Lepopäivä

Tänään kävin vain nopeasti antamassa Taaville lääkkeen töiden jälkeen ja syöttämässä puuron. Harjasin myös pikaisesti läpi, jotta näen jos se on kipeä. Yhden kerran mahan alta harjatessa se huiskaisi hännällä, mutta muuten ei mitään. :)
Selvästi Taavi oli mielestään tarhaillut liian vähän aikaa tänään, kun se olisi vielä mielellään jäänyt ulkoilemaan pidemmäksikin aikaa. Siellä se seistä nökötti ja katseli maisemia, kun menin hakemaan eikä tehnyt elettäkään tullakseen luokse.

Kuulin myös hauskan jutun Taavin aivoituksista: Taavi oli ollut puoleenpäivään sisällä muiden kanssa koska muille oli tulossa kengittäjä. Se pääsi sitten pihalle muita odottelemaan, kun kengittäjä oli ollut myöhässä. Kun se vietiin pihalle, niin muut luonnollisesti jäivät siis talliin.
Taavi ei kuitenkaan portilta suunnannut heinähäkille niinkuin normaalisti, vaan oli jäänyt ihmettelemään kavereiden puuttumista (Taavi ei yleensä pääse ekana pihalle, vaan siellä on jo kavereita). Sitten sillä oli välähtänyt; kun muita ei näy, niiden täytyy olla laidunosiossa! Kesällä tämä toki saattoikin pitää paikkansa (koska tarha hieman kaartuu, niin laitumen yhteen reunaan ei portilta näe), mutta nyt laidunosio on ollut suljettuna..
Taavi oli kuulemma käynyt katsomassa ja toteamassa ihmeissään, että ei ne kaverit sitte olleetkaan siellä ja tullut sen jälkeen syömään. :D Ei aina ymmärrä noiden järjenjuoksua.

Muuten ei tänään kummempaa, kun ajattelin antaa Taaville lepopävän kaikesta suuremmasta puuhailusta.

Tässä havainnoillistava kuva siitä, miten osa laitumesta jää piiloon portilta. Laidun jatkuu siis puiden taakse vasemmalle.

Heppaelämää!

Satuin tallille tänään hyvään aikaan ja pääsin ikuistamaan hevosten leikkiä, tässä muutama minuutti siitä videoituna (katso HD-laatuisena): 



Taavi ei olisi halunnut millään lähteä sisään, kun sillä oli niin kivaa kavereiden kanssa ulkona. Se pysähteli useamman kerran ja jouduin komentamaan sitä liikkeelle, tätä ei olekaan ollut pitkiin aikoihin!
Sisällä tallissa annoin Taaville vähän heinää, mutta sillä oli mitä ilmeisimmin maha taas täynnä. Ulkonakin näytti heinähäkissä olevan vähän heinää jäljellä. Sen sijaan sille oli tullut juostessa jano ja se joikin lämmintä vettä puolitoista ämpäriä.
 

Onks pakko lähteä, kun mul on tääl niiiin hauskaa?

Harjailin Taavin ja se ei yhtään kertaan huitaissut hännällä tai luiminut! Myöskin se outo hikoilu on ainakin toistaiseksi loppunut kokonaan. Laitoin puuron turpoamaan ja annoin Taaville lääkkeen. Virittelin kasan heijastimia ja lähdettiin pikkuiselle kävelylenkille.

Pihalla olikin traktori ja katseltiin sitä hetken aikaa, jatkettiin matkaa kaurapellon kautta tielle. Pellolla Taavi intoutui ravailemaan ja jouduin toppuuttelemaan sitä. Koetin ottaa kuviakin, mutta alkoi jo hämärtää, eikä Taavi oikein malttanut seisoskella tarpeeksi kaukana. Otin myös muutaman kuvan, missä näkyy heijastimet.

Taavi löysi hangen alta ruokaa, kuinkas muutenkaan!

Loistokamu!

Käytiin tiellä vielä vähän matkaa kävelemässä "kylällä" päin. Taavi tosin liimasi hyvinkin päättäväisesti kaviot maahan, kun ei käännyttykään kotiinpäin heti pellolta tullessa. Sain sen kuitenkin vielä lähtemään liikkeelle ja sitten se kävelikin tosi reippaasti koko matkan. Kotiinpäin tietty vielä vähän reippaammin. ;)

Tallissa riisuin varusteet ja Taavillekin alkoi taas heinä maistua. Tosin hetken päästä se taas tuli seuraamaan ihmisten touhuamista. :)
Annoin puuron vasta lenkin jälkeen ja se kelpasi taas loistavasti. Pesin jalkaheijastimet puhtaaksi kurasta ja pölystä, toivottavasti ilma pysyisi nyt pakkasella. Täyttelin verkot, tarkistin että on vettä, keräsin tavarat ja juttelin tallityöntekijän kanssa vielä ennen kotiinlähtöä.

"Nyt kaikki on niin hektistä, härdellin keskellä pitäs muistaa, että elämä on hetkissä"

Eipä jaksettu tänäänkään lenkille lähteä, hiukkasen huonosti valvotun nukutun yön jälkeen olo oli vetämätön. Mut kovasti mieltä piristi melko hyväntuulinen hevoinen, jonka olo oli selvästi tänään parempi. :)

Terve, mul on huuli"punaa"

Taavi oli vielä ulkona, kun menin ja kävin laittamassa veden kiehumaan puuroa varten. Hain Taavin sisään ja heitin sille karsinaan vähän heinää. Taavia kuitenkin kiinnosti heiniä enemmän mun puuhat. Meinasin jo hetken huolestua, mutta sitten tallin tekijä ilmestyi talliin. Kysyin sitten, että ovatko monelta saaneet heinää ja kuulemma pari tuntia aiemmin oli välipalaa saaneet. Taavi ei siis varmaan edes ollut kovin nälkäinen vielä. Annoin sille lääkkeen naamariin ja porkkana palkkioksi. Muutkin hepat tuli sisään, niin ei tarvinnut Taavin olla yksin.

Samalla siinä juteltiin tallityöntekijän kanssa ja molemmat oltiin tehty sama havainto, että Taavi ei ole enää niin perso ruualle! Se ei enää ensimmäisenä ryntää heinäkasalle, vaan kuulemma iltasellakin seurailee iltapuuhia omasta oviaukostaan. Lisäksi heinäkasa kestää paljon kauemmin kuin ennen, eikä se enää suu vaahdossa imuroi sitä mahaansa.

Tämä muutos on tullut sen jälkeen kun Taavi siirtyi syömään verkoista ja tilanne on minusta parantunut lääkityksen jälkeen lisää. Ruoka kuitenkin maistuu, eikä se jätä mitään syömättä.

Minusta Taavi on myös alkanut pyöristyä, maha ei ole kasvanut, mutta se on muuten saanut vähän massaa takaisin. Tämänkin huomasin jo siirryttäessä verkkoihin, mutta olotila tuntuisi sekin parantuvan kokoajan! Ilmeisesti maha alkaa olla vähän paremmassa kunnossa ja kun se malttaa hotkimisen sijaan pureskella ruokansa, niin se ehkä imeytyykin.

Mittanauhan lukema tänään, klinikan mittanauha antoi lukemaksi 500kg

Taavi sai syödä puuronsa sillä aikaa kun mie juttelin tallityöntekijän kanssa niitä näitä muista tallin hevosista.
Otin Taavin vaihteeksi käytävälle harjattavaksi, kun se ei ollut kiinnostunut heinistä. Se tulikin mielellään käytävälle ja oli tosi hyväntuulinen ja pirteä. Sain harjata pääosin ihan joka paikasta ilman mukinoita, kovemmalla sualla harjaamisesta sain yhden nyrpeän ilmeen oikealta vatsavyön kohdalta. Katsottiin kaviot ja kiristin hokit, pari hokkia olikin vähän löysällä.
Selvitin vielä harjankin ja tehtiin vähän temppuja sekä seurusteltiin muuten vaan. Taavi ei luiminut oikeastaan yhtään ja oli tosi kiinnostunut seurasta, porkkanatkin se otti nätisti hätiköimättä niinkuin ennen. 
 

Siistittynä ja iloisena

Karsinassa vielä kumarrettin muutaman kerran ja rapsuttelin vähän vielä. Tämän jälkeen heinätkin alkoivat jo maistua, joten annoin ruokarauhan.

Korjailin vielä loimen toisen jalkalenkin lukon vähän paremmaksi, kun ei tähän hätään ollut mitään parempaakaan lukkoa rikki menneen tilalle. Pesin vielä ruokavadin ja kävin heittämässä Taavin kuppiin pari porkkanaa.