ACTH-arvon mittaamisesta ja luotettavuudesta

Muutama päivä on kulunut siitä, kun kyselin Ripen ACTH-arvoa eläinklinikalta. Sillä hetkellä se tuntui potkulta suoraan palleaan, mutta muutama päivä on tehnyt kummia taistelutarmolle ja onhan tässä taas viisastunutkin netin ihmeellisessä maailmassa.

Blogia lukee moni hevosten sairauksista kiinnostunut, cushinghevosen omistaja ja tänne päädytään usein googlen kautta erilaisilla sairauksia koskevilla hakusanoilla. Mm. seuraavilla hakusanoilla blogiin on viimeaikoina päädytty:

"cushingin tauti hevosella", "hevonen syö omaa lantaansa", "hevosella kalkkeuma", "cushing hevosen silmän", "hevosen löysä uloste","alkava cushing hevosella"

Joten siksi haluan jakaa uusimmat oivallukset ja tiedot ACTH-kokeen arvoista. Ripen arvo ei ehkä sittenkään ole noussut. Yhtä suurella todennäköisyydellä se on ennallaan tai jopa hieman laskenut. ACTH-arvo ei ole mikään kovinkaan luotettava koe pienten heittojen mittaamiseen, arvoon vaikuttaa mm. stressi, kipu, tulehdus ja jännitys. Kaikki elimistön stressitilat nostavat arvoa ylospäin ja syksyisin arvo voi olla koholla terveilläkin hevosilla ja siksi syksylle on omat viitearvonsa. Rippe mm. selkeästi jännitti tälläkertaa pistämistilannetta, mutta se tuskin on juurikaan vaikuttanut arvoon.

ACTH myös erittyy kehoon sykäyksittäin, jolloin on vähän tuurista kiinni mihin kohtaan näyte osuu. Tämän välttämiseksi jotkut eläinlääkärit (ainakin ulkomailla) suosittelevat ottamaan kaksi koetta kymmenen minuutin välein ja sekoittamaan nämä keskenään (tai mittaamaan kummatkin ja laskemaan keskiarvo).
Tästä tehdyn tutkimuksen mukaan arvo voi heitellä kymmenessä minuutissa kymmenen prosenttia (kokeessa oli mukana 34 hevosta, näytteet otettiin kymmenen minuutin välein ja mediaaniero näytteissä oli 10%). Rippe esimerkiksi mahtuu tähän 10% heittoon kevyesti (390 -> 420).
15% testiin osallistuneista hevosista arvo heitteli vielä rajummin. Useimmissa tapauksissa kyseisellä tutkimuksella ei kuitenkaan ollut merkitystä siihen, oliko tulos positiivinen vai negatiivinen.

"NB As ACTH secretion is pulsatile, some vets recommend taking 2 blood samples (10-15 minutes apart) and combining them (or submitting both samples) to increase the sensitivity of the ACTH test.

Liphook tested ACTH samples taken 10 minutes apart from 34 horses.  Most horses didn't have a significant difference between results, and the median difference was 10.6% (the mean intra-assay CV was 5.1%).  However approx. 15% of the horses tested did have a significant variance between test results, although not necessarily the difference between a positive or negative diagnosis."

Teksti on kopioitu täältä, siellä myös taulukko kyseisestä tutkimuksesta

Tämän perusteella arvosta ei kannata tällähetkellä olla niin kovin huolissaan. Koetan nyt jokatapauksessa nostaa lääkitystä (kunhan kengittäjä ensin käy laittamassa ne kaviot, hän tuskin arvostaa horjuvaa ponia). Tavoitteena olisi saada lääke ainakin neljäsosaan, mielummin puolikkaaseen. Lisäksi lääkettä tukemaan Ripelle on tehty oma yrttisekoitus, mutta sen pääsee aloittamaan vasta myöhemmin.

Toukokuun lopulla Ripellä on raspaus ja rokotus, jolloin otetaan siitä taas ACTH ja pieni verenkuva, katsotaan vähän missä mennään. Jos arvo on edelleen yht koholla (olettaen, että lääkemäärä saadaan nostettua), niin sitten mietitään seuraavaa siirtoa. Vaihtoehdot on konsultoida Viikkiä tai antaa asian olla ja seurata vaan ponin vointia.

Tällähetkellä se ainakin voi hyvin ja pirteästi. 

Rakas murheenkryyni

Tulos selvillä

Poni kulkee, mutta niin vaan kulkee verikokeen mukaan ACTH-arvokin. Ylöspäin nimittäin. Ja niinkuin tiedetään, ponin sietokyky lääkkeelle on hyvin rajallinen.


Piti olla hyvin siedetty lääke ja melko yleinen sairaus, johon on hyvä lääkitys. Ja mulla on tietenkin se joukon poikkeus.

Ei tällähetkellä muuta tiedotettavaa.

Sadepäivän koulujumppa

Tänään sain houkuteltua K:n kuvaamaan minua ja Rippeä kentällä. Halusin nähdä, miltä se näyttää silloin, kun se tuntuu hyvälle. Tietenkin sattui kevään ensimmäinen sadepäivä.. Se teki ratsastuksesta kiireistä ja ponin keskittyminen kärsi. Siihen nähden lopputulos oli ihan hyvä. Se oli sellainen, josta normaalitilanteessa olisin sitten lähtenyt vasta työstämään lisää. Ripelle sopii kunnon alkuverryttelyt laukassa, jotta se saa paikat kunnolla lämpimäksi.

Videoiden muokkaamiseen menee niin tuhottomasti aikaa, että niitä ette ainakaan vielä saa. Muutaman kuvamaistiaisen sensijaan koetin napata. Eihän se meno näytä läheskään samalta videolla edes puolta ajasta, mutta pieniä pilkahduksia ja hyviä hetkiä mukaan mahtuu. 

 

Vastalaukka on ollut harjoituksena meille aivan oivallinen. Se venyttää ponin kupeita ja nostaa selän ylös. Sen tuntee satulaan asti, kun saa ponin ns. läpi ja se alkaa kulkea omalla moottorilla läpi koko rungon. Iso kenttä on myös plussaa, koska silloin Rippe saa ravata tarpeeksi isosti ilman, että tarvitsee kokoajan kääntää kovin jyrkästi. 

Videoista näki myös sen, että voisin ottaa ohjat lyhyemmäksi, jolloin saisin pakkaa vähän enemmän kasaan. Sitä on Ripen kanssa todella vaikea jotenkin hahmottaa, että missä sen pää on. 

 

Oli meillä myös vähän erimielisyyksiä pariinkin otteeseen, toinen liittyi siihen iänikuiseen kakkaongelmaan ja toinen sitten yleiseen tuijotteluun. Ripellähän on tapana alkaa hidastamaan jo kauan ennen, kun se lopulta kakkaa. Ennen sen pysähteli kentän reunoille jatkuvasti, mutta nyt se on saatu aikalailla kitkettyä pois. Nytkin se alkoi hyytyä ja tiesin, mistä se johtuu. Se ei suostunut nostamaan laukkaa ja muuttui ihan kuuroksi. Lopulta hermostuin ja pari kertaa annoin raipasta, kun laukka katkesi kaikesta pyytämisestä huolimatta. Rippe tästä kiukustui ja pukkasi oikein kunnolla. Heh. Mutta sitten se sai tehtyä asiansa ja päästiin jatkamaan hommia paremmalla eteenpäinpyrkimyksellä. 

Tuijottelu on muuten vaan rasittavaa, kun kesken hommien alkaa kuikuilu. Olen koettanut viime aikoina lähinnä ajaa liikettä eteen aina tuijottelun alkaessa. Joskus joudun aika ronskisti nykäisemään ohjasta, kun hienotunteisempi huomauttelu ei auta.

Onneksi kengittäjä tulee huomenna ja saadaan kaviot lyhyemmiksi. Etuset alkavat olla jo valtavan pitkät ja ihan varmasti haittaavat liikettä. Vaihdoin Ripelle D-nivelen kolmipalan sijaan ja se tuntuu olevan hyvä valinta. Suu vaahtoaa ja poni tuntuu tyytyväisemmältä. Samainen kuolain on ollut käytössä kaikilla hevosillani jossain vaiheessa. Elmo siihen aikanaan ihastui ja senjälkeen olen käyttänyt sitä muillakin. 

Eläinlääkäri kävi myös ottamassa perjantaina Ripestä sen kontrolliverikokeen, se ei ollut vielä lauantaina valmistunut. Katsellaan mitä se näyttää. Nyt Rippe on saanut kaksi päivää noin 1/6, eikä ainakaan tänään horjunut. 

Tässä totesin K:lle, että nyt se tuli läpi ja sen voi ilmeestäkin päätellä.