Oikein rauhaisaa ja hyvää joulua!

Ja kiitos kaikille, jotka blogia ovat lukeneet tai kommentoineet! Nyt aattoratsastukselle ja sitten kinkun kimppuun, blogiin palaan huomenissa!

Vähän reippaampi maastolenkki

Ajattelin tänään kokeilla, miten sujuisi jo vähän reippaampi maastolenkki. Tähän mennessä ollaan melkein vaan kävelty ja ihan maksimissaan ravattu joku lyhyt pätkä.

Eilisiä kuvia vielä..

Hevoset olivatkin jo tulleet sisään, kun menin. Taavi oli syömässä ja heitin sille vielä kuppiin Lusernia. Harjailin sen ja laittelin kuntoon, päätin laittaa estesatulan vaihteeksi. Taavi ei ollut harjauksesta tai varusteiden laitosta moksiskaan, suitsien laitosta se tykkää johtuen siitä, että palkkaan sen aina kuolainten ottamisesta porkkanalla. ;)

Pihalla sitten taas hirveä ähkääminen, että pääsin kyytiin ja sain kaikki säädeltyä ja laiteltua valmiiksi. Lähdettiin pihalta vasemmalle ja oikealle vaihteeksi, Taavi tuntui ihan reippaalta, mutta sitten se huomasi Reiskan pellolla ja vauhtia hidastui. Samaan aikaan toisella puolella tietä oli tyttö villakoiransa kanssa, joten en kehdannut ihan kamalasta komentaa liikkumaan, joten homma meni vähän mateluksi.
Kyllä me sitten taas päästiin vauhtiin, kunnes meinasin säätää jalustimia ja otin hanskan pois. Eiköhän se hanska sitten tipu maahan, siinä vaiheessa pääsi pari rumaa sanaa. Menin sitten poimimaan hanskan, säädin jalustimet ja sitten takaisin kyytiin. Taavi ei meinannut ensin pysyä millään paikallaan selkään nousussa, mutta kun ärähdin sille, niin se seisoi kauniisti.

Tämän jälkeen päästiin sitten kunnolla keskittymään itse ratsastukseen, käveltiin ensin pitkään ja otin sitten pikkupätkän ravia Taavi tuntui vähän tahmealta, niinkuin aina poispäin kodista mennessä. Sitten taas käveltiin jonkin aikaa ja Taavi oli näkevinään/kuulevinaan metsässä jotain pelottavaa, se koitti varovasti kääntyä kotiinkin. :D
Peltosuoralla siirsin Taavin taas raviin ja ravi oli jo vähän reippaampaa, mutta joku siinä vielä tuntui olevan ongelma. Hetken ravin jälkeen se alkaa venyttää kaulaa ja hiissata vauhtia, jatkaa kyllä kun pyydän. Siirsin sitten takaisin käyntiin ja käveltiin suoran päähän. Ajattelin kokeilla kuinka ravi kotiinpäin sujuu, no tietenkin paljon reippaammin. Sama kaulanvenyttely ajottain tosin jatkui tähänkin suuntaan, pyysin kuitenkin jatkamaan ravia ja ihan hyvin Taavi ravasi.

Yhteen mäkeen otettiin vielä vähän laukkaakin, sekin alkoi tosi hyvin ja hienosti pysyi yllä, mutta alkoi nopeasti sitten hyytyä, sain kuitenkin laukan pysymään yllä koko mäen.
Loppumatka kotiin sitten ihan vain käveltiin ja Taavi oli ihan ok. 

Karvamöllötin, se on lääkekuurin jälkeen saanut aika paljon massaa, myös vatsanseudulle.. Mutta ruuastakaan ei voi nyt pihistellä.

Tallissa riisuin varusteet käytävällä ja tarkkailin samalla Taavin oloa. Nälkäkuopat olivat vähän kosteat, mutteivat litimärät kuitenkaan. Päästin Taavin karsinaan, siivosin varusteet ja täytin kaikki heinäverkot. Sen jälkeen menin tarkastamaan hikitilanteen uudelleen ja kupeet olivat jo melkein kuivat eli ainakaan kovaa jälkihikoilua ei esiintynyt!

Venyteltiin vielä kyljet ja kumarrettiinkin vähän, porkkana tosin lipesi mun kädestä ennenaikojaan ja ajattelin hakea vielä uuden, jotta saisin Taavin kumartamaan paremmin. Kun tuli takaisin (porkkana oli kädessäni nyrkin sisällä) niin Taavi tuli korvat luimussa ovelle vastaan ja sen hampaat kolahtivat kämmenselkään. Samassa silmänräpäyksessä Taavi otti oikein kunnon osuman Sievin turvakengästä karjahduksen saattelemana ja kavahti takaseinälle. Kun lähestyin sitä vihaisesti, se melkein istui alas. Siinä aikamme tuijoteltiin toisiamme ja annoin sitten Taaville luvan tulla luokse.

Tein taas väistämiset (joissa oltiin taas tosi nöyrää) ja kumarrustakin kokeiltiin. Taavista on vaan tullut tauon aikana jäykempi ja varovaisempi sen suhteen, jotta ihan yhtä syvään se ei uskalla enää kumartaa. Taavi tuli ovelle rapsuteltavaksi ja siinä sille höpöttelin jonkun aikaa, sitten pyysin sen siirtymään karsinan puolelle ja lähdin kotiin.

Nyt Taavilla on totaalikielto kädestä syöttämiseen ilman mitään hyvää syytä (esim. suitsien laitosta palkkaaminen samalla kuolainten laiton kanssa tai vyön kiristys). Pikkuhiljaa tässä toivoisi, että tilanne rauhoittuisi, mutta ehkä tämänpäivän täysosuma hiukan antoi ajattelun aihetta.
Tämänpäiväinenkin kohtaus sai luultavasti alkunsa karsinanaapurista, jolle taavi on herkuistaan mustasukkainen (niinkuin esim Lusernistakin, se luimii kokoajan sitä syödessään yksin karsinassa), sitten se koittaa tulla vauhdilla sitä herkkua ottamaan mun kädestä suu jo valmiiksi auki.. Mutta ei se silti niin saisi tehdä.

Mahakin minua vielä ihmetyttää, mutta kun käyn joulun jälkeen maatalouskaupassa, niin täytyy ostaa sille psylliumia ja antaa kuuri sen pienen hiekkamäärän varalta joka kuvissa näkyi.
Se tuntuu kuitenkin olevan paljon parempi kuin ennen lääkekuuria, mutta tota outoa kupeiden hikoamista (vähäisemmässä määrin tosin) ja kovia suolistoääniä esiintyy siltikin ja Taavi kakkaakin usein lenkin aikana, noin 2-3 kertaa..

Kesätaavi, aika pian tänne muuton jälkeen.

Elina 2, Taavi 0

Tänään sitten tehtiin maastakäsittelyjuttuja uuden naruriimun kunniaksi. Vähän oli taas vääntöä, vaikka kokonaisuus jäikin plussan puolelle reilusti.

Ai kappas, mua tultiin hakemaan!

Taavi sai tallissa syödä Lusernit ja vähän heinää sekä juoda lämpöistä vettä. Sillä aikaa mie harjailin sen ja puhdistin kaviot. Laitoin naruriimun ja sitten lähdettiin peltotielle taas. Aloitettiin harjoitukset siinä samalla kävellessä pysähdyksillä, ne sujuivat pääosin paremmin kuin olin odottanut. Välilllä Taavi tosin hakeutui mun selän taakse ja silloin se ei meinannut pysähtyä tarpeeksi ajoissa vaan tuli ihan iholle. Tilanne korjaantui kun hätistin sen kauemmas.

Perusharjoitukset siis sujuivat ihan kivasti ja Taavikin jaksoi keskittyä aika hyvin. Peruutuksen kanssa oli vähän tahmeaa, mutta onnistui sekin. Hidastelin ja reipastin kävelyä, aluksi Taavi ei meinannut oikein hidastaa mukana. Onnistui sekin sitten, kun vähän nykäisin riimusta muistutukseksi. Palkkasin välillä porkkanalla, kun oli pidempään mennyt tosi hyvin.

Pysähdyttiin välillä ottamaan kuvia. Niissä on yleensä ongelmana, että Taavi tahtoo tulla seisomaan ihan viereen eikä malta seisoa kauampana yksin. Keksin ravistaa narua aina kun se lähti liikkeelle ja se tuntui hoksaavan mistä ikävä heilutus johtui ja miten se loppui. Useamman kerran sen piti silti kokeilla että voisiko silti tulla kohti. Tein harjoitusta vielä jonkin verran kuvauksien jälkeen ja aina hetken kauempana seisottuaan se sai luvan tulla lähemmäs ja palkkasin sen.

Tässä jotain onnettomia räpellyksiä, ilma oli vaan niin hieno että muutama kuva oli pakko ottaa. :)

Näissäkin se on oikeasti narun päässä, mutta koetin muokata sen pois

Pakkaskelillä sininen silmä oikein loistaa, en tiedä mistä se johtuu.. :)

Kuvailujen jälkeen tehtiin vielä vähän väistämisharjoituksia, väistätin ensin takapäätä nälkäkuopan kohdilta ja se sujuu tosi hyvin. Etupään väistäminen sivulle tuottaa pikkaisen hankaluuksia. Taavi tahtoisi kovasti väistää taakse tai kävellä eteen, mutta lopulta saatiin aina muutama askel sivullekin.
Peruutuksen kanssa Taavi oli alkuun tahmea, mutta nipistin sitä kerran ryntäistä, niin sitten jalat liikkui vähän ripeämmin. ;) Kaikenkaikkiaan se vaikutti oikein hyvältä.


Takaisinpäin tullessa jatkettiin pysähtymis- ja temponmuutos-harjoituksia. Tiellä tuntui olevan liikennettä mikä pitkin käsittelyharjoituksia välillä vei Taavin keskittymisen pois minusta, pieni muistutus yleensä palautti sen taas oikeaan tehtävään.
Pyysin sitten Taavia tielläkin väistämään takaosalla, ekalla kerralla se sujui,  mutta sitten Taavi oli sitämieltä ettei enää huvita. Jouduin sitten tökkäisemään sitä kovemmin nälkäkuopan kohdille ja Taavi vastasi siihen uhittelemalla; nosti jalkaa ja viuhtoi hännällä.
Minähän sitten karjaisin sille ja räväytin narulla, Taavin mielestä homma riitti siltä erää ja se koetti käyttää vanhaa kunnon kikkakolmosta; häivy paikalta pikimmiten!
Puremisen jälkeen se tosiaan pääsi irti juuri tällä taktiikalla, se kääntää persuuksen ihmiseen päin ja lähtee määrätietoisesti toiseen suuntaan.
Tälläkertaa kuitenkin mulla oli pidempi naru ja jonkin aikaa roikuin perässä ensin jaloillani ja koska päätin jäädä roikkumaan (jäin turvallisen matkan päähän jaloista), niin sitten istuin maahan, jolloin kitka olisi suurempi.
En kyllä suosittele tätä kellekään, järkevämpää olisi päästää irti, mutta tästä on mitä ilmeisimmin tulossa erittäin huono tapa Taaville.

Empä minä siinä kauaa perässä keikkunut, kun Taavi hiljensi, kääntyi ympäri ja jäi epäuskoisena toljottamaan. Sen ilme näytti juuri siltä, että miten hullu voi ihminen olla. :D
Nousin sitten ylös, kävelin Taavin luo ja palkkasin porkkanalla, kun se päätti katkaista pakomatkan ja jäädä kuitenkin.

Tämän episodin jälkeen se oli taas kun ihmisen mieli, mun ei tarvinnut kun osoittaa nälkäkuoppaa kohden, niin se väisti heti! Väistätin vielä etupään ja peruututin ja sitten isot kiitokset.

Tehtiin vielä kotiinpäin temponmuutoksia ja pari kertaa hypähdin juoksuun ja sain kun sainkin taavin mukaani ravaamaan. :) Se myös hidasti heti kun minäkin, ilman että narusta tarvi ottaa. Eli hyvässä yhteisymmärryksessä lopetettiin harjoitukset ja käveltiin loppumatka kotiin. Tien reunaankin Taavi pysähtyi, vaikka kotipiha on heti tien jälkeen eikä mulla ollut edes otetta narusta silloin (se oli Taavin kaulalla).

Tallissa sitten riisuin naruriimun ja naureskelin Reiskan omistajalle, että toivottavasti kukaan ei nähnyt meidän peltokamppailua. On mahtanut ihmetellä, että mitä me puuhataan.. :D

Reiska meni pasupaikalle ja Taavikin olisi halunnut kovasti tulla karsinasta, oikea tahtojentaisto saatiin käydä siitäkin asiasta. Ainakin kymmenen kertaa kävin palauttamassa sen karsinaan, kun se vaan sitkeästi laittoi jalkoja ulkopuolelle. Lopulta sana meni perille.

Sitten Eino tuli talliin ja Taavi haluaisi ihan hirveästi tutustua siihen. Seisoin karsinan oven edessä ja tukin näin Taavin tien. Se koetti kovasti laittaa päätä mun käden ylä- ja alapuolelta. En tiedä mitä sitten tapahtui, koska katselin muualle, mutta Taavi näykkäsi (kevyesti) minua siitä kädestä joka esti sen kulun käytävälle, varmaan turhautuessaan. Onnistuin komentamaan sitä heti ja se perääntyi karsinan nurkkaan häpeämään.
Seisoin karsinan ovella vielä pitkään, mutta enää Taavi ei koettanut purra eikä uhmannut kertaakaan käden tekemää estettä.

Se sai heinää karsinaan ja täytin sen vesiastian (jonka aikana se myös seisoi kiltisti karsinan sisäpuolella, vaikka houkutus oli selvästi suuri). Jätin sen sitten rauhassa syömään, täyttelin illaksi verkon ja heitin kuppiin pari porkkanaa lähtiessä.


Taavilla on selvästi menossa nyt joku kokeiluvaihe, se kokeilee ihan päivänselviäkin asioita ja kaikesta saa vääntää sen kanssa kättä useampaan kertaan. Mutta kun sitä onnistuu kerran kunnolla komentamaan, niin tilanne tuntuu rauhoittuvan ja se toimii kuin ajatus. Heh, mutta onneksi tiedän, että tämä kuuluu asiaan ja tämän hevosen luonteeseenkin. Eli nyt vaan pitää olla tiukkana ja tarkkana sen kanssa.
Kaikesta huolimatta tästä päivästä jäi positiivinen maku, koska 1. se ei päässyt irti 2. se teki hyviä pätkiä maastakäsin 3. onnistuin ajoittamaan komennuksen näykkimisestä oikein ja 4. se oli kokopäivän iloinen ja hyväntuulinen!

Tallensin vielä hienon taivaan lähtiessäni