ainoa varma on vain tämä hetki

Päätin tulla tekemään tähän jonkinlaisen päivityksen, kun olen saanut useamman kyselyn blogin katoamisesta.
Tässä tilanteessa tein ratkaisun, jota en uskonut koskaan tekeväni eli piilotin kaiken. Tähän päätökseen on vain yksi syy - haluan käyttää kaikki liikenevät voimavarat Ripen hoitamiseen. Huolimatta siitä mitä mieltä muut siitä ovat. Uskon tietäväni itse parhaiten, milloin on oikea aika luovuttaa ja siksi en nyt jaksa vääntää siitä kättä täällä blogissa.

Palaan varmasti asiaan, kun tilanne notkahtaa johonkin suuntaan, mutta toistaiseksi mennään tällä. 

"Niin pelottavalta kuin elämä näyttääkin, 

suoriutuu siitä parhaiten suoriutumalla yhden päivän vaikeuksista kerrallaan."
- Maria Jotuni

Me ei luovuteta ennenkun sydänkäyrä on suora

Tuo ilme naamalla johtuu siitä, että pitää seisoa tossa vadissa. Se on lähes ylivoimaisen vaikeaa ja ahdistaa.

Tiistaina se kaikki epämääräisyys sitten päättyi siihen, että talutin tarhasta aamulla lähes jalattoman ponin koppihoitoon. Vasen jalka on niin kipeä, että edes kipulääke ei riitä kunnolla viemään kipua pois. Vasen jalka myös pulssittaa voimakkaasti, muut jalat on ok.
Irrotin itse kengän tiistaina illalla ja keskiviikkoaamuna kengittäjä kävi katsomassa tilannetta. Oli sitä meiltä että ei olisi paise. Rippe arkoi pihdeille kavioluun kärjen kohdalta. Päädyin soittamaan röntgenin paikalle perjantaiksi.

Kuvaus kertoi meille sen, että rotaatio on edellisen 3-4 asteen sijaan tällähetkellä 6-7 astetta. Mutta ei voida tietää, onko rotaatio tullut nyt vai onko se lopullinen tilanne toukokuun kaviokuumeesta ja jokatapauksessa se on vähän. Antura on ohut ja kavioluun kärki siksi lähellä pohjaa, se selittää pihtiarkuuden. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, ettei paisettakaan voi poissulkea, koska hevonen on niin kipeä. Eli jatketaan koppihoitoa, kipulääketä ja hautomistakin voi kuulemma jatkaa.
Hän lupasi konsultoida kuvasta vielä toista läääria ja palaa asiaan alkuviikosta.

Näillä mennään nyt. Poni on pirteä ja iloinen kaikesta huolimatta.

Ylämäki, alamäki (Duplo-joustokengät laitettiin alle).

Hengissä ollaan edelleen. Toisena päivänä paremmin ja sitten taas huonommin. Siksi blogin päivittäminen ei nyt ole oikein innostanut. Ollaan menty ihan päivä kerrallaan. Rippe tuntui tokeentuvan itse kaviokuumeesta hyvin ja oli tässä jo jonkin verran liikkeessä. Osteopaatin vierailu ei kuitenkaan tuonut ratkaisua (ainakaan vielä) siihen jalan pettämiseen tai aamuiseen kankeuteen, joten olen lähinnä taluttanut ja juoksuttanut ilman ratsastajan painoa. Ja oikeastaan ollaan vasta kävelty ja vähän ravailtu.

Kunnes sitten iski sädemätä. Tuo vanha vihollinen. Salakavalasti se pääsi pureutumaan syvälle ja sai ponin kipeäksi. Sitten en enää ollut yhtenä aamuna varma, että mitä tässä hoidetaan, kun ponin kävely muuttui varovaisemmaksi.
Poni on saanut kipulääkettä puolella annoksella ja sädettä olen nyt parhaani mukaan koettanut hoitaa, mutta jalka ei ota rauhoittuakseen. Se oli jo hetken parempi ja tänään taas sadesäällä kipeämpi. Selkeästi se aristaa, kun kaviokoukulla sieltä uurteesta painaa, jalka pulssittaa ja lämpöilee kannalta. Aivan samat oireet, kun joskus aiemminkin. Välillä kuitenkin mielessä käy, että josko kuitenkin on jotain kaviokuumeen tapaista.

Kengittäjäkin kävi juuri silloin, kun ponilla oli huonoin päivä, mutta saatiin kengät laitettua. Se notkui sitä vasenta jalkaa ja oli selvästi vaikeaa, kunnes kipulääke alkoi vaikuttaa. Laitettiin nyt kokeeksi Ripelle Duplon joustokengät. Niillä on nyt mukava tallustella, tallin käytävälläkään niistä ei lähde mitään kopivaa. Samalla ne tukevat kannat ja antavat säteen alueelle tukea sekä suojaavat jonkin verran anturaa.

Lääkettä on nostettu takaisin sinne 1,5 tablettiin, ruokinnassa menee pelkkä Norra-kivennäinen, rasvahapot, E- ja C-vitamiini sekä sarviapilan siemeniä ja pirunkouraa. Lisäksi annan käydessäni pellava-mash -puuron. Heinät on tarkkaan punnittu.
Silmäpallukat on alkaneet kutistua taas, pitkästä aikaa. Kun nyt vielää saataisiin kaviot ojennukseen ja kivuttomiksi, niin helpottaisi.

Kyllä minä jaksan vielä uskoa, että täältä noustaan. Vaikka nyt tuntuukin, että taistelen tuulimyllyjä vastaan. Mutta vähän ajattelen, että omaa tyhmyyttäni poni keväällä sairastui ja koko kesä on mennyt sitten jälkiä korjatessa.

Vasemmassa kaviossa näkyy selkeä kaviokuumemuutos. Oikeassa se on pienempi.