalla käytettynä silapaketin, joten ostin sen. On sitten valjaat valmiina ajamistakin varten tarvittaessa ja ohjasajokurssin vetäjän mielestä tavallisilla siloilla pärjää vallan mainiosti (hän ei ole omistanut koskaan ohjasajovyötä). Vielä pitäisi ostaa siihen ohjasajo-ohjat 16m ja pidempi piiska, niin sitten on tavarat kasassa.. Huoh. Kyllä tähän saa rahaa kulumaan, aina keksii jotain ostettavaa.

Uusi ostos ja hymyilyä videolla

Tänään Taaville saapui postissa ihana uusi juttu! Olen jo pidempään sellaista miettinyt ja himoinnut, mutten ole raaskinut ostaa (lisäksi tavallaan olen pitänyt sitä turhakkeena). Mutta nyt sellainen sitten meille muutti, tässä se on:

 

Meille saapui siis vaaleansininen lampaankarvaromaani. Koko hieman mietitytti, mutta ihan hyvä se on. ;) Taavin satulahan tuntuu olevan ehkä aavistuksen leveä sille nykyään ja lisäksi estesatulan alla lisäpehmuste ei ehkä ole huonoin idea (vaikkei satula ahkerassa käytössä olekaan). Ja kun olen tällaisesta haaveillut ja nimenomaan tässä värissä, niin en voinut vastustaa FB:n kirpparilla tekemääni löytöä.
Ja katsokaa nyt, miten se sointuu kauniisti silmien väriin (heh...) : 

 

 
Lisäksi K lähti tänään tallille Taavia moikkaamaan ja saatiin kuvattua videolle hymyilyä. Vähän se vielä välillä kestää, ennenkun Taavi suostuu hymyilemään, mutta kyllä se  selvästi jo tietää, mitä siltä odotetaan. Ja mitä enemmän toistettiin, sitä sujuvammin se suoritti. Ilahdutti myös huomata, että Taavi hymyilee, vaikka käskijänä olisi joku muukin (tässä tapauksessa K).
Muuten Taavi vietti vapaapäivän, kun ulkona oli niin kurja keli. Se olikin juuri makaamassa, kun mentiin. Pelkät korvat näkyivät ja karsinasta kuului hörinää. :D Nopeasti se nousi sieltä ja höristi vielä uudelleenkin. Se on kyllä ihan supersuloinen!

Tässä teille hymyilyä videolla:




PS: Uusimmassa Hippoksessa oli hyvä artikkeli Tuire Kaimion klinikasta, kannattaa lukea ja mielellään ajatuksen kanssa! :)