Rippe sai omat kuolaimettomat

Väsäsin omin pikkukätösin Ripelle kuolaimettomat. Olin joskus jostain riimusta ottanut talteen nuo renkulat ajatuksena tehdä Taaville sidepull-tyyppiset kuolaimettomat, mutta en löytänyt sille tarpeeksi pitkää turpaosaa. Sillä oli juuri tuossa kuolaimettoman paikalla semmoinen kyömy, joten tavalliset hackamoren remmit jäivät sille lyhyeksi.

Olen kokoajan harkinnut ostavani Ripelle kuolaimettomat jossain vaiheessa. En ole pitänyt asian suhteen mitään kiirettä, koska sen hallittavuus on mietittänyt minua. Ripellä on välillä maastossa melkoisesti vauhtia ja varsinkin laukassa sen jarrutusmatka on välillä pitkä.
En ole myöskään yksinkertaisesti nyt raaskinut ostaa kuolaimettomia uutena, kun en ole ollut varma niiden toimivuudesta.

Eilen illalla sain yhtäkkiä aivan huikea inspiraation, kun tuijottelin kotona roikkuvaa pullback-turpista. Siinähän olisi oivalliset remmit kuolaimettomaan. Alaturparemmin kun on pelkästään melko ohut ja kova luita vasten.
Värkkäsin sitten kuolaimettoman eilen kotona (arvatkaa monta kertaa piti purkaa ja kasata, että kaikki lenkit ja rinkulat oli oikeilla paikoillaan?). Yksi nahkalenkki jäi puuttumaan ja puuttuu yhä, kun en sellaista saanut mistään irrotettua ehjänä. Lisäksi tuo turvan päällisen pehmuste on tarkoitus jossain vaiheessa vaihtaa pidempään, kunhan saan nyt testattua toimivuudeen.

Ohje ja idea näisen tekemiseen löytyy Little Bit of Bitless Life-blogista, tästä postauksesta.

Miten ne sitten toimivat käytännössä? No hyvin. Käytiin tietenkin fiksusti maastossa testaamassa näitä ja umpirämeikössä sekä metsäpoluissa Rippe kuunteli näillä paremmin, kun kuolaimella. Ja vaikutti jotenkin tyytyväisemmältä. Laukassa jarrutusmatka ei kyllä lyhentynyt, joskaan ei pidentynytkään. Se saisi kyllä olla lyhyempi, joten mietin esim. hackamoren kokeilemista jossain vaiheessa..
Toisaalta taas minua kauhistuttaa ajatus (kuten kovemman kuolaimenkin kanssa), että esim. kompurointitilanteessa tulen kiskoneeksi turhan kovaa jos kuolaimettomassa on enemmän vipua. 

Metsässä 3.4.

Jalkakin on lähtenyt paranemaan ihan kivasti, turvotus oli tänään laskenut eli kaiketi eilinen kävelylenkki metsässä teki sille vain hyvää. Olen pitänyt Rippeä nyt ilman sidettä ulkonakin ja puhdistanut haavan sitten kerran päivässä ennen lenkkiä. Puhdistus on ollut vähän hankalaa, koska Rippe aristelee sitä melkoisesti. Mutta taitaa olla osittain vain sellaista "herkistelyä".. :) Maastoon lähtiessä olen laittanut kuitenkin vielä siteen suojaksi, ettei mikään oksa tai muu raavi haavaa uudelleen auki. 

haava 2.4., nyt se on jo enemmän ummessa eikä enää niin karmivan näköinen.

Puheluita tallilta, haavoja ja karkureita

Rippe loimen alta paljastettuna karvat litassa. Ehkä siellä kaiken karvan alla tosiaan on joku ponia muistuttava? ;)

Meillä ei ole tapahtunut liikutuksen osalta yhtään mitään, joka sinällään on harmi. Maanantaina sain illalla viestiä tallilta, että Ripellä on jalassaan haava. Sanna oli putsannut sen ja todennut, että poni selviää aamuun asti hengissä. Oli kuulemma jonkun verran vuotanut ja siksi säikäyttänyt Sannankin. Itsehän olin tietenkin iltavuorossa töissä.

Tiistaina aamulla painelin sitten tukka putkella katsomaan, että millainen jalka siellä on vastassa. Muutaman sentin haava keskellä koipea. Melko syvä. Ensin epäilin, että liekö itse hokille polkenut, mutta karvat ovat haavan yläreunassa katkenneet, kun saksilla leikaten. Sitä pohdittiin, mutta mitään syytä ei tarhasta löydetty.

Kävin maneesissa vähän katsomassa, miten liikkuminen sujuu. Ei se oikein sujunut. Rippe ei varsinaisesti onnu, mutta ilmeisesti jalan nostaminen ylös tuntuu pahalle ja sillähän on melko korkeat liikkeet. Ravissa se siis halusi laittaa jalan tavallista nopeammin alas, eikä se ravi sitten maistunutkaan normaaliin tapaan. Päätin sitten viedä ponin tarhaan, pitäköön pari päivää vapaata.

Laitoin vielä siteen päiväksi jalan ympärille, jotta edes suurimmat mudat pysyisivät pois. Keli oli aivan kaamea ulkona ja Rippekin sai loimen ulos. Siteen kanssa kävely olikin sitten ihan oma taiteenlajinsa ja aika kauan piti jalkaa ensin pitää korkealla ilmassa, ennenkun sillä pystyi kävelemään. Meinasi mennä ihan nurinkin koko poni, kun jalkaa piti ilmassa vielä ravistella. Hah!

 

Illalla sain taas viestin tallilta... Tällä kertaa hevoset oli otettu pihalta kiinni, kun Hemuli oli hajottanut portin. Huoh. Kiirehdin sitten töiden päätteeksi tallille. Rippe seisoi tyytyväisenä sisällä syömässä, se oli vetänyt yöheinäpussukan jo melkein tyhjäksi. :D
Otin siltä loimen pois ja toin sen haavanhoitoon sisätiloihin. Haava oli todella kosketusarka, niinkuin aamullakin. Jätin sen yöksi ilman sidettä.

Koetin kävelyttää Rippeä vähän pihalla, mutta sille tarttui heti niin kaameat tilsat siitä loskasta, ettei kävelemisestä tullut mitään.

Äsken kävin taas laittamassa siihen siteen päiväksi ja eilisen takia Rippe tarhaa kentällä siihen asti, että tarhasta saadaan Hemulin kestävä. Onhan se vähän kurjaa, että Rippekin sitten aina juoksee pitkin pihoja valtoimenaan. Nyt lankkutarhaan vedetään vielä sähköt ja porttia pitää parannella, sitten kokeillaan uudelleen.

Koetin myös soitella Ripelle ja muutamalle muulle raspaajaa, mutta kaikilla seudun hampaiden suhteen pätevillä lääkäreillä tuntui nyt olevan muuta. Yksi oli äitiyslomalla ja toinen pohjoisessa. Eli raspaus siirtynee parilla viikolla.

Uudempaa ja vanhempaa sukupolvea yhdistettynä

 
Viikonloppu oli kovin kiireinen, kun lauantaina olin työkavereiden kanssa kylpylässä virkistäytymässä ja sunnuntaina haettiin Sannan Hemuli (Hemulin ja Sannan blogi) samalle tallille. Pojista tulikin tarhakaverit ja päästettiin ne maneesiin ensin tutustumaan. Hyvinhän se meni, pientä karjumista ja juoksentelua vain. Ei kyllä kaksikosta ollenkaan huomaa, että toinen on neljä ja toinen kahdeksantoista! Vauhti on molemmilla yhtä kova, Rippe olisi halunnut juosta jopa vielä Hemuliakin enemmän. ;)
Yhden kerran hemuli koetti purra Rippeä takamuksesta, mutta sai palautteen hyvin nopeasti ja ärhäkästi.

Perjantaina ohjasajoin Rippeä kentällä ja se meni ihan hyvin. Rippe malttoi pätkittäin laskea päätään ravissa ja heti ravi muuttui paremmaksi. Kiitin sitä aina myötäksestä pyytämällä sen käyntiin. Todella nopeasti se hoksasikin, mitä halusin.
Väistöt sensijaan ei oikein onnistuneet, kumpikaan ei ymmärtänyt mitä toinen haluaa. Ja Rippe ei kestä yhtään, että sitä raipalla ohjaisi oikeaan suuntaan, vaan se hermostuu, alkaa tarjota vielä enemmän väärää asiaa ja lopulta lähtee maata kiertävälle radalle. Vähän tilanne parani, kun jätin raipan pois ja yhdestäkin ristiaskeleesta kiitin vuolaasti. Jätin hyvään suoritukseen.

Tänään tulikin sitten takatalvi ja räntää on jokapaikka täynnä. Yök! Nyt on maneesista iloa, sillä kaikkialla muualla kerääntyy aivan käsittämättömät tilsat.  Tänään tehtiin kuitenkin vain temppuja. Rippe ei oikein meinaa malttaa keskittyä, eikä oli kovin yritteliäs ja luovuttaa helposti. Tai sitten se välillä yrittää liikaakin ja liian innokkaasti... Ehkä me vielä jossain vaiheessa löydetään joku tasapaino. :) 

Muutama kuva ja lopussa pidempi video poikien juoksentelusta.

Juniorille näytetään kaapin paikka

Ja se video:


linkki videoon