Kun täti alkoi ratsastaa

Tänään sain viimeinkin K:n taas houkuteltua kameran taakse ja vähän uutta videomateriaalia ponista. Se on huikeasti parantunut tässä viimeaikoina. Suurimmaksi osaksi siksi, että täti kyydissä on vaatinut siltä jotain ainaisen kyselyn sijaan ("huvittaisiko sinua keskittyä hetki työntekoon?" "ai ei, no tässä vähän ohjaa sinulle, kun tämä vauhtikin hyytyy" jne.).
Minä päätin, että nyt saa kysely riittää. Kun ollaan töissä, niin ollaan töissä ja silloin haluan, että keskitytään minuun. Noh - ei tämä nyt vieläkään ihan niin hyvin suju (kuten voitte päätellä videosta, jossa tervehditään nurmikolle saapunutta lajitoveria), kun olisi tarve, mutta hyvä alku kuitenkin. 

Ikävä kyllä (ja seliseli) Rippe ei ollut parhaimmillaan tänäänkään. Eilinen periaatepainimaraton näkyi kummankin kunnossa ja energiatasossa. Eilen nimittäin kentällä oli sadetin ja traktorikin meni antamaan multaa ostajalle. Eihän sitä nyt töihin voi keskittyä ja sitä sadetintakin pitää kokoajan tuijottaa ja väistellä. Ratsastin L:n muotoisella kentällä, koska väistin sadettajan. Tein aina täyskaarron ja vaihdoin suuntaan. 

Rippe tuijotti sadettajaa ja koetti hitailla varsinkin ylänurkassa, mutta minä vain ratsastin. Viis mistään tötöilystä, pyysin vaan eteen tarpeeksi kovasti ja kiitin, kun päästiin ohi. Ja jatkoin tätä ratsastamista, mutta koska ponilla jäi liikaa aikaa miettiä muuta lisäsin tuohon kulmaan laukkaa. Sitten kaarto ravissa ja taas laukkaa. Jankutin tehtävää, en välittänyt katkoksista laukoissa, mutta komensin kyllä heti uutta laukkaa. Asetin ja taivutin minkä pystyin ja keskityin vain liikuttamaan ponin jalkoja. Tuijottelusta työn määrä lisääntyy. Ja kyllähän se sieltä sitten taas löytyi - rentous nimittäin ja työmotivaatio.
Sen verran se kuitenkin vaati, että oltiin molemmat jo melko poikki. 

Rippe sanoo, että tee muija keskenäs. :D

Namuja ahkeralle työläiselle

Tein vielä vastalaukkatehtävää eli nostin kaarrosta laukan ja laukkasin vastalaukalla kulman yli. Sujui itseasiassa yllättävän kivasti. Varsinkin jos sadettaja oli sillähetkellä suihkimassa muualle, kun kaarron suuntaan.
Lopuksi haeskelin vielä sadettajaa hyväksikäyttäen vähän raviväistöä edelleen tolla samalla kuviolla. Ei ne kummosia olleet, mutta yritystä kuitenkin. Sitten ponilla vapaat ohjat ja alas selästä. 

Tänään se sitten näkyi yleisenä hitautena ja paikoittain ohjilla roikkumisena eli ryhdittömyytenä. Jos eilen poni oli vaikea ratsastaa edestä, niin nyt se oli vaikea ratsastaa takaa. Suorastaan työläs. Ihan hyviäkin pätkiä tuli, varsinkin vastalaukan jälkeen, mutta koska aikaa on rajoitetusti (kuvaajan kärsivällisyys ei riitä pitkiin kuvashetkiin) en saanut ponista parasta irti. Mutta kyllä edistyminen silti näkyy. Ja ratsastajan vinous.

Vasemmalle en saanut laukkaa pyörimään millään aluksi. Poni puski ja kaatui sisään, eikä laukasta oikein meinannut saada mitään otetta. Mutta yksi pätkä vastalaukkaa korjasi ongelman melko hyvin.

Näillä mennään, alla muutama lyhyt videopätkäkin ilman kaunisteluja. Tiedostan omat vinouteni ja virheeni. Siksi sitä videota on hyvä välillä ottaa. Lataamisen ja tietokoneen hitauden kanssa loppui vaan kärsivällisyys ja osa pätkistä jäi laittamatta.
Sunnuntaina meillä on estekisat! Omalla tallilla järjestetään pienet kisat ja ilmoitin Ripen ristikkoluokkaan. Olenhan hypännyt sillä kaiketi kahdesti ja toisella kerralla ilman satulaa. Haha.

Ravipätkiä:
 

Laukkaa:

Tässä pätkässä on ehkä tämän päivän parhaita hetkiä (tai siis selkään se tuntui parhaalta juuri tässä kohtaa vastalaukan jälkeen). Rippe ei roikkunut edestä ja se liikkui ihan itse myös takaa. Videolle tästä tallentui vaan viimeinen kierros.  

Varustehankintoja, hukatut avaimet, outoja juttuja ja vieraan hevosen kyydissä

Ei täällä viikonloppuna mitään kovin kummallista tapahtunut. Tai oikeastaan kummallista tapahtui kylläkin, mutta siitä alempana. Perjantaina tosiaan klipattiin karvat pois. Lauantaina kävin ihan kivan maastolenkin Ripen kanssa, samoiltiin vähän metsäpoluilla ja laukattiin yksi pitkä ylämäki täysiä ylös. Täydellisen maastolenkin tuoman ilon latisti autonavainten häviäminen. Se aiheutti suuretsinnän tallilla olleen Tiian kanssa. Ajettiin autolla ratsastamani reitti ja käveltiin maastopolut, koluttiin talli ja Ripen tarha sekä tallin ympäristö, mutta avaimia ei löytynyt.

Sunnuntaina oli sitten ajatus lähteä etsimään avaimia Emmin ja Sisun kanssa samalle lenkille, mutta mitä pilkottikaan turpeen seasta jo kertaalleen siivotussa karsinassa. Avaimet! Ne olivat siis pudonneet rikkinäisestä taskusta jo ennen lenkille lähtöä.

Ratsastussuunnitelmatkin muuttuivat, kun Rippe alkoi kavioita putsatessa niiaamaan etupäällä. Minä sitten olin varma, että kaviokuumehan se siellä taas. Mutta kun otin ponin käytävälle liiketestiin, ei siinä ollutkaan mitään vikaa. Se myös seisoi kolmella jalalla ihan sujuvasti. Eikä niiaus toistunut enää lukuisista jalannostoista huolimatta. Mysteerikäytös jäi mysteeriksi, mutta maastoon ei uskallettu. Otin Ripen kentälle, kun Emmin ratsasti Sisun. Pääsin itsekin kyytiin ja oli kivaa. 
 

Maanantaina sitten vähän uteliaana uudelleen tallille ja sain raportin, että poni oli esitellyt kevätjuhlaliikkeitä päiväheinien aikaan - eli on ihan kunnossa.. Heh.
Ei notkunut, eikä ollut muutenkaan outo. Uninen kylläkin, joten pitänee ottaa se joku päivä sisälle lepäämään.

Käytiin semmonen käyntipainoitteinen lenkki kalalammikoilla samoilemassa, noin 5km. Rippe liikkui hyvin ja letkeästi. Oli mielellään töissä ja maisteli vähän vihreääkin. 

Ostin meidän lännensatulaan muuten kevyemmän kesähuovan ja se saapui viimeviikon lopulla. Oli juuri passelin pituinen ja on tuntunut toimivalta parin ratsastuskerran perusteella. hikijäljetkin on tasaisemmat, kun paksummalla huovalla ja satula tuntuu istuvan kyytiin ihan hyvin.
Tämä on Big Hornin Tuffy Pad. Helpotti muuten satulan käsittelyäkin, kun huopa on kevyt ja muutenkin pienempi. Todella hyvä muotoilu tässä ainakin on jättää sään ja sekärangan vapaaksi.

Rippe on syönyt lääkettä 0,5mg eli puolikkaan tabletin reilun viikon ajan. Eilen nostin annosta kerralla 0,25mg, mutta ainakin tänään poni oli pystyssä ja normaali. Eli nyt annostus olisi 0,75mg. Ratsastus jäi taas tänään, kun itselläni on ilmeisesti lonkan limapussi ärtynyt ja ratsastus tuskin parantaa asiaa.. Huoh. Kaikenlaista vaivaa sitä voikin olla.

Ripen olisi tarkoitus saada myös akupunktiota tällä viikolla. Ensiviikolle tilasin eläinlääkärin raspaamaan, rokottamaan ja ottamaan kontrolliverikokeen. Jännityksellä jäämme odottamaan, mitä lukema nyt näyttää. Silmäkuoppien nestepussit ovat ainakin huomattavasti pienentyneet, sen voi havaita postauksen alussa olevasta kuvasta hyvin, ei palloja enää!

Rippekin on saanut vähän maistella vihreää. :)

On ääriviivas jo vähän haalenneet

Tänään päädyin taas selaamaan vanhoja tekstejä Taavista. Katselin kuvia ja muistelin Taavia. Mietin, että oliko sillä tuollainenkin merkki ja olipa sillä kaunis vaaleanpunainen turpa. Ja miten ryppyinen se nenä olikaan. Olin unohtanut sen ohimolla olleet "sarvet", joiden takia suitset istuivat sen päähän huonosti.
En muistanut enää, missä jaloissa sillä oli sukkia ja millaisia ne olivat.

Aika tekee tehtävänsä, vaikken haluaisi. Yksityiskohdat unohtuvat, vaikka kokonaisuus suurinpiirtein säilyykin. Mutta siniset silmät ja hopeanharmaan harjan minä muistan.

"Eletyt päivät tuntuu, mut kipu on köykäinen kosketus vain
Terassin lyhtyä kiertävä koi
Kipua on, mut ei tuskaa, eletyn elämän kolhuja vain
Jotakin totta ja voimaakin
Sydän on ehjä kuitenkin"
Juha Tapio - Jotain niin oikeaa