Lisää kuvia lomapäivien ratoksi!

1.

Taavilla on ollut nyt pari päivää vapaata tämän käsiepisodin takia. En ole vielä kerennyt järjestää sille liikutusapua (tässä kohtaa sitä huomaa olevansa vähän avuton, kun hevonen on pikkuisen erikoinen eikä mikään tavallinen ratsureima... :D), enkä ole itsekään pahemmin tallilla puuhastellut. Ollaan käyty sitä iltaisin moikkaamassa ja antamassa sille Greenline-vellin seassa nivelaineet. Taavi ei ole kipsiä ihmetellyt, vaan suhtautuu siihen ihan normaalisti.
Siitä kyllä huomaa, että se kaipaisi jo ihmisen seuraa ja tekemistä. Se esitteli meille mm. tänään hyvin auliisti hymyä ihan joka tilanteessa ja oli todella tohkeissaan harjaustuokiosta käytävällä. :)

Tallissa on nyt ihan hirveän hiostavaa vaikka ovi on auki ja Taaville on tullut siellä kova hiki (onneksi muillekin, joten syytä huoleen ei ole). Jätettiin takana olevaa lantalaan vievää ovea vähän rakosilleen, jotta ilma vaihtuisi.

Tässä teile vielä kesäkuvia ihailtaviksi!

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

Sellainen Juhannus!

Tänään on istuttu 7 tuntia (!!!) päivystyksessä ja lopputulos näyttää tältä:

Kaikki alkoi jo eilen. Menin liikuttamaan Taavia ja ajattelin ottaa sen narun päähän juoksemaan pyörälenkille. Matkaan lähdettiin ja Taavi toimi tosi paljon paremmin kun viimeksi. 

Kun yritin saada sitä siirtymään raviin, se ei siirtynyt. Eikai sitä nyt poispäin kotoa viitsisi millään ravata. Tulin alas pyörän selästä ja komensin taluttaen Taavia ravaamaan, kun se ei lähtenyt, niin nappasin sitä narulla pyllylle. Sitten se lähti, kotiinpäin kääntyessään se ei vaan enää pysähtynyt. Koetin hetken aikaa vielä pysäyttää sitä, kunnes kaatusin mahalleni soratielle ja Taavi jatkoi laukalla.

Se onneksi pysähtyi vähän matkan päähän, johon pyöräilin sitä hakemaan. Otin sen kiinni, annoin namin (koska se antoi kiinni) ja sitten laitoin narun suuhun. Sen jälkeen sitä oltiin ihan nöyrää poikaa ja ravikin onnistui, joten jatkettiin lenkkiä.
Peltosuoran päässä pysähdyin ja annoin Taavin syödä, samalla sitten huomasin, että suoliluun kohdalla on nirhautunut iho rikki, polvia kirveliä myös, mutta housut päällä olivat ehjät. Peukalo oli kipeä, eikä sitä oikein voinut liikuttaa. Kotiinpäin matka jatkui reippaasti ravilla, naru suussa.

Tallissa hoidin Taavin aika pikaisesti ja luojan kiitos, olin tehnyt sille heinäverkot kolmeksi päiväksi valmiiksi ennenkun lähdettiin lenkille.

Kotona sitten tarkempi vammojen analysointi (paikan päällä tarkastin vaan, että aamulla laitetut geelikynnet pysyivät ehjinä ;) ). Suoliluun kohdalla vasemmalla verta vuotava haava, molemmat polvet nirhautuneet, muutama sormi nirhautunut ja mahakin osittain. Muutama pienempi nirhauma siellä täällä.
Peukalo oli turvonnut, kipeä, eikä sitä pystynyt liikuttamaan. Ajattelin, että kyllä se siitä vielä tokeentuu kipugeelillä ja -lääkkeillä.

Peukalo eilen 20.6.

Peukalo eilen 20.6.

Polvet tänään 21.6.

Aamulla peukalo oli edelleen yhtä turvoksissa ja lisäksi hiukan tummunut. Päätin lähteä näyttämään sitä päivystykseen ja hyvä, että menin. Peukalon nivelessä (Tuossa alemmassa nivelessä) on murtuma tai paremminkin irrallinen pala.... Se kipsattiin neljäksi viikoksi. Viikon päästä on kontrolli, jossa katsotaan, että se lähtee luutumaan oikein. Jos ei lähde, edessä saattaa olla leikkaus.

Täällä sitä nyt ollaan, kipsi kädessä ihmetellen. :D Täytynee koettaa saada Taaville liikutusapua, koska itse en ainakaan ihan heti ole kiipeämässä selkään tai muutenkaan kovasti taiteilemassa sen kanssa.

Hyvää juhannusta siis kaikille lukijoille!

Paljon kuvia!

1.

Tiistaina oltiin Helin kanssa kuvailemassa taas. Meillä oli paljon suunnitelmia ja päivän saldo olikin reilut 140 onnistunutta otosta. Vaikka täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että oli pikkaisen haastavaa seisoskella korkeassa heinikossa ahneen hevosen kanssa. :) Seuraava projekti voisikin olla ehdollistaa Taavi kameran läsnäollessa höristämään korvia. Itseasiassa se tuntui jo illalla käsittävän idean; kun Heli huusi sen nimeä, se nosti päänsä ylös ja katsoi kameraan. Kiitokseksi se sai syödä ja tämä toistui todella monta kertaa peräkkäin kertaakaan epäonnistumatta. Vautsi!

Sensijaan minun on pakko tunnustaa mokanneeni, tekisi mieleni hakata päätä seinään kunnolla. Olenhan viime aikoina harjoitellut uudenlaista ajatusmaailmaa ja hevosenkäsittelyä, olen pidentänyt pinnaani ja koettanut hillitä itseäni. Olen mielestäni myös onnistunut siinä kohtuullisen hyvin.
Taavi kuitenkin kieltäytyi ensin menemästä veteen ja yllättyneenä tilanteesta ja aikani sen kanssa asiasta väiteltyäni mulla meni hermot... Läiskäsin sitä muutaman kerran persuuksille raipalla oikein kunnolla. Ja arvatkaapa hävettääkö? :(
Eihän se edes mitään auttanut, Taavi vaan hätääntyi asiasta (niinkuin aina). Onneksi sain kuitenkin oman mielen taas hallintaan ja me päästiin sinne veteen; heti kun Taavi oli uskaltanut koskettaa veden pintaa ekan kerran ja pääsin palkkaamaan sen namilla. Olisipa tullut mieleen käyttää "kosketa"-käskyä.

Syy menemättömyyteenkin on loppujenlopuksi aika yksinkertainen; hevonen ei näe kuinka syvää vettä siinä on ja koska viimeksi onnistuin viemään sen vähän huonosta kohdasta siellä toisessa rannassa, niin se upposi mutaan aika syvälle. Se ei siis luota siihen, etten vie sitä pohjattomaan järveen. Lisäksi se oli ekaa kertaa yksin rannassa, aiemmin Eino on ollut Taavin mukana.

Yritän lohduttaa itseäni, että virheistä pitää vaan oppia, eikä Taavikaan tuntunut saaneen tilanteesta traumoja ja pääsimme nopeasti pois stressitasolta tilanteen jälkeen. Silti se harmittaa, harmittaa ihan kamalasti. Olen tehnyt tosi paljon töitä asian eteen ja työstänyt omia ajatusmalleja ja sitten kuitenkin käy näin.

Vesikuvat onnistuivat kuitenkin hyvin ja niiden tunnelmasta ei onneksi välity äsken kerrottu episodi ollenkaan.

Jätän osan kuvista seuraavaan postaukseen, kun niitä on taas niin paljon. :)

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.