Pitkästä aikaa kentällä

Pääsiäispyhinä Rippe on liikkunut ahkerasti. Aloiteltiin ensin niillä kiipeilymaastoilla ja laukkapätkillä. Eilen ystäväni Heidi (jonka Maikki-heppa on esiintynyt täällä blogissakin) kävi meitä moikkaamassa. Kävin pikaisesti ilman satulaa Ripen selässä kentällä, mutta se oli laiskanpulskean oloinen, joten päätin kuitenkin irtojuoksuttaa sen. Siinä se sitten liikkuikin reippaasti pukitellen. ;)
Lopussa se malttoi sitten jo ravatakin ja ekaa kertaa siltä löytyi semmoinen rauhallinen, tahdikas ja rento ravi pyöreällä kaulalla. Tuollaisen, kun joskus saisi ratsastaenkin siitä esiin. Kiva kuitenkin huomata, että se on saanut vähän voimaa ja tasapainoa, kun pätkittäin jaksaa jo itseään kantaa vapaana ravatessaan.

Tänään sitten ajattelin pitkästä aikaa työskennellä vähän kentällä. Iskä tuli meitä taas moikkaamaan ja otti muutaman kuvan minusta ja Ripestä ennenkuin lähti. Olipa yksi videokin alkuraveista matkaan eksynyt.
Rippe tuntui melko hitaalle, vaikka videossa se näyttääkin ihan reippaalle. On vielä vähän opettelemista, että oppii tunnistamaan mikä on hyvä vauhti ja tahti juuri tälle ratsulle. Lisäksi mulla on hommaa siinä, kun liike tuntuu selkään niin erilaiselle, kun Taavin meno. Onhan Ripellä paljon korkeampi askel.

Tein vähän väistöjä ja koetin saada vähän terävyyttä ravinostoihin. Ei siitä oikein mitään tullut. Rippe tuntui  jotenkin vain hyytyvän enemmän ja muuttuvan hitaammaksi ja ponnettomaksi. Lopulta päätin sitten kuitenkin ratsastaa sitä vaan enemmän eteen ravissa. Samalla koetin saada sitä tukemaan sisäohjan sijaan enemmän ulko-ohjaan heittämällä sisäohjan löysäksi ja pitämällä vain ulkoa kevyttä tuntumaa. 

Yllättävän hyvältä se meno tuntui reippaassa ravissa ja Rippekin alkoi hakea pyöreämmäksi pätkittäin, vaikka pidinkin ohjat melko löysällä (tarkoitus ei ole hakea sitä pakettiin, vaan enemmän eteen-alas). En tehnyt mitään muuta, annoin sen ravata kenttää ympäri reippaassa tahdissa ja pidin huolen sisäpohkeellä, että taivutus on oikeaan suuntaan. Heti, kun suunta oli oikea, annoin sen hetken hengähtää pitkin ohjin. Pian se terävöityi ja alkoi tarjota ravia, kun keräsin ohjat käteen. :)
Harmi, ettei iskä ollut enää kuvaamassa näitä raveja, olisi ollut kiva nähdä miltä se videolla näytti.

Hikihän siinä sitten tuli, kun joutui vähän oikeasti liikkumaan eteen. Kun sain muutaman reippaan laukankin tehtyä, niin tuli alas selästä ja vietiin varusteet puomille. Käytiin jäähdyttelemässä hyvin, päästin Ripen piehtaroimaan kentälle ja raaputin taas vähän karvaa irti (se lähtee hyvin, kun on ensin liikutettu). Sitten Rippe pääsikin tarhaan päiväheinille.

Video alkuraveista löytyy täältä.

Tässä näkyy minusta hyvin, miten lihakseton Rippe karvan alta paljastuu.. Pikkuhiljaa keräillään takaisin..

Meidän onkin näköjään nyt alkuun keskityttävä vaan siihen, että mennään eteen, muuten homma hyytyy. Ripellä kun ei ole oikein voimaa kantaa ravia eikä tasapainoakaan kummoisesti vielä, eikä sen työskentymotivaatiokaan kentällä ole ihan parasta luokkaa vielä. Tulee vähän mieleen, että ratsastaisi vähän liikkeiltään honteloa nuorta.

Huomenna pidetään kevyt palauttelu ja sitten Rippe saakin vapaapäivän. 

Rippe sai omat kuolaimettomat

Väsäsin omin pikkukätösin Ripelle kuolaimettomat. Olin joskus jostain riimusta ottanut talteen nuo renkulat ajatuksena tehdä Taaville sidepull-tyyppiset kuolaimettomat, mutta en löytänyt sille tarpeeksi pitkää turpaosaa. Sillä oli juuri tuossa kuolaimettoman paikalla semmoinen kyömy, joten tavalliset hackamoren remmit jäivät sille lyhyeksi.

Olen kokoajan harkinnut ostavani Ripelle kuolaimettomat jossain vaiheessa. En ole pitänyt asian suhteen mitään kiirettä, koska sen hallittavuus on mietittänyt minua. Ripellä on välillä maastossa melkoisesti vauhtia ja varsinkin laukassa sen jarrutusmatka on välillä pitkä.
En ole myöskään yksinkertaisesti nyt raaskinut ostaa kuolaimettomia uutena, kun en ole ollut varma niiden toimivuudesta.

Eilen illalla sain yhtäkkiä aivan huikea inspiraation, kun tuijottelin kotona roikkuvaa pullback-turpista. Siinähän olisi oivalliset remmit kuolaimettomaan. Alaturparemmin kun on pelkästään melko ohut ja kova luita vasten.
Värkkäsin sitten kuolaimettoman eilen kotona (arvatkaa monta kertaa piti purkaa ja kasata, että kaikki lenkit ja rinkulat oli oikeilla paikoillaan?). Yksi nahkalenkki jäi puuttumaan ja puuttuu yhä, kun en sellaista saanut mistään irrotettua ehjänä. Lisäksi tuo turvan päällisen pehmuste on tarkoitus jossain vaiheessa vaihtaa pidempään, kunhan saan nyt testattua toimivuudeen.

Ohje ja idea näisen tekemiseen löytyy Little Bit of Bitless Life-blogista, tästä postauksesta.

Miten ne sitten toimivat käytännössä? No hyvin. Käytiin tietenkin fiksusti maastossa testaamassa näitä ja umpirämeikössä sekä metsäpoluissa Rippe kuunteli näillä paremmin, kun kuolaimella. Ja vaikutti jotenkin tyytyväisemmältä. Laukassa jarrutusmatka ei kyllä lyhentynyt, joskaan ei pidentynytkään. Se saisi kyllä olla lyhyempi, joten mietin esim. hackamoren kokeilemista jossain vaiheessa..
Toisaalta taas minua kauhistuttaa ajatus (kuten kovemman kuolaimenkin kanssa), että esim. kompurointitilanteessa tulen kiskoneeksi turhan kovaa jos kuolaimettomassa on enemmän vipua. 

Metsässä 3.4.

Jalkakin on lähtenyt paranemaan ihan kivasti, turvotus oli tänään laskenut eli kaiketi eilinen kävelylenkki metsässä teki sille vain hyvää. Olen pitänyt Rippeä nyt ilman sidettä ulkonakin ja puhdistanut haavan sitten kerran päivässä ennen lenkkiä. Puhdistus on ollut vähän hankalaa, koska Rippe aristelee sitä melkoisesti. Mutta taitaa olla osittain vain sellaista "herkistelyä".. :) Maastoon lähtiessä olen laittanut kuitenkin vielä siteen suojaksi, ettei mikään oksa tai muu raavi haavaa uudelleen auki. 

haava 2.4., nyt se on jo enemmän ummessa eikä enää niin karmivan näköinen.

Puheluita tallilta, haavoja ja karkureita

Rippe loimen alta paljastettuna karvat litassa. Ehkä siellä kaiken karvan alla tosiaan on joku ponia muistuttava? ;)

Meillä ei ole tapahtunut liikutuksen osalta yhtään mitään, joka sinällään on harmi. Maanantaina sain illalla viestiä tallilta, että Ripellä on jalassaan haava. Sanna oli putsannut sen ja todennut, että poni selviää aamuun asti hengissä. Oli kuulemma jonkun verran vuotanut ja siksi säikäyttänyt Sannankin. Itsehän olin tietenkin iltavuorossa töissä.

Tiistaina aamulla painelin sitten tukka putkella katsomaan, että millainen jalka siellä on vastassa. Muutaman sentin haava keskellä koipea. Melko syvä. Ensin epäilin, että liekö itse hokille polkenut, mutta karvat ovat haavan yläreunassa katkenneet, kun saksilla leikaten. Sitä pohdittiin, mutta mitään syytä ei tarhasta löydetty.

Kävin maneesissa vähän katsomassa, miten liikkuminen sujuu. Ei se oikein sujunut. Rippe ei varsinaisesti onnu, mutta ilmeisesti jalan nostaminen ylös tuntuu pahalle ja sillähän on melko korkeat liikkeet. Ravissa se siis halusi laittaa jalan tavallista nopeammin alas, eikä se ravi sitten maistunutkaan normaaliin tapaan. Päätin sitten viedä ponin tarhaan, pitäköön pari päivää vapaata.

Laitoin vielä siteen päiväksi jalan ympärille, jotta edes suurimmat mudat pysyisivät pois. Keli oli aivan kaamea ulkona ja Rippekin sai loimen ulos. Siteen kanssa kävely olikin sitten ihan oma taiteenlajinsa ja aika kauan piti jalkaa ensin pitää korkealla ilmassa, ennenkun sillä pystyi kävelemään. Meinasi mennä ihan nurinkin koko poni, kun jalkaa piti ilmassa vielä ravistella. Hah!

 

Illalla sain taas viestin tallilta... Tällä kertaa hevoset oli otettu pihalta kiinni, kun Hemuli oli hajottanut portin. Huoh. Kiirehdin sitten töiden päätteeksi tallille. Rippe seisoi tyytyväisenä sisällä syömässä, se oli vetänyt yöheinäpussukan jo melkein tyhjäksi. :D
Otin siltä loimen pois ja toin sen haavanhoitoon sisätiloihin. Haava oli todella kosketusarka, niinkuin aamullakin. Jätin sen yöksi ilman sidettä.

Koetin kävelyttää Rippeä vähän pihalla, mutta sille tarttui heti niin kaameat tilsat siitä loskasta, ettei kävelemisestä tullut mitään.

Äsken kävin taas laittamassa siihen siteen päiväksi ja eilisen takia Rippe tarhaa kentällä siihen asti, että tarhasta saadaan Hemulin kestävä. Onhan se vähän kurjaa, että Rippekin sitten aina juoksee pitkin pihoja valtoimenaan. Nyt lankkutarhaan vedetään vielä sähköt ja porttia pitää parannella, sitten kokeillaan uudelleen.

Koetin myös soitella Ripelle ja muutamalle muulle raspaajaa, mutta kaikilla seudun hampaiden suhteen pätevillä lääkäreillä tuntui nyt olevan muuta. Yksi oli äitiyslomalla ja toinen pohjoisessa. Eli raspaus siirtynee parilla viikolla.