Turvonneita mahoja ja nilkkoja, uusia ystäviä

No mitäpä tänne kuuluu? No vähän kaikenlaista. Taavi on ollut tämän viikon Hemulin kanssa päivät pikkutarhassa. Ollaan Sannan kanssa vuoroteltu, toinen käy aamulla viemässä Hemulin pihalle ja hakemassa Taavin seuraksi ja sitten illalla toinen tekee päinvastoin. Pojat ovat viihtyneet hyvin toistensa seurassa ja Taavi olikin yksi aamu portilla vastassa odottamassa Hemulin luo menoa! :) Olisi mukavaa jos Hemuli saisi Taavista tukea ja turvaa, kun se siirretään isoon laumaan ja Taavikin on selvästi piristynyt uudesta ystävästään.

Maanantaiaamuna Taavi pääsi syömään omenoita. Se oli irti pihalla heinäpaalin luona, kun kävin tallituvassa, aloin kuunnella, että on liian hiljaista. Menin pihalle ja Taavi oli löytänyt pihalle jätetyn omenasäkin. Se oli solmittu kiinni ja Taavi koetti purra muovin läpi omenoita antaumuksella. Kun säntäsin paikalle, Taaville tuli hätä, se pisti korvat luimuun ja koetti kiskaista koko aarteensa mukaan. Muovipussi repesi ja omenat lenteli pitkin pihaa. Taavi kerkesi ahmia useamman omenan maasta. Voi hemmetti sen kanssa. :D

Tästä sitten seurasi se, että keskiviikkoaamuna vastassa oli erittäin pinkeä ja pahantuulinen hevoinen. Pelkkä katsominen oli taas suurta vääryyttä. Illalla Sanna raportoi, ett Taavi tamppasi jalkaa ja murhasi hänet katseellaan eli tilanne oli ennallaan.

Torstaina sitten Taavi oli paljon parempi jo. Se tosin ei olisi halunnut lähteä juoksulenkille, vaan mennä Hemulin kanssa, jouduin kunnolla komentamaan. Alkulenkistä se oli haluton juoksemaan, mutta patistettuna se juoksi ja ilmat pääsivät mahasta pois, sitten se alkoi ravata jo pirteämmin. Sitä pitäisi ilmeisesti jokapäivä nyt vähän hölkkyyttää, että ilma mahassa lähtisi liikkeelle ja olo helpottuisi.

Eipä me pitkälle päästy, kun kahden minuutin juoksun jälkeen taitoin nilkkani ja kaatusin rähmälleni sepelille. Sitä sadattelun määrää ei viitsi jälkikäteen edes ajatella.
Ei auttanu muu, kun kerätä luut ja ontua kotiin, kun jalka alkoi ottaa painoa alle. Raahasin vielä pojille sapuskaa, Taaville ylimääräisen pöperön (mahan takia) ja vedet. Sitten pääsin kotiin, lähdin töihin nilkka liimapintelillä hirtettynä ja illlalla sitten katseltiin vammaa. Ei tällä nilkalla vähään aikaan taideta juostakaan. :( Hyvin alkanut juoksukoulu päättyy siis toistaiseksi.

En pysty ihmeisiin, en edes sellaisiin joista lehdistä luetaan, silti toivon että luonas olla saan

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

Hemuliin tutustumassa

Taavilla oli tänään liikutuksesta vapaapäivä eilisen kranion jäljiltä. Me sensijaan tallityttö Katan kanssa käytiin metsissä pyörien kanssa vilkuilemassa sopivia kuvauspaikkoja. Olipas lenkki, mutta ainakin tuli liikuttua. ;) Heli on luvannut huomenna tulla kuvaamaan Taavia!

Taavi eilen kraniohoidon aikana

Iltapäivällä laitettiin Taavi Hemulin kanssa samaan tarhaan. Jännitys oli kova, mutta hyvinhän tuo sujui. Haistelua, karjahtelua ja jalan poljentaa oli jonkin verran, mutta ei mitään sen suurempaa yhteenottoa. Yhden kerran Hemuli meinasi hypätä Taavin selkään, mutta pikkupoika palautettiin melko nopeasti maan pinnalla pilvilinnoistaan.

Kuka toi on?

Saanko rapsuttaa sua?

Nuuskis

Takapäähän ei ole asiaa

Taavi näyttää, että kuka määrää täällä

Keskellä oli Taavin mielestä kiinnostava haju. Se kävi useampaan kertaan sitä haistelemassa.

Yksi asia meitä kuitenkin jäi askarruttamaan: Välillä Taavi ja Hemuli alkoivat rapsutella toisiaan, joka yltyi melko kovakuraiseksi ja lopulta Taavi otti Hemuli kaulan yläosasta kiinni ja piti pitkän aikaa. Hemuli koetti karjua, mutta Taavi ei laskenut irti. Tämä toistui moneen kertaan ja minusta tilanne näytti siltä, että Taavi koettaa saada Hemulin päätä alas, samalla se varoi omia jalkojaan, ettei Hemuli pure.

Sanna kyseli asiasta useammalta ihmiseltä ja heidän mielipiteensä oli, että tuo on vanhemman orin tapa alistaa nuorempaa. Ja nimenomaan tilanteessa, jossa pienemmät keinot ja eleet eivät riitä palauttamaan nuorukaista maan pinnalle. Huuto on opittua, koska sillä tavalla on ehkä ekalla kerralla päässyt irti. Se alkoikin jo ennenkuin Taavi otti kunnolla kiinni. Lopulta Hemuli oppi jo väistämään ajoissa, eikä Taavin tarvinut ottaa kiinni.

Taavi näytti kokoajan siltä, että se tietää mitä on tekemässä, eikä se ollut tarpeettoman kovakourainen. Se ei ajanut Hemulia takaa tai muuten pompottanut ympäriinsä. Taavi käyttäytyi muutenkin hyvin coolisti ja leikkikin Hemulin kanssa, komensi vain tarpeen tullen. Eikä kumpikaan vaikuttanut ahdistuneelta toisen seurasta, päinvastoin.
Onko kellään lukijalla kokemuksia tästä? Huomenna pojat pääsevät taas samaan.