Rippe on muuttanut

Muutto suoritettu! Päästiin onneksi muuttamaan jo vähän aiemmin alkuperäiseen suunnitelmaan nähden. Huh, omistajan stressi helpotti samantien, kun vanhan tallin ovet suljettiin takana.

Miksi ihmeessä ruokayksikkö on pakattu kärryyn? Kysyy Rippe

Rippe siirtyi uuteen paikkaan ratsain. Matkaa kertyi himpun vajaa 10km, josta osa oli asfalttia. Matka meni paremmin, kun odotin ja aikaa meillä meni noin 1h15min. Taluttelin käyntipätkät ja muuten sitten ravailtiin ja laukkailtiin aina sopivissa pätkissä. Hyvin löyydettiin perille, vaikka olin katsellut reittiä vaan kartasta ja edellisenä iltana pilkkopimeässä käynyt autolla katsomassa yhden kääntymispaikan.

Rippe jaksoi tosi hyvin. Vauhtiakin alkoi lötymään, kun oltiin tarpeeksi kaukana lähtöpaikasta. Vähän se jossain vaiheessa kyseli, että eikö me käännytä koskaan.

Pihaan saavuttaessa Suskin hepat ottivat Ripen hirnumalla vastaan ja Rippe vastasi heti pitkällä hirnunnalla. Tuttujahan nämä hevoset ovat jo keskenään.

Eniten muutossa minua lohdutti ja innosti tieto siitä, että Rippeä odottaa metstarha katoksella. Ja siitä tarhasta Rippekin on ottanut ilon irti. Päiväheinille se kuulemma saapuu laukassa puunjuurakoiden yli hyppien. Haha.

Pohja on tällähetkellä aavistuksen mutainen, mutta kuitenkin napakka (ilmeisesti siellä on ollut hiekkaa jossain vaiheessa) ja siihen on tarkoitus ajella uutta hiekkaa jossan vaiheessa etuosaan. Mie pesen mielelläni vähän jalkoja jos ponilla on siellä noin hauskaa. 

Talli on todella ihana - aivan mahtava ilmanvaihto ja paljon tilaa olematta kuitenkaan liian iso. Sisällä ei ole ollenkaan kosteaa, mutta siellä ei tehokkaasta ilmanvaihdosta huolimatta vedä yhtään ja lämpötila on aina aavistuksen plussalla. Eli viluinen omistajakin pärjää tallissa sisällä ilman villasukkia saappaissa!

Ripellä on tällähetkellä 12 neliön luksuskarsina, mutta jossain vaiheessa suunnitteilla on pienentää karsinat 9 neliöön, jolloin samaan tilaan saa kaksi karsinaa lisää. 

Rippe on ollut vähän jännittynyt vielä, mutta muuten se on vaikuttanut kovin tyytyväiseltä. Olkien puputtaminen on vähentynyt huomattavasti. On varmaan niin paljon muuta tekemistä.
Samalla ruokinnassa on siirrytty kokonaan Amequn Metasenseen.

Kuvat ovat tosi huonolaatuisia, koska olen käynyt tallilla vaan illasta. Saatte nyt tyytyä niihin. Samalla tallilla on joulukuun alusta yksi paikka tarjolla myös jollekin muulle onnekkaalle! Taatusti yksilöllinen ja hyvä hoito.

Me muutetaan

Meille tulikin sitten eteen muutto uuteen talliin. Hoitosopimus on tallin puolesta irtisanottu. Sinällään harmi, kun syksy pitäisi pitää mahdollisimman stressittömänä Ripellä ja olin tätä jo etukäteen varmistellut. Kerettiin asua nykyisellä tallilla melkein kolme vuotta ja olin kaavailut, että se on Ripen viimeinen asuinpaikka.

Onneksi sain tallipaikan sovittua tutun ihmisen tallilta. Hän pyöritti nykyisen asuinpaikan tallia viimetalven, joten hoidostakin on jo etukäteen käsitys. Enkä ole eläissäni saanut hevoselle yhtä hyvää ja välittävää hoitoa, siitäkin huolimatta että Rippe sairasi ja vaati erikoishoitoa.
Rippe saa myös virikkeellisemmän ympäristön ja vielä paremmat maastot. Kaverit ja hoitaja ovat tuttuja. Sinällään muutto ei siis harmita. Muutamme lokakuun puolivälissä, aiemmin se ei ikävä kyllä ole mahdollista. Uuteen kotiin on alle 10km matkaa, joten todennäköisesti suoritan muuton ratsain.

Toistaiseksi syksy on mennyt tosi hyvin seasonal risesta huolimatta. Olen nostanut varmuudeksi Ripen lääkityksen 1,5 tablettiin ja se saa syödä sitä annosta muuttoon asti.
PPID-hevosilla on tässä syksyllä havaittavissa korkeampia ACTH-arvoja, jotka siis pahentavat cushingin oireita ja voivat esimerkiksi laukaista kaviokuumeen. Siksi ollaan vähän varpaillaan ja vältetään kaikkea mahdollista stressiä.
Seasonal rise on nyt juuri nousussa; se alkaa nousta elokuussa ja nousu jatkuu koko syyskuun. Lokakuussa arvon pitäisi taas alkaa laskea ja marraskuun loppuun mennessa tila normalisoituu.

Uusia olkiakin on taas saatu, joka rauhoittaa omistajan mieltä. Tosin nämä ovat hätävaraolkia. Oma viljelijämme paalasi vasta tämän viikon loppupuolella, enkä turhaan hae niitä enää tänne tallille ollenkaan.  Hain toiselta viljelijältä alkuviikosta kymmenen paalia, jotka riittänevät hyvin muuttoon asti.

Kesän aikana tuli selväksi, että Ripen kaula ei kestä verkoista ruuan nyhtämistä kipeytymättä, joten verkot poistettiin. Oljet saavat kuitenkin vapaana laatikossa melkoista kyytiä (lentäen sitten hiekan sekaan), joten ostin Hevarilta heinälaukun. Kätevä kiinnittää laatikon reunaan, eikä pitäisi ison silmäkoon takia kaulaakaan rasittaa. Laukkuun mahtuu juurikin se kaksi kiloa olkea.

Kengittäjäkin ilmoitti, että nyt on siihen vasempaan kavioon saatu taas normaali holvikkuus takaisin. Todella hyvää ja kärsivällistä työtä on kengittäjä niiden kanssa tehnytkin, että siitä kamalasta kavion irvkuvasta on saatu taas edes lähelle normaali kavio. Tämä vertailukuva on edellisestä kengityksestä, mutta suunnilleen samalle se nytkin näyttää. Ensimmäinen kuva on ensimmäisestä kengityksestä puukenkien jälkeen.
Pidin pitkään etusissa putseja. Toki siksi, ettei kenkä irtoa, mutta myös ulkonäön takia. Heh.

Lihavuus ei koskaan ole terveellistä

 Kaivelin muissa asioissa vanhoja kuvia Ripestä ja törmäsin kuviin vuodelta 2005. Kuten huomaatte, Rippekään ei ole ollut samalla tavalla lihava aina. Nuorempana rasva on kerääntynyt pitkälti keskivartaloon ja takaosaan.

Kuitenkin vuosien lihavuus on jossain vaiheessa saanut aikaan sen, että Rippe on sairastunut hevosten elintasosairauksiin, insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään. Sille on tullut aineenvaihduntaongelmia ja rasva on alkanut kertyä metabolisesta oireyhtymästä kärsivälle hevoselle tyypillisiin paikkoihin.

Alakuvan tilanteessa ollaan auttamatta myöhässä - hevonen on jo sairastunut. Tuollainen rasvaniska on hälytysmerkki, johon jokaisen hevosenomistajan pitäisi puuttua! Se merkkaa erittäin korkeaa riskiä sairastastua kaviokuumeseen aivan hetkenä minä hyvänsä.
Tällainen hevonen vaatii vähä-hiilarisen ruokavalion loppuelämäkseen, koska kehon kyky säädellä sokereita ja tärkkelystä on häiriintynyt lopullisesti.

Molemmissa kuvissa hevonen on sairaalloisen lihava. Puuttumalla lihavuuteen ajoissa, voit säästää hevosen myöhemmiltä sairauksilta ja kivuliaalta kaviokuumeelta. On aina helpompi ja halvempi ennaltaehkäistä, kun hoitaa jo sairastunutta. Uskokaa minua - tiedän todellakin mistä puhun.

Ja eniten tilanteesta kärsii hevonen - jonka ruokinta ja hyvinvointi on täysin ihmisen armoilla.