Lastausharjoituksia - tien päällä!

Tänään saatiinkin aivan yllättäen idea toteuttaa jo pitkään muhinut suunnitelma. Päätettiin pakata Taavi autoon ja viedä se näytille Karrin porukoiden luokse. Siellä on useampi talo, joissa on toivottu Taavin näkemistä livenä, joten kierrettiin sitten taloissa näytillä. ;) Samalla Taavi sai kokemusta kopissa olemisesta ja posiitivisen matkailukohteen ainaisten klinikkareissujen sijaan. Taavi käyttäytyi hyvin ja sai varmasti tästä reissusta ainoastaan positiivisia kokemuksia, se söi aivan älyttömästi leipää ja sai paljon rapsutuksia.

Kotipihassa Taavi meni hyvin sisään ja otettiin se kerran pihallekin, kun luukut olivat jo olleet kiinni. Kyllähän se hätäkakat teki ja oli vähän levoton, kun aavisteli lähtöä. Taavin mielestä kaikkein hirveintä on jäädä yksin, kun pikkuovi laitetaan kiinni, se hirnuu perään ja tepastelee aluksi kopissa.
 

Hei, eikai me oikeesti olla lähössä.....?

Matka meni tosi hyvin, mutta heinää Taavi ei syönyt. Pihassa otettiin se ulos ja ihan vähän se oli nihkeä karvaltaan. Se saikin hengähtää pihalla hyvän tovin ruohoa maistellen, kunnes sitten tehtiin kierros kylän raitilla. Ja käytiin toki moikkaamassa myös Nooraa (joka viime kesänä kävi ahkerasti Taavilla ratsastamassa) heidän mökillään. 

Missä ollaan? Tuttuja ihmisiä vastassa, mutta paikka on vieras..

Ensimmäisen talon pihalla leipää odottamassa.

Pikkuisen järkyttäviä lehmiä..... :D (on vähän valahtanut tuo turpisosa)

Ei uskaltanut Taavi ihan ovelle asti mennä, ties vaikka lukitsevat sinne..

Seuraavassa pihassa käymässä, tänne piti oikein leivän toivossa ravilla juosta mäki ylös.. :D

Sitten päästiin Nooraa moikkaamaan, hapanleipää rusinoilla oli tässä paikassa tarjolla ;)

Ja vielä yhdestä talosta Taavi kävi kerjäämässä leipää ja olisi kiivennyt mummon seuraksi taloon sisällekin.. :D

Lenkki ei ollut kuin 4km pitkä, mutta pysähdyksistä johtuen aikaa meni paljon. Taavi oli mielissään ja se olisi halunnut pysähtyä jokaisen talon kohdalla leipää kerjäämään. Se sai paljon ihasteluja ja kehuja osakseen, on kuulemma laihtunutkin (köhköh.. ;)) ja saanut lihaksia. Rauhallisuudesta sitä myös kehuttiin.
Vauhtia riitti Taavillakin koko lenkin ajan ja välillä se halusi ravaillakin ihan itsekseen.

Takaisinpäinkin se lastautui juomatankkauksen jälkeen hyvin, melassin perässä suoraan sisään. Jätettiin se koppiin yksinään seisomaan ja harjoittelemaan sillä aikaa, kun käytiin sisällä kahvilla. Hyvin se sinne rauhoittui ja oli ihan hiljaa kun tultiin takaisin.
Kotimatkalla heinätkin jo kelpasivat ja kotiintullessa ei ollut hikikään puskenut pintaan. Lastattiin vielä pihassa pari kertaa sisälle. Piti vähän kyllä miettiä, mutta kaurakipon avulla Taavi lopulta melkein juoksi sisään.
Sitten sen pääsikin jo pitkän päivän päätteksi omaan karsinaan lepäämään ja syömään. Huomenna vielä sen verran käydään lastaamassa, että se menee sisälle ja sitten seuraavaksi Taavi näkee kopin helatorstaina, kun lähdetään mätsäriin. Tällähetkellä lastausongelmat näyttäisi olevan aika hyvin selätetty! 

"Kato tonnepäin"

Taavi on varmajalkainen maastomopo

Ystävä

 Uskollinen ystävä on vahva ja turvallinen,
joka sellaisen löytää, se aarteen löytää.
Uskollinen ystävä on korvaamaton,
eikä hänen arvonsa ole punnittavissa.

(Syyrak)

(Enemmän kuvia luvassa viikonlopun aikana!)

Myrskyratsastusta ja vappulastausta

Muutamat viimepäivät ovat menneet ihan tavallisisssa merkeissä. Kamerakaan ei ole ollut mukana, joten en ole sitten viitsinyt kirjoitella kuvattomia tekstejä. Sain kuitenkin vihdoin viimein tehtyä tuonne yläreunaan esittelyn myös itsestäni. Taavinkin esittelyä olisi tarkoitus joskus muokata.

Etujalka on toisina päivinä kuivempi ja toisina vähän nesteisempi, mutta edelleenkään se ei arista eikä Taavi onnu sitä kovallakaan ravatessa. Mietin, onko kesäkenkiin siiirtymisellä osuutta asiaan....

Sunnuntaina käytiin Taavin kanssa kylällä päin kävelyllä, mentiin myös jonkin verran ravia pehmeissä kohdissa. Siirrätin kotiintullessa takaosaa vasemmalle ja oikealle sekä asettelin päätä. Vasemmalle takaosan siirtäminen on vaikeaa ja palkitsin Taavia pienestäkin yrittämisestä siihen suuntaan.
Autojakin tuli vastaan, eikä Taavi niitä säikkynyt, vaan käyttäytyi kuten ennenkin.

Maanantaina oli vapaapäivä.

Tiistaina kävin iltasella tallilla. Hirveä keli, tuuli aivan hirmuisesti ja välillä vettä tuli kaatamalla. Sain Taavilta iloista hörähtelyä, kun menin. On se vaan niiiiiin suloinen. :)
Käytiin tienristeyksessä vähän ympyrällä työskentelemässä, lähinnä siis taivutusta koetin saa molempiin suuntiin ja vähän käynnissä askelta pidemmäksi. Menestys oli vähän vaihtelevaa, kun välillä tuuli ja sade veivät Taavin keskittymiskyvyn.
Laukattiin vielä peltosuoran toiseen päähän ja puolessa välissä Taavi päätti poiketa pellolle. Heh. Onneksi olin jo kauempaa arvannut sen aikeet, joten pysyin selässä. Komensin ja sen jälkeen jatkettiin laukkaa vielä loppusuora.
Takaisinpäin tultiin sitten rentoa ravia, Taavi ravasikin tosi kivaa ja pitkää askelta. Yhden kerran sen jalka upposi routakuoppaan, hui! Onneksi ei käynyt pahemmin, eikä Taavi tuntunut välittävän mitään.
Takaisin tullessa meidät yllätti kaamea vesisadekuuro ja viimainen tuuli; Taavi käänsi pepun kohti tuulta ja siinä me seistä tönötettiin, kunnes sade lakkasi. :D

Tänään meillä olikin sitten lastausharjoituksia taas. Yhdet hätäkakat tuli tänään, kun laitettiin kaikki luukut kiinni (olin edelleen herkkujen kanssa kopissa), mutta traumoja ei jäänyt. Huomattiin myös, että yläluukun sulkeminen saa aikaan jännittymistä, joten voi olla että Taavi matkaa yläluukku auki. Elmo oli aikoinaan ihan samanlainen, se oli ihan tyytyväinen yläluukku auki, mutta sen ollessa kiinni Elmo hermoili ja hikeentyi.

Näin sitä lunkisti kopissa oleskellaan...

Välillä piti testata, että onhan se puomi varmasti kunnolla kiinni...

Kaksi kertaa vangittiin Taavi kokonaan koppiin, tosin toiselle kerralla jätettiin se yläluukku auki. Ihan rennosti sujui ja sain mennä jopa etupuomin alikin omalle puolelle. Meillä oli myäs korvahuput ja heinäverkko mukana, etteivät ne sitten yhdisty siihen varsinaiseen lähtöpäivään.
Yhden kerran Taavi meinasi kääntyä kopissa puomin ollessa vielä kiinni, mutta onneksi luopui aikeista. Mietittiinkin, että voisi tämän reissun jälkeen suunnitella sitä 2/3-kohdassa olevaa väliseinää, josta saisi tukea, eikä tulisi houkutusta kääntyä. Taavi tuli kuitenkin aina vaan rohkeasti takaisin koppiin ja päätettiinkin harjoitukset pelkkään sisälle tuloon, herkkujen syöntiin ja ulostuloon.

Viikonloppuna olisi sitten tarkoitus ajaa lyhyt lenkki ja palata takaisin kotipihaan. Katsotaan mitä sen jälkeen tapahtuu.