Kynsihoito

...Minulla..

.. Ja Taavilla...

On ollut aika tuulista nämä pari päivää! Todella kylmä ja navakka tuuli on kyllä houkutellut pysymään visusti vällyjen välissä, mutta olen minä tallillakin toki piipahtanut.
Eilen Taavilla oli pakon sanelema vapaa, kun vääntyneen kengän kanssa ei paljon turhaa liiketta viitsi ottaa. Käytiin kuitenkin moikkaamassa sitä K:n kanssa päivällä

Täytin ensin heinäverkon ja Taavi olikin tullut portille sillä aikaa kuikistelemaan, kun oli vissiin kuullut tutun äänen. Mennessämme tarhalle se oli kuitenkin jo siirtynyt vähän sivuun portilta. Huutelin sitä, mutta sen piti ensin tarkistaa kuka on mukana; todettuaan sen olevan tuttu K, Taavi hörähteli taas tervehdyksen. :) Se on niin ujo, ettei se tule edes portille jos mulla on vieraita mukana.

Otettiin se tarhan ulkopuolelle ja syöteltiin vähän porkkanaa, sitten lykkäsin sen takaisin ulos. Taavi oli tilanteesta ihan pikkuisen hämmästynyt.. :D Kävin hakemassa sille tallista vielä lämmintä Greenline-velliä ja se joikin koko astin tyytyväisenä.

Tänään Taavilla oli aamusta kengitys, kaikki oli kuulemma sujunut hyvin niinkuin aina. Itse menin iltasella vasta tallille, Taavi oli kyllä odottelemassa ovella, mutta hörähdystä en saanut, koska tallissa oli muitakin. Heh..
Käytävällä ei olisi taas millään ollut malttia seisoa paikallaan ja monta kertaa jouduin muistuttelemaan paikallaanolosta. Taljalle ei tullut tänään yhtään luimua, jes! Muutenkin Taavi oli pirteän ja hyväntuulisen oloinen. Hirveä kerros ratsastajalle vaatetta ja sitten tuulta uhmaamaan. 

Mulla oli päällä kaksi teknistä kerrastoa toppahousut, fleece, toppaliivi, sen päällä tuulitakki sekä kypärän alla kypärämyssy, käteen taiteilin vielä FinnTackin neopreenihanskat ja päähän hupun. Yhtään liikaa ei ollut..

Käytiin aika lyhyt lenkki, Taavi oli ihan reipas. Jotenkin sen askeleet tuntuivat vähän oudoilta, mutten tiedä pistetäänkö asia vainoharhaisuuden piikkiin. Ehkä tilsakumiton kenkä tuntuu vähän erilaiselle pitkästä aikaa ja onhan tie toki jäinenkin.. Tilsakumien poisoton jälkeen taas näkee, miten lättäkaviot Taavilla on, etusissa pohja on heti kengän jälkeen, mitään kuppimaisuutta ei siis ole..

Taavi kulki taas suurimman osan lenkistä nenämaassa, kuin vainukoira. Se on aika koomisen näköistä niin selästä kun maastakin katsottuna.

 

 

VainuTaavi

Bongattiin lenkillä myös ensimmäiset pajunkissat, tai siis minä bongasin. Taavi ei olisi malttanut millään edes pysähtyä siksi aikaa, että olisin ottanut niista kuvan. Siksi siis kuvanlaatukaan ei päätä huimaa, mutta asia tulee selväksi.

Lenkin jälkeen jalan kylmäystä ja haavojen hoitoa sekä samalla harjoittelua paikallaanseisomisessa, kun hillitön melassinhimo iskee. Muuten asia sujui kohtalaisesti ja rauhallisesta, vaikka aika monta kertaa sain pyytää ottamaan askeleen takaisin, mutta yhden kerran Taavin kantti ei kestänyt enää ja se suorastaan ryntäsi melassisaavia kohti. :D Kyllä se sitten lopulta pysähtyi kuitenkin kun vähän nipistin ryntäistä (viimeinen pyyntö peruutuksessa), eikä siis kerennyt melassiastialle. Perääntymisen jälkeen Taavi sai roimat kiitokset ja namia palkaksi.
Onnistuihan siinä sitten lopulta seisoa vapaana, kun kävin hakemassa tavaroita muualta. Niin hienosti, että palkaksi Taavi sai vähän nuolla melassia lusikasta.

Heinäverkon täytöstä palatessa juteltiin sitten taas normaaliin tapaan (kun talli oli tyhjentynyt), "höhöhö" "ai nytkö sie taas tervehdit" "höhöhö" "otatko heinää lisää sinne" "höhöhö". Hah, on se vaan niin hauska. :) Heitin lähtiessä vielä vähän heinää lisää.

Ihan tavallista puuhailua ja kengittäjälle asiaa..

Eilen menin iltasesta tallilla ja oli tarkoitus pitää maastakäsittelypäivä, kun on taas parina päivänä ratsasteltu. Taavi taas iloisesti tervehti minua, olisi pitänyt taas kuvata videolle. 
Käytävällä taas harjailin sen oikein pitkän kaavan mukaan, Taavi ei olisi oikein malttanut seisoa käytävällä ja se mm. repi seinästä muovitaskun (tyhjän onneksi) irti, heitti harjakassia, avasi Heikin harjapakin ja tutki sen sisältöä.... Ja kaikki tämä ihan paikallaan, vain kurottelemalla kaulalla. 


Harjoiteltiin taas lampaankarvan kanssa. Taavi suhtautui siihen alkuun taas luimimalla, mutta nopsasti se huomasi, että talja tarkoittaa herkkuja. Leikittiin aika pitkään karvan kanssa; silittelin sillä Taavia joka puolelta, laitoin kaulan ja pepun päälle ja lopulta myös selkään. taavi pysyi rentona ja hyväntuulisena kokoajan.
Taavin suureksi ihmetykseksi vein taljan pois harjoitusten jälkeen, eikä lähdettykään ratsastamaan.

Toisessa etusessa on ollut muutamana päivänä turvotusta, aluksi epäilin että jänne taas jostain syystä reagoisi, mutta sitten aloin epäillä haavoja ruununrajassa. Ilmeisesti olin oikeassa, koska olen nyt joka ilta hoitanut haavat ja turvotus on hävinnyt kokonaan.
Ilmeni nimittäin myös, että Taavilla on vanha jännevamma varmaankin juuri tuossa vasemmalla etusessa.. Kuulin siitä ihan äskettäin, tosin jäi epäselväksi mitä sille olisi tapahtunut ja milloin. Ell oli ilmeisesti vaan jossain vaiheessa todennut tarkastuksessa näin vuosia sitten.
Vasen etunen on turvotellut alkuaikoina, mutta luulin sen liittyvän vain huonoihin jalka-asentoihin ja kavioihin. Mitään aristusta tai kuumotusta siinä ei ole koskaan ollut ja turvotus jäi aika pian pois kokonaan.

Pihalla tehtiin vielä vähän maastakäsittelyjuttuja. Taavi ei oikein jaksanut keskittyä, joten tehtiin ihan vähän aikaa ja käytiin sitten kävelyllä pihapiirissä. Päästiin myös harjoittelemaan lähettämistä peräkärryn vierestä taas. Ne sujuivat tosi hyvin!

Laitoin polveen savea, kun ei ollut kovin rankka liikutus tänään. Taavi oli ekaa kertaa vapaana myös pesupaikalla. Siellä ongelmana on vieressä oleva melassipönttö ja se meinasi nytkin olla aika ylivoimainen houkutus.

Tänään en oikeastaan tiennyt mitä olisin tehnyt, mutta Taavi oli ratkaissut ongelman ja antoi minulle vapaapäivän. Se oli juossut ja paininut Einon kanssa tarhassa hikeen asti.

Taavi ei oikein tiennyt, kumpi olisi ollut kivempaa; painia Einon kanssa vai lähteä mun mukaan. Se seisoi pitkään asiaa miettimässä. :D Pellolla käveli ulkoilijoita ja kaikki kääntyivät niitä ihmettelemään, käytin tilaisuuden hyväksi ja sainkin ihan kivoja kuvia Taavista.
Sen jälkeen Taavikin oli jo halukas lähtemään talliin, muutkin tulivat melkein heti perässä. Harjailin hikisen karvan suoraksi ja kylmäsin polven. Taavi oli taas irti vesipaikalla ja tänään sujui jo tosi paljon paremmin, kun eilen. Onnistuin jopa hakemaan toiselta puolelta tallia Betadinen harjakassista eikä Taavi sillä aikaa koettanut mennä melassiastialle. Jes!!

Huomennakin on varmaan vapari, koska Taavi oli polkaissut kenkänsä mutkalle. Yksin en sitä ainakaan saa irti, joten jouduin jättämään sen kiinni.
Soitin kuitenkin heti kengittäjälle ja hän lupasi tulla tiistaina laittamaan Taaville uudet kengät. Samalla oli vähän puhetta Taavin nivelrikosta; takasiin on kuulemma vähän vaikea mitään viritellä ja nyt talvella ihan mahdoton, mutta kesällä kokeillaan taakse rollerikenkää josko siitä olisi vähän Taaville apua. Jätetään myös tilsakumit nyt pois, kun kevät on jo niin pitkällä. Taavi saattaa hyvinkin käpytellä näillä kengillä lumettomaankin aikaan vielä jos vaan saan kierrettyä hokit irti.

Itse en tietenkään pääse paikalle, kun mulla on muuta sovittuna sille aamulle. Olin suunnitellut, että olisin ensi viikolle soittanut kengittäjän ja päässyt siten itsekin paikalle kertomaan uusista kuulumisista ja kyselemään tyhmiä Taavin kavioista. Noh, hoituu se homma onneksi hyvin näinkin, tärkeintä että Taavi saa uuden ehjät kengät jalkaan. :)

Kauhea, kun joissakin kuvissa Taavi näyttää kamalan lihaksettomalta ja jotenkin huonokuntoiselta. En edes kehdannut julkaista niitä hurjimpia. Ei se minusta niin hurjan näköinen ole luonnossa! Ehkä se vaan seisoi niissä hassusti, ainakin toivon niin. Osassa kuvissa se kuitenkin näyttää ihan "normaalilta".

Voiko onni olla tässä, kun ollaan vaan eikä edes pyrkimässä sen suurempaan?

Meidän arki on pyörinyt samanlaisena nyt toistaiseksi, kun ratsastuskin on sitä kävelyä päivästä toiseen, niin en viitsi joka päivä kirjoittaa samaa tarinaa..
Sen sijaan ajattelin, että voisin kirjoittaa siitä, miten me ollaan Taavin kanssa päästy ihan uudelle tasolle meidän yhteiselossa. Tai siltä se ainakin vahvasti tuntuu.

Klinikkareissun jälkeen olen nauttinut Taavin kanssa puuhailusta enemmän, kuin koskaan ennen. Tallikäynnit ovat olleet ihan poikkeuksetta ihania, rentouttavia ja palaan sieltä kerta toisensa jälkeen hymy naamalla ja tyytyväisenä. Taavi tuntuu tärkeämmältä, kuin ikinä aikaisemmin.
Yksi syy tähän kaikkeen on, että kun Taavi pakattiin klinikan pihalta takaisin koppiin sen saatua nivelrikko-tuomion, klinikan pihaan jäi myös kaikki tavoitteet ja tietynlainen paine etenemisestä. Siitä päivästä lähtien oli lupa vain nauttia siitä mitä on.
Vaikken koskaan Taavin kanssa asettanut suuria tavoitteita, odotuksia tai paineita edistymisestä ja olin tietoisesti valinnut alleni maastoratsun rentoon harrasteluun; silti niitä omassa alitajunnassaan tekee itselleen ("se oppii vielä laukkaamaan, ensi kesänä se selviää HeC-radasta, sitä pitää liikuttaa paljon, jotta se pysyy kunnossa...."). Ja se valitettavasti näkyy tekemisessä, halusi sitä tai ei.

Olin jo unohtanut kaiken sen, mistä alunperin haaveilin. Hevosen kanssa yhdessä olemisesta, ajattomasta olemisesta, kiirettömästä puuhailusta, maastolenkeistä jne. Talliin tullessa laitoin hevosen kuntoon, lähdin ratsastamaan, suoritin ennalta ajatellut asiat, purin varusteet tallissa ja lähdin kotiin. Taavi koetti kaiken kiireen ja hätäilyn keskellä tuoda julki omaa oloaan ja kipujaan, siitä tuli hapan ja kiukkuinen vaikka se ratsastuksellisesti olikin parempi. Ja näitä sitten ratkottiin monien neuvojen kautta ja ikävilläkin tavoilla, vaikka ehkä olisi vaan pitänyt pysähtyä ja aloittaa alusta, rauhassa. Ja kuunnella enemmän hevosta..

 
Taavi on valitettavasti myös hyvin sulkeutuvaa sorttia, olen jopa melko varma, että se kärsii opitusta avuttomuudesta. Huonosta käytöksestä sitä komennettiin (olihan se kuulemma purrut aiemminkin ja se loppui kun "se sai turpiin"...) ja se oli pitkän aikaa taas hiljaisempi ja sulkeutui, se tuli kuoresta ulos luultavasti vain silloin, kun sen korkea kipukynnys ylitettiin ja olo tuli sietämättömäksi. Ja sitten rytisikin aina unnolla.

Tallille ei ollut myöskään kovin hauskaa mennä, kun vastassa oli usein mahastaan kipeä ja kiukkuinen hevonen, vaikka olosuhteet oli koetettu korjata. En vaan osannut ajatella, että vika ei alunperinkään ole luultavasti vatsassa, vaan jalan kivun myötä tullut kipustressi aiheuttaa vatsavaivoja.

Klinikan jälkeen kaikki on ollut toisin. Tallille on kivaa mennä ja jo usein iltaisin odotan seuraavan päivän tallireissua innolla, koska minulla on jo ikävä ihanaa Taavia (vaikka edelleen minua vaivaa älytön lähtemisen vaikeus sitten, kun pitäisi lähteä ;)).
Minua onkin aina vastassa iloinen ja hyväntuulinen Taavi. Saan melkein aina hörähdystervehdyksen, jopa tarhasta hakiessa. Taavi lähtee mielellään mukaani ja viihtyy ilmeisen hyvin seurassani. Meillä on selkeät pelisäännöt, meillä ei enää hermostuta, mutta pyydetyt asiat täytyy toteuttaa ja jotenkin reagoida pyyntöihin. 

Ollaan harjoiteltu käytävällä vapaana olemista harjauksen aikana, en ole pariin viikkoon sitonut Taavia kiinni ollenkaan. Se osaa jo odottaa käytävällä, kun haen satulahuoneesta tavaraa. Tottakai se edelleen joskus unohtaa seisoa aloillaan, mutta käyn vaan sitkeästi palauttamassa sen samaan paikkaan ja yritetään uudelleen.
Siitä on tullut köykäinen siirrellä, se ei enää kokeile viimeiseen ja kovimpaan merkkiin asti, vaan siirtyy usein jo ennen koskettamista. Palkkaan sitä paljon nameilla ja kiitän äänellä.

Meillä ei myöskään ole kiire mihinkään, harjaillaan ja rapsutellaan rauhassa, välillä pusutellaan ja seurustellaan ja sitten taas jatketaan. Ja meillä on loputtomasti aikaa saada kesken oleva asia loppuun, niin että kaikille jää siitä hyvä mieli. 
Nyt meillä on projektin alla satulan ja lampaankarvan kanssa saada luimiminen loppumaan. Taavi ilmeisesti yhdistää ne ratsastukseen, joka on tuottanut kipua. Se ei nimittäin luimi vyölle, vaan kun tuon satulan ja alan nostaa sitä kyytiin. Sama lampaankarvan kanssa. Ja selkä ei ole jumissa, se on klinikalla juuri saanut kehuja notkeudesta ja elastisuudesta.
Tänään sitten haisteltiin lampaankarvaa yhdessä ja sen haistelusta sai porkkanoita. Karvan kosketus kylkeen poistui, kun Taavi rentoutui. Lopulta sain nostaa karvan selkään ilman elettäkään luimimisesta tai epämukavuudesta (Taavi voi osoittaa epämukavuutta myös sulkeutumalla ja tuijottamalla lasittuneesti suoraan eteen).

Ratsastaessa ollaan tehty nyt tosi helppoja juttuja maastoköpöttelyn ohessa, mutta olen kokenut hirveästi onnistumisia siinäkin. Samalla ollaan kunnolla totuteltu uusiin kuolaimettomiin, Taavi on niilläkin todellä köykäinen asetella puolelta toiselle, pysäyttää yms. Ja kaikki vaan, kun olen malttanut poistaa paineen ajoissa ja tehdä vain vähän kerrallaan.
Odotan jo innolla ensimmäisiä ravipätkiä, täytyy vaan muistaa ottaa ihan varovasti!

Maastakäsin-harjoitteluun olen nyt myös panostanut ihan uudella puhdilla. Tarkoitus olisi, että Taavin voisi jossain vaiheessa "lähettää" koppiin. Maastakäsin jutuissa edistyminen on ollut hidasta, mutta niinkuin muussakin - palkisevaa. Ja välillä Taavi ottaa isoja askelia yhdellä kertaa, pääsee yllättämään. Yksi päivä tuli oivallinen tilanne harjoitella lähettämistä, kun traktorin peräkärry oli pysäköity sopivaan kohtaan, jotta tien reunaan jäi vain kapea kaistale kulkea ohi.
Haisteltiin ensin peräkärryä ja sitten pyysin Taavi siirtymään askeleen eteenpäin (otin riimusta kiinni ohjasin eteen ja raipalla paine takaa ilman kosketusta), Taavi otti askeleen eteen ja sai palkinnon. Se kuitenkin palasi pakittamalla takaisin aina, kun olin sen lähettänyt.
Toistelin asiaa muutaman kerran ja olin jo ajatellut lopettaa, kun Taavi ihan muitta mutkitta rentona päättikin kävellä koko "kujan" ja minä menin perässä kiitoksia ladellen. Sitten sitä oltiinkin niin polleaa poikaa, ettei toista. :) Eikä ihmekään, sen päivän harjoittelu päätettiin sitten niihin hyviin tunnelmiin, vaikka liikunta jäikin vähäiseksi.

Hermostumisen kanssa olen joutunut ponnistelemaan ja häpeäkseni on myönnettävä, että pari kertaa olen alittanut riman. Olen kuitenkin ollut monta kertaa niin tyytyväinen ja onnitellut itseäni, kun olen päässyt haluttuun lopputulokseen vain loputtomilla toistoilla ja kiitoksella. Niitä tarvitsee joskus paljon ja se kysyy tällaisen "kaikki-heti-mulle-nyt -ihmisen hermoja, mutta se on kasvattanut ja palkinnut! Taavikin alkaa tulla kuorestaan, siitä on tullut eläväinen ja vähän riiviökin ja se uskaltaa välillä jo koettaa ratkaista ongelmaa muullakin kun 1. häipymällä tilanteesta tai 2. seisomalla jähmettyneenä.

Nyt Taavi on ollut taas pari päivää vähän nihkeä tai miten sitä nyt paremmin kuvailisi. Liikuntaa ei ole lisätty ja itseasiassa se liikkuu minusta nyt paremmin ja reippaammin, kun heti piikityksen jälkeen. Mietin, että onko nivelaine kuitenkin kipeyttänyt mahaa vähän. Se on edelleen positiivinen ja lähtee mielellään mukaan, tekee annetut tehtävät, mutta vähän se on sellainen happamampi kuitenkin.. Täytyy seurailla tilannetta ja antaa tarvittaessa klinikalta saatu vatsan lääkekuuri. Voi olla, että happamuus liittyy myös iltakäynteihin jolloin muut hevoset ovat jo sisällä.

Taavi on järjettömän mustasukkainen omasta ihmisestään ja ruuastaan, se luimii käytävällä kokoajan muille hevosille, vaikka olen koettanut viedä sen rauhalliseen nurkkaan. Olen myös koettanut kiinnittää sen huomion muualle, kun se alkaa kähisemään muille ja se nostaakin samantien korvat pystyyn, kun nostan sormen ylös. Kun käännän selän, se on taas irvistelemässä Reiskalle. 
Sama myös, jos seison Taavin ja Reiskan välissä selkä Reiskaan päin ja Taavi laittaa pään olkapäälleni, se luimii pääni vieressä. Vähän niinkuin jos halaisit jotakuta ja näytät seläntakana keskaria jollekin niin, ettei halauksen kohde näe sitä. :D

Mulla on välillä illalla niin hauskaa tallilla, että toivoisin omistavani kokoajan kuvaavan videokameran, jotta voisin jakaa näitä juttuja teidän kanssa kuvallisessa muodossa. Kaikkea en edes itse pysty kuvaamaan, mutta muutenkin jos kaivan kameran esiin, Taavi lopettaa kaiken pelleilyn ja möllöttää kiltisti paikoillaan. 

"Mikäli teet virheen, ole tarpeeksi suuri myöntääksesi se, tarpeeksi viisas oppiaksesi siitä ja tarpeeksi vahva korjataksesi se"