Katse eteen ja suupielet yöspäin

Rippekin osaa nyt hymyillä. Vielä vähän hienosätöä asia vaatii, mutta idea on jo selvillä. :)

Eilen täällä oli aamusta niin surkea keli, ettei hevosen kanssa pässyt mihinkään. Suojalumi tarrasi kavioon samantien ja lumen alla ollut jää teki kävelemisestä luistelua. Siksi käytiinkin kentällä tekemässä vähän aivojumppaa.

Myös kaviota Rippe antaa jo melko taidokkaasti. Voisi kehitellä jonkun uuden tempun, kun nämä ekat alkavat selvästi jo toimia.

Video hymystä (jossa Rippe koettaa innoissaan ensin tulla liian lähelle):

Tänään eläinlääkäri kävi aamulla ottamassa Ripestä monta putkea verta. Siitä otettiin perusverenkuva (mm. maksa- ja munuaisarvot), insuliini, glukoosi ja ACTH. Ell soittelee tuloksista huomenna jo! Ei tarvitse jännittää kovinkaan kauaa. Vaikka melko varmaahan se on, että lääkitykselle mennään. Ell oli kanssani samaa mieltä, että cushingilta vaikuttaa ainakin ulkoisten merkkien perusteella.

Onneksi kohta ollaan viisaampia ja vuoden kestänyt epävarmuus viimein päättyy. Lääkityksen kanssa pitää sitten myös ottaa verikokeita ja seurata tilannetta tasaisesti. Kunhan nyt saataisiin ponin olo helpottumaan ja kaviokuumeriski pienemmäksi, niin hyvä juttu.

Cushingista, talvikaviokuumeesta ja miten ne liittyvät toisiinsa

Kyllä alkaa käydä ilmat mielenkiintoiseksi. Kentällä ratsastamisesta on saanut vain haaveilla, ensin se oli altapettävää jääsohjoa ja nyt ihan silkkaa koppuraista jäätä. Maastossa ollaan kyllä käyty, vaikka tiet ovatkin jään peitossa. Hokit pitää kyllä hyvin, eikä poni oli lipsunut. Auraamattomat tiet ovatkin vielä ihan järkevässä kunnossa, mutta sinne päästääkseen on mentävä ensin jäistä tietä hyvän matkaa. 

 
Seuraava ongelma on lämpimät säät. Klippauksesta huolimatta poni hikoaa lenkillä itsensä märäksi. Se onkin jo kasvattanut klipatuille aluelle kiitettävän karvan ja ajattelin loppuviikosta ajaa sen uudelleen. Sain myös viimein tilattua eläinlääkärin paikalle ja Ripestä otetaan verikokeet. Epäilykset cushingin taudista ovat olleet läsnä ihan kokoajan, mutta olen halunnut vielä katsoa, miten oikeanlainen ruoka yms. vaikuttaa ponin olotilaan. Toivottua tulosta ei ole tullut ja oireita on, joten testataan. Saadaan sitten lääkitys kuntoon.
Täälläpäin vain tuntui olevan aikamoisen homman takana saada paikalle lääkäri, joka suostui ottamaan ACTH-näytteen, jouduin puhelimessa asiaa selventämään ja selittämään. Vasta kolmannen tohtorin kanssa saimme treffit sovittua keskiviikkoaamuksi.

Tähän mennessä olen pariin kertaan pyytänyt kokeen ottamista eri tilanteissa, mutta eläinlääkärien mielestä poni on ollut liian pirteä.. Ja siltä on puuttunut perusoireet; se ei juo tai pissaa erityisen paljon ja sen karva oli silloin normaalia (koska se oli klipattu silloin lyhyeksi). Nyt viimeisellä yrityskerralla kävi niin, että hevosia rokottamaan tulleella lääkärillä ei ollut mahdollisuutta ottaa ACTH-näytettä, koska se pitää erotella ja jäähdyttää ennen lähetystä. Ja Ripeltä ei voi sitä kaksiosaista ottaa, koska siinä laitetaan kortisonia, joten siitä on suuri kaviokuumeriski.

Ja sitten siitä talvikaviokuumeesta, jota kommenttiboksissa vähän sivuttiin yksi päivä, kun Rippe säikytteli minua. Ehkä se ei sittenkään pelkästään säikyttänyt, vaan kavioissa tosiaan oli tapahtumassa jotakin. Sehän on ollut vähän tavallista vaisumpi ja olihan sillä se kummallinen pattikohtauskin. 

Nyt kengittäjä huomautti perjantaina käydessään, että ruununrajassa näkyy selkeä rantu, josta kannattaa olla jo vähän huolissaan. Samaa rantua itseasiassa olin parinä päivänää tutkinut. Ensin epäilin heinää syylliseksi, mutta sittemmin lamppu päässäni syttyi; Samaan ajankohtaan sattui myös se kova pakkasjakso, joka kesti pitkään. Silloin myös Ripen ihraniska kovettui ilman selkeää syytä, se oli normaalia vaisumpi ja jätti ruokiaan syömättä. Ja nyt pakkasten loputtua poni on selkeästi piristynyt ja kaulakin pehmentynyt. Ehkä sillä sittekin oli kavioissaan meneillään jotakin, jonka pakkanen sai aikaan.
Mitään kunnollista kaviokuumetta kuitenkaan ei ole ollut, pulsseja on syynätty, lämpöjä on syynätty ja ponin liikkumista katsottu. Mutta jotain myllerrystä siellä on ollut.

Keskellä kaviota näkyy syksyn kaviokuumeen jättämä raita, Ripellä kavionkasvu on todella nopeaa!

Erilaisissa talvikaviokuumeesta kertovissa artikkeleissa puhutaan talvikaviokuumeen olevan erityisesti insuliiniresistenssistä kärsivien hevosen ongelma, toinen talvikaviokuumeelle altis hevosryhmä ovat cushingn tautia sairastavat. Bingo?
Lisäksi äskettäin sairastettu kaviokuume on vahingoittanut verisuonistoa ja heti kaviokuumeen jälkeen kaviot ovat aremmat kylmälle. Aikahan korjaa vaurioita jonkin verran, mutta ei kaikkea.

Hoito talvikaviokuumeen (ja kavioiden kylmästä johtuvan kivun) hallintaan on jalkojen verenkierron lisääminen käärimällä jalkoja ja liikuttamalla. Lisäboostia voisi sitten antaa purkista L-arginiinin muodossa. Myös joistakin yrteistä voi olla apua, sellaisia on mm. ruusujuuri.
Joudunko kuitenkin jatkossa käärimään ponini jalkoja pakkasella, vaikka kovasti olin sitä mieltä, etten lähde siihen... Huoh. :) 

Jos Rippe saisi lääkityksen cushingiin, se varmaan helpottaisi sen oloa, mutta myös hoitoa. Ja selittäisi monta mysteeriä. Ja tietenkin antaisi Ripelle lisää hyviä käyttövuosia. 

Chian siemenet - oliko hyötyä?

Chian siemenet loppuivat, joten on aika purkaa kokemuksia siemenistä. Rippe söi siemeniä siis joulukuun alusta viime viikonloppuun, yhden 2kg:n purkin. Välissä oli yksi noin viikon mittainen tauko muuton yhteydessä, koska siemenet jäivät auton takapaksiin muun muuttokuorman kanssa. Syötin siemeniä kuivana ja liotettuna, annostuksella ½-1dl päivässä.

Oikeastaan minulla ei ole paljon kerrottavaa. Rasvakertymät pysyivät ennallaan, mahan kunto on pysynyt ennallaan (itseasiassa se ainut ähkyn tapainenkin oli juuri chiakuurin aikaan). Ei ole tapahtunut mitään ihmepiristymistä tai muutakaan silminhavaittavaa muutosta missään. Hevoseen on kyllä massa  tarttunut, mutta siihen syy on todennäköisesti uuden tallin parempi heinä.

Siemenet menivät ruuan seassa ihan hyvin alas, se onkin niiden ehdoton plussa. Mitään herkkua ne eivät Ripen mielestä kuitenkaan olleet, sillä kuivana annettuna niitä saattoi löytää kupista vielä seuraavanakin päivänä. Puuron seassa ne yllättäen menivät alas paremmin. En tiedä, että kuinka hyvin ne sitten pureksimatta ja kokonaisia mitään hyödyttävät..

Että se siitä sitten. Ei tule meille jatkossa chiaa enää. :) Ellei nyt sitten tapahdu mitään selvää takapakkia, kun siemenet on jätetty pois.