Harjaushansikkaat ja uusi kuvioloimi

Olin mainoksen uhti Facebookissa ja klikkailin tässä joku aika sitten ostoskoriin harjaushanskat. Paketti tuli nopsaan, mutta hanskat pääsivät testiin vasta tällä viikolla. Yhden käyttökerran kokemuksella sanoisin, että toimii! 

Millään harjalla ei karva irtoa samalla tavalla ja ponikin tuntui tykkäävän silittelystä. Rippe ei tykkää pään  harjauksesta, mutta tällä antoi silitellä mutaisen päänkin puhtaaksi ilman ongelmaa. 

Hanska puhdisti hyvin ja tehokkaasti. Kestävyydestä en osaa vielä sanoa, mutta suosittelen kokeilemaan tätä.  Ei ole kovinkaan kallis hankinta.

 

Syksyn ostovimma laajentui myös loimiosastolle, kun pitkään katselemani loimen hinta oli vihdoin tippunut kipurajan alapuolelle. Niinpä Saksasta meille matkasi Felix Bühlerin sadeloimi. 30g täytteellä oleva loimi on näille keleille juuri sopiva.
Koko oli 145 ja se oli vähä reilu. Rippe on sen verran hoikkanen nykyään, että sille sopivampi koko taitaa olla 135. Toisissa loimissa se jää tosin selkäosastaan vähän lyhyeksi.

Hiukan reilu koko kostautui etuosan suuruutena, mutta ompelin siihen heti pienet taitokset ja loimesta tuli tosi hyvä. Lisäksi umpinainen häntälenkki (ja pikkusen kuraileva poniini) sai minut säälimään tallinpitäjää, joten ompelin siihen pikalukon toiseen päähän. 

Ommeltu taitos

Heinäpallon hankinta, kengitys ja kotiutumiskuulumisia

Viikon verran ollaan nyt oltu uudessa paikassa, eikä ole mitään pahaa sanottavaa. Rippe on kotiutunut erinomaisesti. Jopa paljon paremmin, kun odotin. Saatte kaikki kuulumiset kuvapläjäyksen saattelemana. Kuvat ovat tosin taattua kännykkälaatua, mutta ainakin on kuvia.

Rippe on ollut aivan äärrettömän hyväntuulinen kokoajan ja selvästi nauttii uudesta tarhastaan. Vaikkakin pari kertaa yhtenä iltana hengittelin syvään, kun hain sen tarhasta. Hyräilin mielessäni vaan laulun sanoja: "mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi"..

 

Ulkona on nyt tosiaan melko kuraista, mutta sisälle ostin Ripelle yöksi lisäviihdykettä (sillähän on olkia verkossa viihdykkeenä kokoajan). Pitkän pohdinnan jälkeen ja olosuhteiden antaessa myöten koukkasin Puuilosta mukaan heinäpallon! Alkuun näytti siltä, että Rippe ei jaka sen kanssa tapella, mutta on se nyt joka aamu ollut tyhjänä karsinassa. Laitoin alkuun vain vähän heinää sinne siltä varalta, että heinä jumittaisi palloon.
Nyt olen laittanut sinne vajaa puolet heinistä ja vähän olkia sekaan.

Lenkkeilemässäkin kerettiin viikonloppuna jo käymään, viikolla ollaan kierrelty vaan lähistöllä ja kentällä ollaan pari kertaa pyörähdetty. Viikonloppuna käytiin autotien toisella puolella. Parin kilometrin päässä nimittäin asustaa vanha tuttu maastokaveri Komu uudella omistajalla. Komun vuokraajakin on meille myös tuttu, joten sovittiin treffit sopivaan paikkaan ja suunnistettiin Ripen kanssa sinne kartan avulla. Ihania maastoja täällä onkin! Metsäreittejä vaikka kuinka ja pehmeitä tienpätkiä.

En laita korvia höröön

Uusi ruokakin on maistunut lukuunottamatta sitä, kun yritin laittaa siihen suolaa. Varmuudeksi taas kaksi päivää tuli taukoa. Mutta nyt taas maistuu, kunhan omistaja muistaa olla lisäilemättä ylläreitä ruokaan. Kuivatut omenat on sentään kelpuutettu joukkoon. ;)

Olkien syönti on vähentynyt edelleen, mutta uusi heinä maistuu kyllä. Olkeakin syödään, mutta varmasti enemmän tarpeeseen (=nälkä), kun tylsyyteen. 

Kengittäjä kävi tänään taas laittamassa etupään uudelleen. Alkaa tasoittua kasvuvauhti niin, että kohta päästään laittamaan aina koko poni ympäri kerralla. Nyt on laitettu neljän viikon välein etupää ja kahdeksan viikon välein kaikki jalat. Nyt meni viisi viikkoa, eikä tilanne ollut mitenkään kaoottinen.
Otin kavionpohjasta pitkästä aikaa kuvan ja onhan siinä ihan selkeä ero. Valkoviivakin on taas kutistunu ja kavio on saanut muotoaan takaisin. Rippe myös seisoo sen varassa ongelmitta.

Kengittäjä myös sanoi ponin olevan kivalla mallilla. Ja itsekin totesin yksi päivä, että on siihen vähän tullut lisää lihaksia ja sellaista hyvää pyöreyttä. Se ei ole enää ihan niin kuiva. Uusi tarha varmasti myös aktivoi lihaksia ihan eri tavalla, kun pienessä tarhassa tönöttäminen.
Me jo vähän katseltiin ensi kesäksi uudenlaista kenkää. Eli ollaan sitä mieltä, että papparainen pötkii vielä pitkään. haha.

Ylempi kuva on helmikuulta, silloin kaviosta alkoi paljastua selkeitä vaurioita.

Rippe on muuttanut

Muutto suoritettu! Päästiin onneksi muuttamaan jo vähän aiemmin alkuperäiseen suunnitelmaan nähden. Huh, omistajan stressi helpotti samantien, kun vanhan tallin ovet suljettiin takana.

Miksi ihmeessä ruokayksikkö on pakattu kärryyn? Kysyy Rippe

Rippe siirtyi uuteen paikkaan ratsain. Matkaa kertyi himpun vajaa 10km, josta osa oli asfalttia. Matka meni paremmin, kun odotin ja aikaa meillä meni noin 1h15min. Taluttelin käyntipätkät ja muuten sitten ravailtiin ja laukkailtiin aina sopivissa pätkissä. Hyvin löyydettiin perille, vaikka olin katsellut reittiä vaan kartasta ja edellisenä iltana pilkkopimeässä käynyt autolla katsomassa yhden kääntymispaikan.

Rippe jaksoi tosi hyvin. Vauhtiakin alkoi lötymään, kun oltiin tarpeeksi kaukana lähtöpaikasta. Vähän se jossain vaiheessa kyseli, että eikö me käännytä koskaan.

Pihaan saavuttaessa Suskin hepat ottivat Ripen hirnumalla vastaan ja Rippe vastasi heti pitkällä hirnunnalla. Tuttujahan nämä hevoset ovat jo keskenään.

Eniten muutossa minua lohdutti ja innosti tieto siitä, että Rippeä odottaa metstarha katoksella. Ja siitä tarhasta Rippekin on ottanut ilon irti. Päiväheinille se kuulemma saapuu laukassa puunjuurakoiden yli hyppien. Haha.

Pohja on tällähetkellä aavistuksen mutainen, mutta kuitenkin napakka (ilmeisesti siellä on ollut hiekkaa jossain vaiheessa) ja siihen on tarkoitus ajella uutta hiekkaa jossan vaiheessa etuosaan. Mie pesen mielelläni vähän jalkoja jos ponilla on siellä noin hauskaa. 

Talli on todella ihana - aivan mahtava ilmanvaihto ja paljon tilaa olematta kuitenkaan liian iso. Sisällä ei ole ollenkaan kosteaa, mutta siellä ei tehokkaasta ilmanvaihdosta huolimatta vedä yhtään ja lämpötila on aina aavistuksen plussalla. Eli viluinen omistajakin pärjää tallissa sisällä ilman villasukkia saappaissa!

Ripellä on tällähetkellä 12 neliön luksuskarsina, mutta jossain vaiheessa suunnitteilla on pienentää karsinat 9 neliöön, jolloin samaan tilaan saa kaksi karsinaa lisää. 

Rippe on ollut vähän jännittynyt vielä, mutta muuten se on vaikuttanut kovin tyytyväiseltä. Olkien puputtaminen on vähentynyt huomattavasti. On varmaan niin paljon muuta tekemistä.
Samalla ruokinnassa on siirrytty kokonaan Amequn Metasenseen.

Kuvat ovat tosi huonolaatuisia, koska olen käynyt tallilla vaan illasta. Saatte nyt tyytyä niihin. Samalla tallilla on joulukuun alusta yksi paikka tarjolla myös jollekin muulle onnekkaalle! Taatusti yksilöllinen ja hyvä hoito.