Sä näytit sillon tosi hyvältä Mut näytät vielä paremmalta nyt

Kun eilen katselin poniani kentällä, niin en voisi olla tyytyväisempi syksyiseen isompaan ruokaremonttiin. En oikein uskonut siihen itsekään, mutta pakkohan se on uskoa, kun näkee poninsa voivan niin älyttömän hyvin. 
Toki sen heinät on punnittu tarkoin ja se on syönyt osan olkena, mutta uskon vahvasti myö muiden muutosten tehneen hyvää. Katselin kaulaa eilen ja mittasin sen pitkästä aikaa uudelleen, kaikkiaan kaulasta on nyt lähtenyt noin 15cm! Se on isoimmillaan ollut yli 120cm ympärysmitaltaan, viimeksi mitatessa se oli kohdasta riippuen 110-112cm ja nyt 104-108cm.

Ruokintaan on lisätty proteiinia ja annan vähän avokätisemmin lisäheiniä käydessäni tallilla, koska poni hoikistuu edelleen. Voi my olla, että pikkuhiljaa siirrytään oljista kokonaan heinään. Olosuhteiden pakosta tosin, mutta jotenkin olen asian suhteen melko positiivisella mielellä.

Myös harja ja häntä (sekä kaviot) ovat ottaneet reilun kasvupyrähdyksen nyt keväällä, olisikin ihanaa jos harja taas kasvaisi vahvana takaisin!

Nyt jännitän, että miten karvan käy. Jos alta ei paljastu kaunista kesäkarvaa, niin täytyy tarttua klipperiin. Kuvissa oleva karva on Ripen oma karva, viimeksi se on klipattu elokuussa.

Kaikenlaista kevätjuttua, proteiinia ruokintaan ja kaviokuumeen vauriot kaviossa

Ei ole tullut kirjoiteltua blogiin taas melkein kuukauteen. Mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut, joten tuntuu tyhmältä kirjoitella joka viikko sitä samaa kuulumista. Toistaiseksi liikunta on vielä kovin kevyttä ja sääolojen takia osittain aika yksipuolistakin.
Lisäksi mulla on keväällä ollut töissä vähän erikoistilanne ja olen ollut todella pitkiä päiviä välillä, joten Rippe on sitten aika paljon vaan ollut. Olen yrittänyt päästä yli pakkoliikuttamisen ajattelusta. Nyt kun ruokinta on paremmin tasapainossa, niin poni kestää kyllä loistavasti seisomistakin. Ja toisaalta, kun näin kaviot edellisessä kengityksessä, niin ei oikein teekään mieli vielä rasittaa liikaa. 

Olen  nimittäin tullut siihen tulokseen, että taisin itse osittain mokata sen keväisen kaviokuumeen ja siksi oltiin syksyllä tilanteessa, jossa poni kävi kuopan reunalla. Aloitin ehkä liikuttamaan liian aikaisin ja liian rajusti, jolloin vasemman kavion rakenteet pettivät (osittain tilanteeseen vaikutti myös pari muuta muuttujaa).

Oma näkemykseni on, että kavio lievästi sinkkasi kuitenkin eli koko kavioluu tipahti aavistuksen. Sen puolesta puhuisi myös kaviossa näkyvät vammat. Tämä sinkkaus jakoi ihmisten mielipiteitä - osan mielestä kavio oli sinkannut ja osan mielestä ei. Röntgenkuvista mittauksen perusteella itse tulin siihen tulokseen, että kyllä siellä jotain tapahtui. 
Oikeassa ei samanlaisia muutokia ole nähtävissä.

Tämä on vasta se kevään kaviokuume, joka tässä näkyy. Mutta huomaa kauttaaltaan kovasti venynyt valkoviiva.

Rippe on siis edelleen liikkunut ratsain lähinnä käynnissä ja vain maksimissaan pari kertaa viikossa.  Liinan päässä olen hyvillä pohjilla ottanut jo vähän laukkaa mukaan selän takia. Lähinnä liinan päässäkin jumpataan, laitetaan alkoja ristiin, kootaan ravia ja laukkaa ja sitten taas venytetään. Poni tykkää liinan päässä työskentelystä (ehkä siksi, että se saa myös palkkaa hyvin tehdystä liikkeestä).

Ripen on myös nähty tarhassa syövän kakkaa ja olen itsekin tätä todistanut. Kävin hakemassa sille Racing Proteinia ja B-vitamiinia. Karvaa se vaihtaa nyt kovasti ja eilen havahduin siihen, että se tuntuu taas hoikistuvankin vähän liiaksi. Sama juttu oli myös ensimmäisenä keväänä karvanlähdön aikaan.
Asiasta ihmisten kanssa keskusteltuani ja netistä lukiessani tulin siihen tulokseen, että hyvin voisi olla kyse valkuaisen puutteesta. Meillähän on tallilla heinässä joissain paaleissa analyysin mukaan tosi korkea SRV, mutta osassa se oli sellainen keskiverto. Ruokinnat on laskettu näiden keskiarvolla, mutta jos nyt on ollut syötössä niitä köyhempiä paaleja, niin silloin Ripellä voisi hyvin olla valkuaisesta puutetta koska se saa osan karkearehusta olkena. Vielä kun yhtälöön lisätään se, että cushing-hevoset usein tarvitsevat tavallista enemmän valkuaista, niin lisäys taitaa olla ihan perusteltua.

Taas alkaa myös se aika vuodesta, kun puhdas ämpärivesi vaihdetaankuralätäköihin. ARGH! Toivottavasti jokakeväinen vesipieruilu pysyisi nyt poissa tästä huolimatta.

PS: Analysoin myös tällähetkellä syötössä olevan oljen sokerien takia ja tulos oli 24. Näiden olkien jälkeen ei ole tiedossa uutta ostopaikkaa. Jos jollain on vinkata olkimyyjää, niin vinkkejä otetaan vastaan. Jos ei muu auta, niin sitten kokeillaan miten homma toimii pelkällä heinällä nyt, kun liikakilot on karistettu päältä.

Yleistä höpinää ja pohdiskelua (+ uusi eristetty juomaämpäri)

Olen lomalla, mutta tunnetusti lomalaisena on kaikkein kiireisintä. Haha. Nyt mulla on aikaa istua koneen ääreen ja kertoa meidän kuulumisista. Lyhyesti voin sanoa, että meille kuuluu tosi hyvää.
 
Ilmat on olleet aika haasteellisia. Aamut varsinkin on olleet tosi kylmiä, päivällä aurinko jo lämmittää kivasti. Viimeviikolla kova ja todella hyisevä tuuli piinasi meitä, eikä oikein ollut mitään jakoa tehdä mitään. Ponilla oli hieronta alkuviikosta. Nyt pidetään sitten vähän taukoa ja nautitaan tuloksista. Minusta hieronta on auttanut Rippeä tosi paljon ja olen saanut tosi kivoja vilkkejä venytyksiin, pieniin hierontajuttuihin ja jumppiin, joilla voin itse pitää juuri Ripen liikkuvuutta yllä. Ja ne todella on auttaneet sitä! 

Teippi kankussa

Satulana meillä on ollu nyt toi Freemaxin rungoton koulusatula. Sen alla on padi, jossa sisällä on paksua retkipatjaa ja memoryfoamia. Lisäksi olen kokeillut nyt alle myös lampaankarvaa. Yhdellä lenkillä laitoin etukaaren paikoilleen, mutta se oli painanut ja aiheutti taas sitä etujalan pettämistä. Huoh! 
Jalkahan vieläkin välillä ns. lonksuu, mutta poni liikkuu todella vetreästi ja mielellään. tällähetkellä sillä on vielä sitä löysyyksistä johtuvaakin etupolvien lonksumista, jota kerran jo tutkittiin klinikalla. Siihen auttaa vain vahvistuminen. 

Hevosen pukeminen kevättalven pakkasilla onkin astetta monimutkaisempi juttu. Ripen tarha sijaitsee vielä pellon laidalla, jossa tuulee lähes aina. Kuitenkin tähän aikaan vuodesta aurinko jo lämmittää aika reippaasti. Lämpimästi on kuitenkin puettava, sillä Rippe palelee melko herkästi, vaikka sillä karvaa onkin (joka tosin ei tunnu olevan ihan terveen karvan veroista).

Mehän myös taas todettiin, että Rippe ei halua samaan tarhaan muita hevosia. Toinen yritys päättyi langan läpi ja toista yritystä (pieni shettis) Rippe taas ajoi korvat luimussa takaa. Naapuritarhan Siron kanssa se tykkää aidalla jutustella ja hengailla. olkoon sitten niin. Eihän se kaikkein optimaalisin ole ja itse jonkun verran henkisesti kipuilen yksin tarhaamista, mutta ei voi mitään.

Minä tein Ripelle uuden eristetyn astian, kun pakkaset koveni. Aiemmin sillä oli vaan oljilla eristetty kuppi. Sekin toimi ihan hyvin, mutta oljet aina kastui, eikä sitten enää eristäneet.
Uudessa astiassa on 20l ämpäri ja 12l ämpäri, välissä foliota, retkipatjaa ja koko komeus on vuorattu muovilla (jottei eriste kastu) ja päällä kansi. Rippe ainakin osaa juoda tosta hyvinkin. Alla on kolmionmallinen palanen ja sen päällä reiällinen ympyrä.
Tässä viristelmässä vesi pysyi sulana tosi hyvin, kun kerran päivässä vaihdoin siihen lämpimän veden. Esim. illalla lisätty lämmin vesi (ei edes kuuma, kun sellaista ei tule tarpeeksi) oli aamullakin vielä sulaa tai vain reunoilta vähän jäätynyt.

Hevosille viedään päivän aikana lämmin vesi ulos, mutta jäätyyhän sekin nopsaan tolla kelillä. Ja tykkään, että Ripellä olisi heti aamuheinien jälkeenkin vettä saatavilla. 

Rippe on liikkunut nyt melko monipuolisesti, pari kertaa viikossa ratsain ja loput kerrat sitten talutellet, liinan päässä tai ohjasajaen. Vapaita tietenkään unohtamatta. Olen käyttänyt kapsonia juoksutuksissa ja ohjasajoissa, koska minusta Rippe on sillä tyytyväisempi. Lisäksi vaihtamalla ohjan paikkaa renkaissa on mahdollista saada pientä hienosäätöä ohjasotteisiin. Irti en ole uskaltanutt pitää, ettei tule hurjasti mitään riehumista ja laukkaa (tosin kyllä sitä liinan ja pitkien ohjienkin päässä kerkeää kivasti pomppia..). Joskus loppukäyntien ajaksi olen päästänyt ponin vapaaksi.

On ollut hassua huomata, että kun pipoa on löysätty ja on alettu taas elää päivä kerrallaan, niin Ripen suhtautuminen minuun on muuttunut. Sen mielestä on taas kivaa lähteä mukaani tarhasta ja se hakeutuu lähelleni esim. kentällä vapaana ollessaan. Tuntuu myös, että nyt saan taas harrastuksesta enemmän irtikin, kun kokoajan ei tarvitse hikihatussa miettiä liikutusta, ettei poni sairastu ja että se pysyy kunnossa. Olen nimittäin siitä outo, että minusta tärkeintä on se hevonen, ei ratsastus. Se on mun terapeutti ja haluaisin, että silläkin on kivaa mun seurassa.
Kun ruokinta on korjattu kuntoon, niin voin hyvällä omallatunnolla välillä pitää vapaita tai liikuttaa vaan pienen hetken jos poni suorittaa kivasti. Kentällä meidän työskentely onkin lähinnä jumppaa, haen vähemmän, mutta kuitenkin enemmän. Eli vähemmän askelia, mutta ne vähäiset laadukkaampia (venyttäviä ja jumppaavia, rentona ja pitkänä).

Miksi aina pitää käydä reunalla, että oppii arvostamaan vain olemista? Luin kerran hyvän kommentin liittyen siihen, milloin kaviokuumeista saa alkaa ratsastaa normaalisti. Kyseinen kommentti meni kutakuinkin niin, että kaviokuumeen jälkeen on jo voitto jos hevosen saa kivuttomaksi arjessa, kaikki muu on ikäänkuin iloinen yllätys. 

Eikä liiaksi voi korostaa, että tässä asiassa maltti on valttia.