Rippe lohikäärmepuvussaan

Tässä nyt olisi lohikäärmekuvia kyllästymiseen asti. Oli tosiaan tarkoitus ravata enemmänkin ja esittää väistöä, avoja jne. Pohja verotti tekemistä ja Rippe kompuroi melko paljon. Lisäksi tilanne oli ilmeisesti sen verran jännittävä meille molemmille, ettei oikein väistötkään sujuneet. Ja itseasiassa näissä kuvissa se syy näkyykin; poni katselee yleisöön päin melko huolestuneena.

Muuten Rippe oli oikein mallikas lohikäärme - ei mitään sinkoiluja tai muutakaan. Kiltisti se koetti suorittaa kentällä mitä pyysin.

Samaa ei kyllä voi sanoa tämän päivän taluttelulenkistä... Mulla oli heliumpallo narun päässä, joka singahteli sinne ja tänne aivan holtittomasti. Hahhaha.

Lohikäärme II ja muuta höpinää

Tallilla vietettiin tänään pikkujouluja. Rippekin osallistui tuntilaisten pikkujoulutapahtumaan, kun meiltä yksäreiltä pyydettiin jotain ohjelmaa. Jenna ja Fasu tietenkin esittivät kaulanarulla ratsastusta ja temppujaan, joita Fasu osaa paljon (ainakin kaikki samat, mitä Taavikin osasi). Me sitten tultiin vähän henkiseksi tueksi ja seuraksi, päätin lopulta ohjasajaa ja tallinpitäjä keksi sen lohikäärmepuvun. Se kaivettiin siis varastosta ja vähän kiireaikataululla sovitin sen ja vähän ehostelin sopivaksi Ripelle.
Pohja ei ollut mitenkään paras mahdollinen, kun yöllä satoi useampi sentti suojalunta.. Sain viritellä Polarpadeja vielä alle ennen esitystä. Kaksi niistä nimittäin jäi viikolla maastoon, kun Rippe meni ilmeisesti niin kovaa. Haha.
Esitettiin sitten vain vähän ravia ja käynnissä väistöjä muutama, nekin meni vähän nahkeasti jostain syystä. Ehkä olin itse epälooginen avuissani.

Harmikseni mulla ei ole tähän hätään, kun muutama kännykkäkuva. Kunhan saan parempia, niin julkaisen ne kyllä täällä blogin puolellakin. :) Rippe oli tosi pätevä ohjasajolohikäärme, vaikka vähän epäilyttikin, että muuttuuko näytös todelliseksi lohikäärmen kesyttämiseksi tuon puvun hännän takia. 

Muutenkin tämä viikko on pitänyt sisällään ohjasajoa ihan sattumalta, vaikkei mulla ollut hajua, että osallistutaan pikkujouluhin. Innoistuin pitkästä aikaa ohjasajamaan ponia tiistaina ja Rippe oli aivan mahtava. Se suoritti kaikki ne, mitkä ratsain tökkivät. Avot ja väistöt raissa, sekä sulkuakin tapailtiin käynnissä. Ravissa se myötäili kivasti niskastaan ja polki kunnolla.
Keskiviikkonakin palattiin kentälle, eikä tarvinut pettyä. Kerkesin juuri sanoa Jennalle, että olisi ihanaa jos Rippe joskus voisi kasata raviaan niin, että pystyn kävelemään sen perässä, kun se ravaa. Ja kuinka ollakaan - näin tapahtui! Ohjasajo on Ripenkin mielipuuhaa, se etenee siinä aina mielellään. Välillä kun tehdään kaikkea tylsää, niin sen on pakko ottaa pukkilaukkapyrähdys johonkin väliin. :D 

Taidetaankin taas ottaa ohjasajo mukaan viikko-ohjelmaan. Tekee itsellekin hyvää. Tilasin alennusmyynnissä myös lyhyemmät ajo-ohjat, jotta olisi helpompi tehdä noita väistöjäsun muita. 

Aamun ahkerat ponit ja omistajat

Torstaina me sitten käytiin ottamassa hiki pintaan. Se on insuliiniresistenssin hevosen kanssa tärkeää tehdä tarpeeksi usein. Onneksi Rippe on sen verran vilkas menijä, että hiki on helppo saada pintaan, eikä tarvitse hevosta hoputtaa. Nyt vaan karva alkaa taas olla sen verran pitkää, että hiki todella tulee ja kuivuminen ei ole enää niin nopeaa. Minusta on kurjaa seisottaa ponia kuivatusloimien ja villavuorisen sadeloimen alla, koska niiden istuvuus ei ole yhtä hyvä, kun liukasvuorisilla loimilla.
Täytyy miettiä, joko kohta olisi vauhtiraidan ajelun aika. 

Loimitusrumba on kyllä melko ärsyttävää, kun säät vaihtelevat kaikenaikaa kylmästä lämpimään. Nyt Rippe on ollut ulkona ohuessa sadeloimessa ja sen alla 200g tallitoppa, kaulakappale on kevyesti topattu. Se on tuntunut nyt riittävän, eikä lihakset ole jäykistyneet. Periaatteessa varmaan sisälläkin voisi olla ohuempi loimi päällä, mutta tuo 200g istuu Ripen päälle niin hyvin, etten mielellään vaihda sitä. Eikä mulla ole 100g tallitoppaa ollenkaan.

Oletteko muuten huomanneet kuvista, että Ripen harja on ohentunut hurjasti? Olen itse ajatellut, että se johtuu lääkityksestä, koska se vaikuttaa karvan kasvuun. On silti harmi, että harja on nykyään melko onneton.

Kaksi ekaa kuvaa on kesältä, loput on syksyn mittaan otettuja. Kaulakappalekaan ei asiaa selitä, koska viimetalvena harja pysyi ongelmitta ja se alkoi kulua jo ennen loimitusta.

Joulukuvia, terapiaratsun virkaa, kraniota, hiekkakuuri, uusi rehu jne.

Ihanat talviset kelit muuttuivat räntäsateen kautta silkaksi vedeksi. Juuri, kun alkoi tienpinnat olla sopivan lumipolanteen peitossa ja pystyi ravailemaan huoletta. Ääh!

Ripellä on ollut melko kevyttä nyt, mutta toisaalta se ei ole saanut yhtään kunnon vapaapäivää viikkoon. Viikko sitten keskiviikkona tallinpitäjä hoiti ponin kraniolla ja akupunktiolla. Rippe oli ollut melko jumissa ja varsinkin rintakoria käsitellessä se oli huokaissut syvään. Olenkin vähän mittinyt, että onko se etuosastaan jumissa, kun ei meinaa nousta sieltä edestä yhtään. Lisäksi sään alue oli ollut ponin mielestä ikävä hoidettava ja se oli ollut levoton. Se on se meidän ikuinen murheenryyni.

Viikonloppu meni omalta osalta vähän reisille, kun oli hirvipeijaisia ja isänpäivää. Lauantaina otettiin myös joulukorttikuvia, jotka onnistuivat siihen nähden erinomaisesti, että käytössä oli vain mun pokkari ja kuvaajana toimi K. Varsinaista liikutusta poni ei kuitenkaan saanut paria laukkapätkää lukuunottamatta. 

Rippe ja ystävät :)

Sunnuntaina käytiin K:n kanssa juoksuttamassa ponia kentällä vähän aikaa, että edes hengästyisi. Kyllä taisi kraniohoito ja neulat tehdä terää - sen verran komiasta nousi ponilla jalka. Virtaakin tuntui olevan. Muutaman kuvankin nappasin, vaikka alkoikin jo ilta hämärtyä. 


Selkälihaksetkin ponilla oli hoidon jäljiltä ihan hyytelöä, tuntui siis tehoavan todella hyvin. Kun sitten alkuviikosta pääsin selkään asti, niin poni tuntui kävelevän paljon paremmin. Sille ongelmallisin askellaji on käynti; tuntuu ettei jalat pysy rytmissä ja etupää notkahtelee ja pää heiluu miten sattuu. Nyt tahti pysyi paljon tasaisempana ja poni vaikutti rennommalle. 

Maanantaina kävin lyhyemmän lenkin ja lopuksi käytiin kävelemässä pelto kerran ympäri. Rippe vaikutti jotenkin nuutuneelta, mutten löytänyt siitä mitään varsinaista vikaa. Siksikin menin vähän kevyemmin.
Tiistaina käytiin Fasun vuokraajan kanssa maastoilemassa 9,5km lenkki. Otettiin ravia ja yksi laukkapätkäkin. Ripellä olisi ollut menohaluja vaikka kuinka paljon. 

Keskiviikkona sitten Emmi kiipesi Ripen selkään. Emmi on onnettomuuden jälkeen päässyt hevosen selkään pari kertaa ja Rippe sai oikeuden toimia ensimmäisten raviaskelien ratsuna. Laitettiin sille Sisun flättärisatula, kun se ei väännä istuntaa mitenkään ja satula on kapea istua. Kiltisti Rippe kuljetti Emmiä kierroksen kumpaankin suuntaan ravissa. Käynnissä Emmi vähän jumppasi. Tästä on taas hyvä jatkaa, Rippe saa jatkossakin toimia terapiaponina. vanha tuntiponi ei ihan kaikesta jaksa välittää ja osaa puksuttaa tasaisesti ja varmasti. Tästä pääset Emmin blogiin, jossa tosin ei ole vähään aikaan ollut uutta luettavaa. 

 Tänään ponilla olikin sitten se ansaittu vapaa ja se sai toisen kerran kraniota ja akupunktiota. Edelleen poni oli juminen ja levoton siitä sään alueelta. Sovittiin, että katsotaan jatkohoitoa vielä jos tarvitsee. Olisihan se hyvä saada auki kunnolla. Huomenna ponilla on myös vapaa.

Loppuun vielä siitä uudesta ruuasta: kelpaa. Nostin annoksen pikkuhiljaa litraan päivässä (puoli litraa aamuin-illoin). miatohappobakteeri seassa ei oikein mene alas.. Nyt kun tarjoilin ruuan ilman, niin poni kuulemma oli imaissut ruuat ongelmitta. Toivottavasti jatkossakin kelpaisi. 

Kivennäisen suhteen on varmaan pakko pysytellä siinä Mineral Plussassa, kun mikään muu ei uppoa. Harmi, ettei kukaan tunnun valmistavan sinkkilisää pellettimuodossa. Vai valmistaako?
 
Syötin Ripelle myös psylliumkuurin, kun maa jäätyi. Olin hyvin, hyvin skeptinen sen syömisen suhteen ja henkisesti valmistauduin hurjaan taistoon. Ensimmäisenä päivä Rippe ryysti siemenet alas pelkällä pellavalla, luulin nähneeni unta. :D
Seuraavina päivinä pelkkä pellava ei riittäny, mutta kun velliä maustoi aivan lorauksella omenamelassia, niin menestys oli taattu! Olin aivan hämmästynyt miten hyvin se iso määrä siemeniä lopulta sitten upposikaan!  Syötin viikon kuurin, kun ei oireita tullut. Pelkään psylliumin vaikuttavan lääkkeen imeytymiseen, joten en ainakaan tässä vaiheessa anna pidempää kuuria.