Viikon kuulumisia, ja ahne kuramaha ja turvonneet sylkirauhaset

Huh, viikko on taas mennyt ihan hujauksessa. Huomasin, että meille on tullut pari uutta lukijaakin, kiitos ja tervetuloa. Muistakaa jättää myös kommentteja, niitä on aina mukava lukea. :)

Tiistaina Taavilla oli vapaapäivä, kun minulle oli illalla menoa, en käynyt tallilla ollenkaan. Olin tosin jo illalla ihan hirveän ikävissäni ja olo oli outo, kun olen tottunut melkein aina edes käymään katsomassa. Hyvin Taavi oli pärjännyt, ei sillä mitään hätää ollut. 

Solia turpaan

Keskiviikkona olin ajatellut käydä ajolenkillä, koska en kipeän käden kanssa uskonut saavani Taaville satulaa. Maanantaina heräsin aamulla ja kyynärpää oli erittäin kipeä, eikä taipunut. Ajattelin että olin nukkunut sen päällä, mutta kipu ei hellittänyt koko päivänä (paitsi särkylääkkeellä), tiistaina tilanne oli ennallaan, mutta illalla kipu alkoi jo hellittää. Kyynärpää ei edelleenkään suoristunut, eikä hierojakaan osannut auttaa.
Noora sattui olemaan tallilla antamassa Maunolle kraniota ja sanoi, että voidaan hoitaa käsikin. Niinpä käsi sai vähän kraniota ja laserhoitoa, koko hoidon ajan tunsin kädessä kipua joka säteili ranteeseen asti. Uskomatonta, mutta meidän ajolenkin jälkeen se alkoi suoristua ja nyt se on jo ihan kunnossa! Kranio on kummallinen, mutta erittäin tehokas hoitomuoto!

Tallilla Nenna ja tallityttö Kata innostuivat myös ajamaan lähtemisestä, joten annoin heidän ajaa ja lähdin itse pyörällä mukaan. Saapahan liikuntaa! Käytiin samoilemassa kärrypolkuja ja Kata näytti meille taas yhden reitin, jouduttiin tosin kääntymään takaisin, koska siitä olisi voinut jatkaa vain ratsain.

Taavi oli koko lenkin hieno ja ravasi reippaasti, antoi jopa kunnon laukatkin, kun minä vähän pyörän kanssa kiritin. Osaa se kuulemma mennä kovaakin. ;)

Löydettiin myös hylättyjä autonrenkaita metsästä ja saatiin toinenkin rengas temppuja varten!

Tietty ratsastuskypärä pitää olla. ;D (olin jo laittanut kypärän, kun suunnitelmat muuttui)

Lenkin jälkeen pesu ja sitten hiekalle nauttimaan!

ja vähän palkkaa

kaverille kanssa

Tallilla sitten huomasin kotiinpäin lähtiessä, että autonavainta ei löydy mistään.... Se oli sitten tippunut johonkin metsikköön, kun olen ottanut kameraa taskusta. Höh. Onneksi mulla oli kotona vara-avain ja K toi sen.

Käytiin Taavin kanssa torstaina etsimässä avainta eli mentiin sama lenkki ratsain ja käynnillä kokonaan. Ei löytynyt avainta. :( Sinne se sitten varmaan jää.

Heposet pääsivät torstaina myös laitumelle, kun ruoho oli sopivasti kasvanut. Ei ollut kameraa mukana, mutta eipä siinä 100 metrin laukassa olisi paljon kuvaamista ollutkaan. Sen jälkeen kaikki keskittyivät olennaiseen. Taavikin sai ötökkähupun, kun kävin niitä paikallisesta agrista hakemassa, ne sattuivat olemaan alennuksessa, joten otin kaksi. Meillä kaikkein parhaaksi on havaittu Horzen halvat, vihreät huput. Pysyy päässä, kestää repimistä ja on tarpeeksi väljiä. Ja halpoja. 

kukas se siellä torkkuu.. :)

Tänään menin tallille ja ajatuksena oli antaa Taaville vapaapäivä, mutta ajattelin piristää sitä viileällä suihkulla. Se olikin levolla, kun menin, mutta nousi heti ylös. Se vähän puuskutti ja oli nuutuneen oloinen. Vein sen pesupaikalle ja kastelin sen kylmällä vedellä, Taavi oli alkuun vähän eri mieltä, mutta antautui sitten.

Annoin sille Greenline-velliä, jotta Taavi saa tarpeeksi nestettä. Lisäsin myös suolaa siihen velliin. Hyvin upposi. Taavi alkoi syömään maassa olleita ikivanhoja, keltaisi heinänkorsia ja hain sille äkkiä uutta heinävarastosta, se himoitsi oikein kuivaa heinää. Ihmettelin asiaa hetken, kunnes se kakkasi; se oli aivan löysällä.. Tyyppi on ahminut vihreää ilmeisesti niin suurella antaumuksella, että vatsa on mennyt löysäksi. Lisäksi tietty muutkin olivat yön ulkona, joten liekö vähän stressannut sitäkin. 

Se on rankkaa olla laitumella...

Melkein ollaan jo (kiiltävässä!) kesäkarvassa, kupeet on taas vähän pinkeenä syömisestä..

Annoin sitten vielä heinien jälkeen iltapuuronkin velliksi tehtynä. Lisäsin siihen progutia reilusti ja vähän islanninjäkälää vatsaa rauhoittamaan. Ei se tunnu tosin kipeä olevan erityisesti ja Taavikin piristyi, kun sai juomaa ja viileän kylvyn. Olen jopa tyytyväisempi tähän, kun siihen ummetukseen. ;) Fiksu hevonen kuitenkin, kun kuitua ja kortta himoitsi vatsaa tasapainottamaan!

Pesin vielä hampaat, kastelin Taavin uudelleen ja rasvasin nenän Helosan Solilla. Aika hyvänä on nenä pysynyt, yhdestä kohtaa vähän on nahka irtoillut, mutta muuten se ei ole palanut. Päästin Taavin takaisin ulos ja se otti heti parhaan ötökkäsuojan eli kunnon hiekka/savikylvyn. :) Sille on postissa odottamassa Effolin hyönteisgeeli ja -suihke, ne on parhaaksi meillä todettu jos jotain tarvii laittaa. Horseprolla ne oli synttäritarjouksessa, joten päätin sitten tilata yhdet tälle kesälle.

Kukas se sieltä ikkunata katsoo? ?

Taavin sylkirauhaset muuten turposivat maanantaina! En tiedä yhtään mistä johtuu, mutta maha se tuskin on tälläkertaa. Ehkäpä laidunruoho ja jatkuva nyppiminen on turvotuksen takana.  Maanantaina hevoset eivät vielä olleet laitsalle, mutta ovat nyppineet kokoajan talvitarhaan kasvavaa vihreää. Englanniksi löytyy asiasta jonkin verran tietoja, kun kirjoittaa googleen hakusanan "grass glands".

Kesäkampauksia, sunnuntaiajeluja, hellettä

Tänään nappasin Ainon työmatkalta mukaani ja lähdettiin tallille. Aino teki Taaville taas hienon kesäkampauksen, vaikka kukat sitten matkan varrella lentelivätkin.

Taavi oli alkuun sitä mieltä, että on ihan liian kuuma lähteä töihin, mutta kun vauhtiin päästiin niin hyvin tuo jaksoi. Hiki tuli kuitenkin, kerrankin. ;) Minä koetin pysyä kaksikon perässä pyörällä ja kyllä siinä oli sotkemista siellä metsämaastoissa. Huh! Lämpömittarikin näytti +32 astetta, onneksi edes pieni tuulenvire kävi.

Lenkin jälkeen Taavi pääsi pesulle ja Aino syötteli sitä vielä pitkän aikaa nurmikolla. Sitten pestiin Taavin hampaat ja se sai iltapuuron. Puurosta tosin oli jäänyt osa syömättä, huomasin vasta, kun aloin pestä kuppia. Eikä kelvannut kuiva heinäkään verkoista vaan piti päästä nyppimään sitä olematonta vihreää tarhasta. 

Hetken jo sain sydämentykytyksiä, kun Taavi vain seisoi laitumella ja lepuutteli jalkojaan. Pitihän se käydä kylkiä tökkimässä ja ihmettelemässä, mutta ilmeisesti helle vain oli vienyt suurimmat mehut ja Taavi ihan vain lepäili ilman kipuja. Lääppimiseni jälkeen se lähtikin käpeksimään pihatolle pissalle, kun eihän sitä nyt ulos voi pissata. Roiskuu kintuille.

Maastolenkin lopuksi Aino ja Taavi ottivat vielä pari hyppyä, tässä taidonnäyte silmät kiinni! ;)

 Lauantaina Taavilla oli vapaa, käytiin illalla sitä K:n kanssa katsomassa ja harjailin sen pintapuolisesti, annettiin iltapuuro ja K syötteli sille vähän vihreää. Kun se sitten näki meidän lähtevän, niin se hirnui perään vielä! Hassu otus.

Sunnuntaina me oltiin äiteen kanssa sunnuntaiajelulla! Meillä oli niin mukavaa, tuoksuteltiin koivujen ihanaa tuoksua, kuunneltiin luonnon hiljaisuutta ja naurettiin Taavin ihanuudelle, kun se vei meitä niin vauhdikkaasti. Hyvä kun kurveissa malttoi kävellä. Käynti taas oli juuri sopivan hiljaista maisemien katseluun. Heh.

Aah, vähän lisää juuri siitä, kiitos...

Mietintöjä vuokraajasta, hitusen mahavaivoja ehkä ja maastoilua

Kiitos kaikille vielä kommenteista edelliseen pitkään postaukseen. Toivon todella, että siitä on apua ja se myös avaa hieman tätä tilannetta muillekin, jotka ovat ehkä tulleet blogiin vasta myöhemmin.

Taavin ollessa nyt parempi ja reippaampi olen pikkuisen maistellut mielessäni ajatusta vuokraajasta. Toisaalta todella kaipaisin välillä vapaapäiviä tallilta (kun käyn sillä kuitenkin, vaikken edes liikuta) ja toki myös taloudellinen puoli kiittäisi pienestäkin helpotuksesta. Mutta on se vaan niin vaikeaa. Ja nyt kun Taavikin on alkanut pitämään liikkumisesta, niin sille toki soisi enemmän liikuntaa, kun mitä pystyn välillä tarjoamaan. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen ollenkaan. On lähes mahdotonta löytää sellaista vuokraajaa, joka haluaisi vuokrata tällaista hevosta ja vielä maksaa siitä, lisäksi pitäisi pestä hevosen hampaat, huolehtia, että sillä on heinää, tarkkailla sen vointia lähes hysteriaan asti ja kestää hysteerisen omistajan kyselyt.. Ja minusta silti tuntuu, että jotain menee pieleen, kun en ole paikalla. Vieras ihminen ei ehkä osaa lukea Taavia samoin. Stressaako Taavi useammasta eri ihmisestä, jotka vielä pahimmassa tapauksessa käyvät eri aikaa päivästä jne.
Pelkkä asian ajattelu saa minut ahdistuneeksi ja lopulta tulen aina samaan loppuajatukseen; ei kukaan kestä näin hysteeristä hevosenomistajaa ja toisaalta; stressitasoni ehkä vain kasvaisi vuokraajan myötä eikä päinvastoin. 

Taavi myös "helpotti" asian kanssa painimista ollen eilen taas pitkästä aikaa hiukan arka kupeistaan (tietenkin, kuinkas muutenkaan, kun olin juuri kehunut miten hyvin on mennyt). Se väräytteli niitä koskettaessa ja muutaman kerran luimisteli (tosin tein sen virheen, että heitin sille heinät eteen ja menin sitten käpälöimään heti perään kupeita...). maha myös mourusi tavallista enemmän. Kupeet eivät kuitenkaan hionneet ja menokin oli reipashenkistä, kun käytiin kiipeilemässä mäkiä edestakaisin. Se kuitenkin tuntui puhaltelevan lenkillä tavallista enemmän (siis tiedättekö, sellaisia pitkiä "puuuh"-puhalluksia ja huokauksia :D). Tuplasin oluthiivan ja lisäsin ruokaan myös reilummin sitä siankärsämöä (jonka vaikutuksesta tai vaikuttamattomuudesta en siis ole päässyt yksimielisyyteen). Tänään maha oli ihan ok, ei kummempaa aristelua, möyryämistä eikä luimintaa.

Tervetuloa mukaan kiipeämään (vaikka rinne ei näytäkään yhtä jyrkältä, kun mitä on) :

Oltiin maastossa myös keskiviikkona, käytiin "hiittisuoralla" (juna radan vieressä) ravaamassa ja laukkaamassa pitkää suoraa. Taavi oli reipas, teki jopa parit koikkaloikat "säikähtäessään". Jännää, että se on alkanut reagoida vapaapäiviin keräämällä vähän ylimääräistä energiaa. Noh, ei muuta kun lisää vauhtia aina ylimääräisten sinkoilujen perään, niin kotiinpäin päästiin ihan vapain ohjin tyytyväisellä hevosella. :)

Tänään mentiin sitten kentällä kaikenlaisia kiemuroita. Tein alkuun etu- ja takaosakäännöksiä ja ravasin aina väleihin, että sain Taavin hereille ja lihakset lämpöisiksi. Tämä sujui jopa odotettua paremmin, kunhan itse maltoin istua persus penkissä, enkä könöttää. Näpertelyn jälkeen otin vähän laukannostoja, oikealle onnistui ihan käynnistä, mutta vasemmalle Taavi alkoi ennakoimaan (eli siis puski kulman läpi lapa edellä) ja nosti helposti väärää.. Sain kuitenkin pari onnistunutta nostoa, kun aikani yritin eri tapoja). Liekö polvi vähän rasittunut vai onkohan vika ratsastajassa. Aloitin kuitenkin varmuudeksi Penetrol-kuurin ja tuplasin nivelaineen samaksi ajaksi. 

Lopuksi vielä näperrettiin ympyrällä, koetin saada Taavia keskittymään itseeni, vaikka kentän toisessa päässä oli vilskettä, heppoja tuli ja meni. Asettelin sitä isolla ympyrällä käynnissä sisään ja ulos vuorotellen, kun lopulta sain tehtävän onnistumaan, niin annoin hetkeksi vapaata ohjaa. Sitten ravailtiin vielä hetki kenttää ympäri pitkällä ohjalla. Oli ihan mukavaa. :)