Sataa sataa ropisee...

Menin tänään töiden jälkeen tallille. Olin jo varautunu siihin, että lähden pyydystämään mutaista Taavia mudan keskeltä, mutta ilokseni pollet olikin jo sisällä ja Taavikin melko siisti :) Hepat oli tarhaillu tän päivän tallin viereisessä tarhassa, koska se ei ole niin mutainen.

Laitoin Taaville sapuskat valmiiksi ja sitten otin Taavin pesupaikalle ja pesin sen jalat ja kainalot. Sitten laitoin sen kuntoon. Laitoin sille muutamat heijastimetkin, koska päivä alkoi jo hämärtää.

Heitettiin peruslenkki, eli lähdettiin ekasta risteyksestä vasemmalle ja sitten oikealle. Otin muutamia pysähdyksiä ja väistöharjotuksia pitkin lenkkiä. Otettiin myös pari ravipätkää pehmeämmillä kohdilla. Taavi oli tosi reipas ja pirteän oloinen. Mentiin vielä peltosuorastakin eteenpäin ennen kun käännyttiin kotiin päin. Kotiin mennessä, pari joutsenta haahuili taivalla edestakaisin, aivan kuin eksysksissä olisivat olleet. Niitä Taavin piti sitten vähän ihmetellä. Taavi oli vähän kiireinen kotiin mennessä. Meitä tuli yksi autokin vastaan, mutta hidasti jo kaukaa, kiitos heijastimien.

Tallipihalla meitä odottikin kaunis kymttilävalaistus. Tykkään kynttilöistä. Kuinka kaunis tuo piha onkaan sitten kun on lunta. :)

Tallissa otin Taavilta varusteet pois ja päästin sen syömään heiniä. Laitoin varusteet paikoilleen ja putsasin suojat ja laitoin kuivumaan. Myös heijastinloimen ja heijastinliivin virittelin kuivumaan. Satulaa en peittänyt, koska sekin oli märkä. Jätin jalustimetkin roikkumaan kun nekin oli märät.

Sitten harjailin Taavin ja venyttelin sitä. Kovasti se tarjosi taas temppuja herkkujen loputtuakin. On se suolonen. :) Sitten jätin hepat rauhassa syömään heiniään ja lähdin itekkin kotiin lämpöseen suihkuun ja syömään.

- Sanni

Mutakelit vaan jatkuu...

Kertoisiko joku tolle hevoselle, että se ei ole virtahepo? Loimi oli suojannut selän, mutta kaikki osat loimen alta lukuunottamatta oli märän kuran peitossa. Kainalot, nivuset, häntä ruotoon asti, kaula, harja, pää silmäluomista lähtien. HUOH.

Ja tietenkin satuin tallille illalla sellaiseen aikaan, että veden kanssa oli jotain hässäkkää, eikä sitä tullut talliin. Kuopsuttelin sitten sen mitä irti sain, mutta ratsastamaan lähdöstä oli turha haaveilla. Eikä sen puoleen, ilmakin ulkona oli ihan kamala sen lisäksi, että siellä oli taas säkkipimeää.

Kerkesin onneksi puuroihin saada vedet ja tarjoilinkin kuranaamalle Greenlinea. Harjaillessa kokeilin nälkäkuoppiakin, mutta ei tuntuneet aiheuttavan mitään reaktiota. Jalankin neste oli taas laskenut kokonaan. Ehkä koppurainen ja huono pohja oli rasittanut sitä.
Siihen se sitten jäikin tämän päivän talleilut. En jaksanut jäädä odottelemaan veden paluuta, kun en kuitenkaan olisi enää ratsastamaan lähtenyt ja oli kiva kerrankin päästä edes vähän aikasemmin kotiin tällä viikolla. Voi olla vähän kutisevat oltavat Taavilla, mut itepä on kurassa kieriskellyt.

Heitin vielä lähtiessä leivän kuppiin.

Kaviotemppua harjoittelemassa

Tänään taas sitä on tullut mietittyä tämän harrastuksen mielekkyyttä tällaisilla maalaisoloissa. Koko syksy on mennyt suurimmaksi osaksi maastoillen ja kävellen, pellot on umpimärkiä ja meidän tallin kenttä ei ole ollut käyttökuntoinen sitten elokuun (eikä myöskään valaistu).
Sitten tuli pakkaset ja lumi, joten taas varovasti koitettiin liikuttaa kesäkenkäistä hevosta. Se onnistui pellolla ihan hyvin pari ekaa päivää, sitten pelto jäätyi koppuraiseksi, mutta maastoon ei jäisten teiden takia pääse. Ja nyt taas pääsee pelkästään maastoon, vesisateeseen kävelemään, umpipimeässä illalla otsalampun valossa, jipii.
Ainiin, jos saa hevosensa mudan seasta sellaiseen kuntoon, että sille voi laittaa varusteet.
Onneksi sentään joka toinen viikko pääsen aiemmin tallille ja näen hevostani myös päivänvalossa.

Miten paljon helpompaa elämä oli maneesitallilla, jossa on aina pitävä ja kuiva, tasainen pohja. Satakoon vaikka koiria ja kissoja taivaan täydeltä, maneesissa voi ratsastaa kastumatta, valoisassa ja täyspainoisesti. Hiekkatarhoissa ei olisi mutaongelmaa, eikä hevonen olisi tarhasta tullessaan toivottomassa kunnossa (tosin Elmo ei ollut ikinä vastaavassa kunnossa, kun Taavi useinkin).. Sentään meillä yleensä on käytössä lämmin vesi ja pesupaikka, kaikilla talleilla ei ole sitäkään.

Sitten alan miettimään asiaa hevosen kannalta ja päädyn aina samaan lopputulokseen; tällä seudulla ei ole yhtään sellaista maneesitallia (tai melkein yhtään muutakaan tallia), jossa pystyisin tarjoamaan hevoselleni yhtä hyvät oltavat hevosen näkökulmasta katsottuna. Se saa kuitenkin tarhata laumassa, isossa tilassa melkein koko päivän. Sillä on tarhassa paljon monipuolista maastoa ja tekemistä. Sitä hoitaa pääasiassa yksi ihminen, joka osaa tarkkailla sen vointia ja käsittelee hevosia reilusti sekä hoitaa ensiluokkaisesti. Lisäksi talli on lähellä kotiani (noin 10km), joka on aivan suurensuuri PLUSSA.

Maneesillisia talleja, joissa olisi hyväpohjaiset hiekkatarhat, kokopäivätarhaus ja mahdollisuus hevoslaumaan ei ole tällä seudulla yhtään, saatika kodin lähellä. Lisäksi en halua hevostani mihinkään isolle tallille stressaamaan hälinästä ja vaihtuvista käsittelijöistä. Ja jos pinkkaan lisätään hyvät maastot, niin ollaan jo ihan pilvilinnoissa. ;)

Eli täytyy vaan purra hammasta ja toivoa sitä lumikerrosta sekä hokkikenkiä!

(PS: Mun tietokone hajosi viime viikolla ja se on ollut korjaajalla nyt kokonaisen viikon, kiintolevy on menossa rikki.. Nyt korjaaja koettaa saada kuvia ja videoita pelastettua sieltä, kun eihän niistä tietty ole tehty mitään kopioita mihinkään. Kone palautuu korjattuna ehkä joskus ensi viikolla, kun pelastushomma etenee hitaasti rikkinäisen kiintolevyn takia. Onneksi meillä on vielä yksi ehjä kone, joten saan blogia päiviteltyä jatkossakin.)

Äärilaidasta toiseen

Jos eilen valitin, että pelto oli liian kova ja koppurainen ratsastukseen, nyt se oli liian pehmeä ja mutainen. Heh.

K ja Taavi kesällä

Menin tallille vasta töiden päätteeksi illalla, olin paikalla puoli seitsemän aikaan ja oli aivan pilkkopimeää, juuri niin pimeää, kun siellä mihin aurinko ei paista. ;)
Motivaationi oli taas melko nollassa, olin ihan lopen uupunut, suorastaan rättiväsynyt. Lämmin kotisohva ja ruoka houkuttelivat paljon enemmän, kuin tallille meneminen ja varsinkin liikuttamaan lähteminen.

Heti tallilla mieli kuitenkin piristyi. Taavi oli kääntynyt takapuoli ovelle päin, eikä tehnyt elettäkään katsoakseen kuka tuli, mutta kun varovasti huhuilin sen nimeä, se kääntyi ja hörisi perinteisen tervehdyksen. :) On se vaan niin suloinen!
Tein puuron turpoamaan ja otin Taavin käytävälle hoidettavaksi. Se on paljon kivempi hoitaa käytävällä, kun on enemmän valoa ja Taavikin seisoo siinä nätimmin. Harjailin ja tutkailin jalat läpi, vasemmassa etusessa oli taas nestettä säärellä (joskus aiemminkin on ollut), liekö vähän rasittunut koppuraisesta pohjasta. Ei se kuitenkaan kipeä ole ollut, eikä nytkään aristellut.
Taavi oli kovin pirteä ja tuntui odottavan oikein lenkille pääsyä, joten päätin sitten itsekin olla reipas ja viedä sen kävelylle. 

Laittelin Taavin kuntoon ja virittelin paljon heijastimia. Pitäisi vaihtaa muovijalustimet koulusatulaan, niin niihin voisi sitten laittaa heijastimet koko talveksi kiinni. Säästäisi vähän aikaa siinäkin.

Lähdettiin sitten katselemaan, että missä sitä pysyisi pystyssä. Aika hyvin tietkin ovat sulaneet, mutta heti pihasta lähdettäessä on ihan kamalan liukas jäinen kohta, useamman kymmenen metriä. Mentiin sitten alkuun pellolle, mutta se olikin sitten sulanut ihan liejuiseksi.
Käveltiin kuitenkin pellon päästä päähän, siitäkin tulee jo aika pitkä kävelypätkä. Koska Taavi tuntui taas mun vainoharhaiseen ja hysteeriseen mieleeni jotenkin hassulle ja epäpuhtaalle pellolla kävellessä, niin päätin vielä kokeilla tasaisellä pohjalla sen menoa.
Ensin piti vain selvittää liukas pätkä tiellä, jotta pääsee sulalle. Pari kertaa aiheutti sydämentykytyksiä, kun Taavi vähän liukasteli. Se hölmö ei osaa ollenkaan varoa, eikä kulkea reunassa ellei sitä erikseen muistuta ja patista. Sen mielestä siinä jäällä olisi ollut hyvä idea ottaa hölkkää kesäkengillä! huh.

Päästiin siis ehjinnahoin sulalle ja niinkuin epäilinkin, "epäpuhtaus" johtui pellon liejusta ja siitä, että Taavi käveli siellä hyvin kapeaa vakoa pitkin. Otettiin vähän raviakin ja Taavi oli hyvin pörheä. Kuivuri tien laidassa oli taas todella pelottava ja ihmeellistä, epämääräistä hillumista harrastettiin sen kohdalla.. Oltiin juuri siinä keskustelemassa, että mennäänkö vaiko eikö, kun K porhalsi autolla paikalle (heijastimet kuulemma näkyy pitkälle ja se oli hyvä kuulla). Sen jälken Taavikin selviytyi kuivurin ohi, ravaten reippaasti. Otettiin ohitus vielä kerran uusiksikin. 
Kaurapellon kautta kierrettiin kotiin, kun en halunnut uudelleen mennä sinne jäälle tasapainoilemaan.

Tallissa riisuin varusteet, K seurusteli Taavin kanssa sillä aikaa, kun pesin suojat ja laittelin tavarat paikoilleen. Annoin melassivettä ja Taavi joikin koko ämpärillisen. K venytteli Taavin kyljet ja mie kumarrutin vielä ja pyysin kavionkin, kaikki sujui tosi hyvin. Selvästi tänään oli tosi hyvä päivä Taavilla ja kyljetkään eivät hionneet. Kainalot sen sijaan hikosivat talliin tullessa, taitaa tosiaan olla vielä vähän kuumat oltavat tolla karvalla. :)

Kesällä otettu kaverikuva tämäkin, ompas Taavi harmaa ja ihrakaulainen!