Aurinkoiset kuulumiset ja traktorin kohtaaminen ojaepisodin jälkeen

Ja joku sanoi, että meillä hevoset ei saa tarpeeksi heinää.. Elintasovatsoja näkyvillä. ;) Riimukin oli leikeissä auennut.

 

Eilen käytiin Taavin kanssa ihanalla metsäkävelyllä latupohjaa toiseen suuntaan. Mentiin aika rauhallisesti, sillä paikoittain oli vielä pehmeää lunta ja Taavilla on nyt kesäkengät alla. 

Kengittäjällä ei ollut eilen autossa yhtään hokkikenkää, kun hän ohikulkumatkalla kävi lyömässä irronneen kengän paikalleen, joten otin lopuistakin jaloista hokit pois (kengittäjä oli irrottanut jo toisesta etusesta).

Taavin etujalka on ottanut ilmeisesti siinä ojarytäkässä tosiaan siipeensä. Se oli eilenkin nesteinen ja vähän lämmin. Aristusta en kuitenkaan saanut aikaiseksi. Lenkillä ensin säikähdin, että Taavi ontuu, mutta syyllinen taisikin olla kavioon kerääntynyt lumi, koska seuraava ravipätkä oli ihan normaali. Pihalla ympyrällä en myöskään nähnyt ontumista, pikemminkin ilahduin, kuinka hyvin se liikkui takaakin pienellä ympyrällä!

Kylmäsin jalan kuitenkin tallissa ja nesteet lähtikin hyvin liikkeelle. Laitoin vielä Arnikaa yöksi, eiköhän se siitä tokene.

 

Se lavan takana oleva röpelöinen kohta (josta jokin aika sitten puhuin (epäilin satulahuovan aiheuttamaksi) on paljon muuta hevosta pidemmässä karvassa. Olen ihmetellyt asiaa ja eilen tarkemmin tutkiessa ja hikiviilalla kaaputellessa siitä alkoi sitten irtoamaan kuollutta ihoa ja karva sen mukana.. En sitten tiedäkään, onko huopa ollut syyllinen vai onko siihen joku muu purrut. Sama se, kunhan nyt paranee pois.

Tänään satuin tallille juuri sopivasti hevosen sisäänoton aikaan, tosin kukaan hevosista ei ollut vielä portilla odottamassa. Ovat siirtyneet kesäaikaan siis. :) Huudeltiin sitten portilla ja Taavi tuli ekana laukalla portille ja vieläpä vasenta laukkaa.

Jalan turvotus oli laskenut jo huomattavasti. Laittelin Taavin kuntoon samalla, kun se söi ja lähdettiin sitten lenkille.
Päätin todellakin pitkästä aikaa vähän taivutella ja voimistella Taavin kanssa, toki sen vointia kuunnellen. Koska meidän kenttä on huonossa kunnossa ja pellot märät, niin mentiin tallin lähellä olevassa tienristeyksessä, jossa mahtuu tekemään pääty-ympyrän kokoista ympyrää. Siitä myös näkee pitkälle joka suuntaan ja kerkee sivuun jos joku sattuu ajamaan autolla.

Työskenneltiin pohjan takia vaan ihan käynnissä, mutta silti ihan eria asia, kun pääsee menemään edes ympyrää. Taivuttelin ympyrällä huolellisesti ja jos Taavi koetti oikaista, työnsin sen pohkeella takaisin haluamaani kohtaan. Selvästi on olut hyötyä maastossa asetusten tekemisestä ja pohkeella tien sivuun siirtämisestä. ;) Kun taipuminen alkoi sujua ja Taavi lopetti oikomisen, tein puolet ympyrästä ulospäin asetusta ja puolet sisäänpäin. Alkukankeuden jälkeen sujui hyvin.
Oikeaan kierrokseen Taavi tuntui vinommalle, kunnes tajusin, ettei vika taidakaan olla hevosessa..... Kun siirsin oman sisäkäteni olkapäästä alkan taaksepäin, niin alkoi Taavikin taipumaan, kuten kuuluu.

Kuuntelin siinä samalla, kuinka kauempaa alkoi kuulua traktorin ääni. Samantien vatsanpohjassa muljahti ja aloin etsimään pakopaikkaa. Sellainen löytyikin kätevästi läheltä; samaisen risteyksen kohdalla on kapea kulku viereiselle pellolle. Kesti vielä aika kauan, kunnes traktori näkyi kaukaisuudessa ja aloin hoputtaa Taavia pellolle.
Traktori oli tallin omia ja siinä oli kiinni lakaisuharja. Oma sydän hakkasi miljoona, kun katseltiin ohi menevää traktoria turvallisesti pellon puolelta. Taavi sen sijaan otti asian ihan asiallisesti ja sai sarjatulella porkkanaa suuhun. Seuraava traktori on varmaan sen mielestä pyörillä kulkeva porkkana.... :D

Jatkettiin sitten vielä hetken harjoituksia oikeaan kierrokseen. Tähän suuntaan ulospäin taivuttaminen oli paljon vaikeampaa ja muutaman onnistuneemman suorituksen jälkeen annoin Taaville pitkät ohjat. Käytiin vielä ravaamassa läheinen peltosuora toiseen päähän ja tultiin laukalla kotiinpäin. Taavi pärski tyytyväisenä kotiin kävellessä. :)

Kylmäsin vielä jalan ja laitoin siihen taas Arnikaa, se ei enää ollut liikutuksen jälkeen kuin aavistuksen turvoksissa.

Voi vitsi, miten oon ylpeä meistä molemmista. Ehkä me pikkuhiljaa päästään traktorikammosta eroon, enemmän se taitaa olla ratsastajan ongelma..

200. teksti: Taavin historiaa

200. kirjoitus lähestyi vääjäämättä ja sattui onneksi sopivasti sunnuntaipäivälle, jolloin on enemmän aikaa kirjoitella. Sadas postaus meni ihan ohitse, en edes tiedä missä vaiheessa.

Ajattelin sitten tasaluvun kunniaksi kertoa vähän Taavin menneisyydestä. Sehän myytiin minulle eestinponina(!), eikä sen taustoista ollut sen kummempaa tietoa. Harvemmin Venäjällä on eestinponeja, joten aloin sitten selvitellä Taavin menneisyyttä.

Googlailin passissa olevia nimiä tuloksetta. Jostain mieleeni oli kuitenkin jäänyt rotu nimeltä Valko-Venäjän (työ)hevonen ja siitähän se sitten lähti. Aluksi etsin tietoa suomeksi ja sitä oli hyvin niukasti. Googlen kuvahaun kautta löysin jollakin hakusanalla kuvan, jossa ihan selvästi seisoi minun Taavini! Kuvaa ei kuitenkaan saanut suuremmaksi, sillä sivu oli ilmeisesti poistettu. Tunnistin kuitenkin sivun tekijän ja muistin hänellä olleen aikaisemminkin hevosia myynnissä. Etsin hänet facebookista ja laitoin viestiä, se viesti tosin ei koskaan tavoittanut kyseistä henkilöä.

Tähän kuvaan törmäsin googlen haulla, vaikka kuva oli armottoman pieni, ei tunnistaminen tuottanut ongelmia

Onnistuin Google-kääntäjän avulla kääntämään rodun nimen venäjäksi (joka muuten googlen käännöken mukaan on "valko-valjaat"). Sen jälkeen eksyin venäläiselle sivustolle, jolla oli kuvia kyseisen rodun hevosista ja sieltä löysinkin muutaman kuvan Taavista! Lisääjä oli sama ihminen, johon olin yrittänyt jo aiemmin olla yhteydessä.

Muunmuassa tämä kuva löytyi sieltä venäläiseltä sivulta

Tämän jälkeen etsin Elenan sähköpostin ja laitoin sitä kautta uuden viestin ja uudemman kuvan Taavista. Kyselin, onko hevonen hänelle tuttu ja mitä hän tietää sen menneisyydestä. Sainkin pian vastauksen, että Taavi oli tullut hänelle Suomeen ja sain myös muutaman uuden kuvan. Sen jälkeen ollaankin viestitelty aina välillä ja hän on kertonut minulle kaiken mitä tietää Taavista.

Hidalgo on tullut Valko-Venäjältä muiden hevosten kanssa ensin Pietariin, jossa se vietti muutaman kuukauden odotellen vientipapereiden järjestymistä. Se oli tarkoitus kouluttaa ja myydä eteenpäin.
Elenalle "Danja" saapui syyskuussa 2007. Hän kertoi hevosen olleen alkuun hyvin hiljainen ja rauhallisesti vain katselleen ympäristöä, eikä ihmetellyt mitään. Ratsastaessa se ei osannut juurikaan mitään ja oli erittäin hidas ja jopa maastossa vaikea saada siirtymään raviin. Se on kuulemma koulutettu herkuilla lahjomalla ensin pohkeelle ja myöhemmin ihan istunnallakin siirtymään raviin. Laukkakin tuli opetettua. Raipasta Taavi ei välittänyt yhtään. Ajossa Taavi on kuulemma osaava ja rauhallinen. 

Se oli kerennyt olla Elenalla kuukauden, kun se koetti ensimmäisen kerran purra. Parin päivän päästä se yritti uudelleen. Se sai molemmilla kerroilla nenilleen ja siitä tuli kuulemma todella mukava sen jälkeen. Oli mustasukkainen Elenasta ja hirnui nähdessään. Elenä on sitä mieltä, että Taavi on "yhden ihmisen hevonen", jonka luottamus pitää ansaita. 
Taavi oli Elenalla talven yli, koska se oli purrut ihmistä. Kun se ei enää uudelleen yrittänyt purra, se tuli keväällä  myyntiin.

 

Ilmoituksessa oli mainittu, ettei se sovi lapsille eikä kilpailukäyttöön (harraste- ja maastokäyttöön siis). "Kentällä hidas, kuin mato, kuten maastossakin" -oli kirjoitettu ilmoituksessa.
Vaellustallilta oli soitettu ja kyselty Taavista. He kuulemma etsivät juurikin hidasta, kun sellaista on vaikea löytää. Heille oli myös kerrottu, että Taavi oli purrut ja että sitä ei saa jättää lasten kanssa ilman valvontaa.

Toukokuussa 2008 Taavi sitten lähti vaellustallille ja Elenan tiedot sen elämästä päätyvät tähän.

Onnistuu se laitumelle viesti näinkin... :D

Olen myös koettanut selvittää Taavin vaiheita Elenalta lähtemisen jälkeen, mutta minulla ei ole kuin pieniä tiedonmuruja ja viimeisimmän edellisen omistajan kertomaa.

Taavi kerkesi olla kyseisellä vaellustallilla ilmeisesti vain kesän yli (minulle on tähän asti puhuttu, että se olisi ollut siellä vuoden, mutta omistajanvaihdoshistoria puhuukin muuta?), kunnes se lokakuussa myytiin sille henkilölle, jolta minä sen ostin. Olin myös yhteydessä kyseiseen vaellustalliin, mutten saanut kuin epämääräisen vastauksen, että tutulta näyttää ja rauhallinen oli..

Vaellustallilta myynnin jälkeen se on viettänyt leppoista pullaponin elämää liikkuen melko harvakseltaan ja pääsääntöisesti kevyesti. Se asui shettiksen kanssa "pihatossa" ja oli ilman kenkiä. Sille oli käynyt jossain vaiheessa tämän omistajan kanssa jonkinlainen tapahtuma traktorin ja peräkärryn kanssa. Taavi oli säikähtänyt ja peruuttanut ojaan. Muuten ilmeisesti yhteiselo oli sujunut mutkattomasti.
Tämän omistajan kertomana se olisi vaellustallilla jumitellut tallin oville, eikä sen kanssa olisi käytetty raippaa ollenkaan. Ja lopulta se tosiaan olisi myyty liian hitaana pois. Tiedä sitten, nämä tiedot ovat mutkan kautta tulleita. 

Taavi juuri kopista purettuna 4.7.2012, klo 20:35

Taavi kerkesi olla edellisellä omistajallaan lokakuusta 2008 aina heinäkuuhun 2012, jolloin Taavi saapui meille, elämänsä viimeiseen kotiin. 

Kuvat ovat (kahta viimeistä lukuunottamatta) kaikki ajalta 2007-2008 ja niiden käyttöön olen saanut luvan Elenalta. Kiitos! 
Pikkaisen täytyi noita ajankohtia ja vuosilukuja mietiskellä, tarkistella ja päätellä Hippoksen avulla, toivottavasti ne ovat nyt lähellä oikeaa.

Puuttuva kenkä, rautalisät ja iltalenkki

Tänään Taavilla on vapaapäivä, sillä meillä on illaksi tiedossa juhlat ja aamupäivä meni asioita hoidellessa. Kävin ostamassa Taaville lisää ruokaa eli Greenlinea ja Kraftin haketta, lisäksi ostin sille karvankiilloketta sekä rautaliuosta.
Sillähän oli silloin klinikalla hemoglobiini hiukkasen matala, joten sille suositeltiin rautalisää, kokeillaan nyt sitten kestääkö maha sen. Itselleni ostin myös apteekista rautalisän, sillä sain lääkäriltä kehoituksen syödä rautakuurin. Varsinaista anemiaa ei todellakaan ole, mutta varastorauta on vähän alhainen. Ollaan siis samalla kuurilla sitten. ;)

Itselleni valitsin kehutun, vatsaystävällisen Salus Floradix Kräuterblut-Saft rautavalmisteen ja Taavi saa Supreme Horse Caren rautaliuosta. Jälkikäteen tuli vaan mieleen, että olisikohan tuo ihmisten valmiste sopinut hevosellekin, se kun on luonnollista ja vatsaystävällistä. ;)

Nokkonen olisi tietysti myös käynyt paremmin, kuin hyvin. Kokeilen ensi kesänä kerätä itse nokkosta. 

Ratsastajalla on joka kuvassa yhtä tuima ilme, vaikka kivaa olikin. ;)

Eilen käytiin iltalenkillä, K innostui ratsastamaan ja minä kävelin perässä. Käytiin aika pitkäkin lenkki ja ensimmäistä kertaa syksyn jälkeen latupohjalla, siellä kun ei varmasti enää kukaan hiihdä sen ollessa osittain jo sulanut. :) Taavikin tykkäsi lenkistä ja se oli muutenkin kokoajan erittän hyväntuulinen. 
Käytiin myös haistelemassa pihalla olevia traktoreita ja peräkärryjä. On muuten ollu tosi hyvä tapa opettaa, että esineitä haistelemalla saa makupalan. Nytkin jännityksestä huolimatta Taavi uskalsi haistaa kaikkia traktoreita ja härveleitä. Koskettaminen ja haistaminen myös laukaisee jännitystä. 

Etujaloissa oli vähän nestettä, vasemmassa vähän enemmän. Se jalka on ennenkin säärestä turvotellut, lieneekö se mysteerinen "jännevamma"-jalka sitten (josta siis minulle vata äskettäin ohimennen mainittiin, eikä asia sitten selvinnyt sen tarkemmin). Hiukan kävi epäilyttämään, onko sillä ojaansyöksyllä jotain tekemistä turvottelun kanssa. Ei Taavi niitä kuitenkaan aristellut, joten seurataan.
Myös toinen etukenkä oli mystisesti irronnut! Ekaa kertaa Taavilta on kenkä irronnut, saattaahan tälläkin olla tekemistä sen ojassa rymyämisen kanssa. Vaikka sillä mun mielestä olikin kaikki kengät, kun kotiin talsittiin. 

Kengittäjä käy kuitenkin tänään laittamassa sille uuden kengän.

Maa vihertää!!

Lenkillä Taavi söi kuusen- ja männynhavuja, kuivunutta ruohoa ja sammalta.. Sammal maistui sille oikein hyvin ja se hieman minua kummastutti. Toki kyse voi olla siitä, että se on ensimmäinen vihreä, mikä lumen alta paljastuu. Nettiä selatessa löysin pari juttua, joissa viitattiin suolistovaivoihin, mutta kerrottiin myös, että sammal on erittäin mineraalipitoinen. Tiedä sitten, mitä varten Taavi sitä niin kovasti himoitsi.

Hiekkakuurinkin ajattelin sille antaa, kunhan lumet vähän vielä sulaa. Se kuitenkin nyt nyhtää ja tonkii kaikenlaista, kun lumet sulaa.

Sammaleensyöntiä..

Havujenhamuamista...