Se kävelee!

Otettiin erävoitto taistelussa ja viimeinkin mulla on teille jotain kerrottavaa. Rippe on ollut yli neljä viikkoa käytännössä liikkumatta karsinassa. Se on siirtynyt ainoastaan siivouksen ajaksi vastapäiseen karsinaan ja senlisäksi sitä on sillointällöin kokeiltu kävelyttää pieni matka.
Elämä on ollut yhtä vuoristorataa ja kaikki on ollut yhtä epätietoisuutta ja ajoittain suoranaista epätoivoa. Mutta ympärillä olevat ihmiset ovat jaksaneet valaa uskoa, että kaikki vielä selviää.
Pariin kertaan olen tainnut vitsillä sanoa, että jos tämän ongelmajätteen hävittäminen olisi vähän helpompaa, niin olisin saattanut tehdä sen jo.

Ponin oma ilme on kuitenkin ollut kokoajan hyvä ja olemus valoisa, eikä toistaiseksi kukaan sitä hoitanut ole ollut sitä mieltä, että vielä olisi aika luovuttaa.

Rippe on saanut myös osteopatiaa ennen ja jälkeen sairastumisen ja se on tehnyt todella hyvää. Huomenna on taas aika hoidolle, kun päätettiin ottaa tähän vähän tiheämpi hoitojakso.

Lähtötilanne oli siis kyseisen videon kaltainen:
 

Epäiltiin ensin paisetta, jota ei kuitenkaan löydetty. Pihtiaristus kavioluun kohdilla ja röntgenlöydökset viittasivat siihen, että vaivaa alettiin hoitaa kaviokuumeena. Oudoksi asia muuttui, kun poni ei vastannut kipulääkkeeseen käytännössä laisinkaan. Se oli karsinassa pehmeällä kivuttoman oloinen, mutta liikkuminen oli sille vaikeaa. Hetkittäin videolla näkyvää ja joskus myös paljon huonompaa. Lisäksi kovalla seisominen sai sen nostelemaan jalkaa kannalta ilmaan kokoajan. Toisesta jalasta en saanut kenkää pois, enkä saanut sitä myöskään putsattua, koska Rippe ei suostunut varaamaan kipeälle jalalle painoa. Ohut antura ja lähellä pohjaa oleva kavioluu olivat luultavasti syy kivulle. Rotaatio oli kaikesta huolimatta pieni.

Oma kengittäjä ei monen sattumuksen takia kerennyt paikalle, joten toinen kengittäjä kävi lyömässä alle varpaalta auki olevan combikengän. Vastoin odotuksia, se saatiin naulattua, eikä tarvinnut liimata. Merkittävää apua kengästä ei kuitenkaan ollut (tai siis siinä määrin, kun olisin toivonut). Olihan se aavistuksen parempi, kun kokonaan ilman, mutta ei todellakaan hyvä.

Kokeiltu oli kipulääkkeistä Rheumocam, Flunixin ja molemmat tuplana, lisättiin mukaan Panadol (jolla ponin olemus minusta parani, mutta liike ei). Tässä vaihessa ponin maha sanoi itsensä irti ja minä hain sille Peptizolea (oli saanut jo Antepsinia ja Ranixalia) ja syötiin sitten pelkkää Panadolia.
Hämmentävää, miten samankaltaisesti oireili kipeä maha, luultiin ensin, että kaviokuumeen tilanne oli mennyt huonommaksi! Rippe vaihtoi painoa jalalta toiselle, oli todella könkkä ja kuulemma erittäin tuskaisen näköinen. Ponin lipominen ja narskuttelu paljasti kuitenkin todellisen tilanteen. Ja yksi käden kosketus kainaloon sai ponin lohikäärmeeksi. En ole koskaan nähnyt Rippeä sillätavalla ihmiselle vihaisena. Tämä oli myös ainut päivä, kun se minusta näytti koko olemukseltaan ja ilmeeltään todella kipeälle. Olo helpottui heti mahalääkkeellä, jopa kävelystä hävisi osa kankeudesta. Mutta ontuma pysyi.
Lopulta tein omia kokeita, teippasin pintelirullia ja pumpulia kavionpohjaan combikengän päälle ja löysinkin viimein toimivamman ratkaisun, jolla ponin olo selkeästi helpottui.

Rippe ulkona ekaa kertaa nauttimassa syksyn auringosta, jalassa omatekemäni viritys

Rippe ihastui keinuvaan töppöseensä todella paljon. Päädyttiin kokeilemaan alle puukenkää. Ne laitettiin perjantaina ja alkuun näytti, että huonommaksi meni. Kengittäjäkin totesi, ettei vaikuta oikein tyytyväiseltä. Nosteli jalkaa ilmaan käytävällä ja nilkutti karsinaan takaisin. Minä tein jo päivän mittaan töissä kaikenlaisia sotasuunnitelmia ja masentelin. Illalla karsinassa odotteli poni tyytyväisellä ilmeellä ja kävelykin oli huomattavasti parantunut! Tein vielä pienen muokkauksen kenkään oman päätelmäni mukaisesti ja kas vain - kävely sujui todella hyvin.

Ällistyttävä edistyminen voinnissa tapahtui viikonlopun aikana ja kävely parantui kokoajan.

Tässä eilen kuvattu video, melkein pääsi itku sitä kuvatessa. 

Pikkuinen takapakki tosin eilen tuli, kun poni oli saanut allergisen reaktion syystä X ja turvonnut kauttaaltaan. Onneksi tänään se oli jo lähes normaali. Olen antanut sille allergialääkettä. Tällainen samanlainen episodi oli melkein kaksi vuotta tammikuussa. Mikä lie sen sitten laukaisee, mutta onhan poni karun näköinen. Oli hikoillutkin yöllä, mutta päivällä oli turvotusta lukuunottamatta normaali. 

Poni tänään 2.10.2017 omassa tarhassaan, lyhyen aikaa, mutta tarhassa kuitenkin. Ja se kävelee.

"Kerron salaisuuden 

kaikki kompastuu 

mut sit elämä jatkuu 

Ja mulla on vastuu seistä sun rinnalla 

auttaa pitämään sut pinnalla 

ja kuulla ku huudat ku tekee kipeää 

Mä tuijotan sun kanssa pimeään 

Ja nyt sun pitää ite enää ottaa se askel 

uskaltaa tanssia varjoja vasten."

ainoa varma on vain tämä hetki

Päätin tulla tekemään tähän jonkinlaisen päivityksen, kun olen saanut useamman kyselyn blogin katoamisesta.
Tässä tilanteessa tein ratkaisun, jota en uskonut koskaan tekeväni eli piilotin kaiken. Tähän päätökseen on vain yksi syy - haluan käyttää kaikki liikenevät voimavarat Ripen hoitamiseen. Huolimatta siitä mitä mieltä muut siitä ovat. Uskon tietäväni itse parhaiten, milloin on oikea aika luovuttaa ja siksi en nyt jaksa vääntää siitä kättä täällä blogissa.

Palaan varmasti asiaan, kun tilanne notkahtaa johonkin suuntaan, mutta toistaiseksi mennään tällä. 

"Niin pelottavalta kuin elämä näyttääkin, 

suoriutuu siitä parhaiten suoriutumalla yhden päivän vaikeuksista kerrallaan."
- Maria Jotuni

Me ei luovuteta ennenkun sydänkäyrä on suora

Tuo ilme naamalla johtuu siitä, että pitää seisoa tossa vadissa. Se on lähes ylivoimaisen vaikeaa ja ahdistaa.

Tiistaina se kaikki epämääräisyys sitten päättyi siihen, että talutin tarhasta aamulla lähes jalattoman ponin koppihoitoon. Vasen jalka on niin kipeä, että edes kipulääke ei riitä kunnolla viemään kipua pois. Vasen jalka myös pulssittaa voimakkaasti, muut jalat on ok.
Irrotin itse kengän tiistaina illalla ja keskiviikkoaamuna kengittäjä kävi katsomassa tilannetta. Oli sitä meiltä että ei olisi paise. Rippe arkoi pihdeille kavioluun kärjen kohdalta. Päädyin soittamaan röntgenin paikalle perjantaiksi.

Kuvaus kertoi meille sen, että rotaatio on edellisen 3-4 asteen sijaan tällähetkellä 6-7 astetta. Mutta ei voida tietää, onko rotaatio tullut nyt vai onko se lopullinen tilanne toukokuun kaviokuumeesta ja jokatapauksessa se on vähän. Antura on ohut ja kavioluun kärki siksi lähellä pohjaa, se selittää pihtiarkuuden. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, ettei paisettakaan voi poissulkea, koska hevonen on niin kipeä. Eli jatketaan koppihoitoa, kipulääketä ja hautomistakin voi kuulemma jatkaa.
Hän lupasi konsultoida kuvasta vielä toista läääria ja palaa asiaan alkuviikosta.

Näillä mennään nyt. Poni on pirteä ja iloinen kaikesta huolimatta.