Pikapäivitys ennen reissua

Osteopaatin vierailu sattui sellaiseen ajankohtaan, että suurempia raportteja sen vaikutuksista joudutte odottamaan reilun viikon päähän. Me nimittäin lähdetään reissuun kohti Norjaa huomenna aamulla. 

Olen toki kahtena päivänä talutellut Rippeä, mutta en oikein uskalla sanoa juuta tai jaata. Eilen se näytti ja tuntui todella notkealta ja elastiselta kävellessään. Se jopa sen ongelmallisen alamäen taiteili alas ilman jalan pettämistä. Tosin tein huomion, että kun se oikein rehvakkaasti jalat joustaen tuli mäkeä alas, niin polvet sitten puolestaan loksuivat, kuten joskus ennen (eli ne löysät nivelsiteet). Ja se taas tuntui masentavan ponia. Että onko se osasyy siihen jäykistelyyn mäessä?

Tänään taas vauhtia ja pörinää oli ihan liiaksi (paitsi alkulenkistä Rippe koitti neuvotella mahdollisesta kääntymisestä), jotta olisi voinut katsoa yhtään mitään. Alamäki mentiin sellaisella puoliravilla ja höntyilyllä (ja piti tuijottaa pyöräilijöitäkin) ja jalka petti sen sata kertaa. Ripellä oli taas niin holtittomia askelkuvioita, ettei sellaisessa päänheilutuksessa ja jännityksessä voi kukaan kävellä hyvin. Huoh ja heh.
Loppulenkistä Rippe näki tien laidassa liftareita, siis ihmisiä. Ja siitähän se riemu vasta repesikin.

Kuva kertoo enemmän, kun tuhat sanaa :

Hönö

Nyt on ponille hankittu hoitajia ja annettu ohjeita kaikkien mahdollisten tilanteiden varalle. Se saa viettää lomaa viikon. Katsellaan sitten uudelleen, että miltä alkaa näyttää. Se on moro!

Osteopaatin vierailu

Osteopaatti kävi eilen Rippeä hoitamassa ja kuten kuvasta näkyy, niin Rippe ainakin nautti käsittelystä. Joidenkin tiukkojen kohtien kohdalla se vähän ensin steppasi, mutta rentoutui sitten.

Kerroin Ripen kevään ongelmista, jäykkyyksistä, jalan pettämisestä, kaviokuumeesta, ontumisesta jne. Lisäksi sanoin, että sillä on tapana viskoa päätään kovasti puolelta toiselle (tapa on ollut sillä lähes aina). Kerroin myös sen tavasta nostaa takajalat mahan alle kippuraan ja haluttomuudesta venyttää niitä pitkälle taakse (johon auttaa, kun kädellä nostaa reidestä ylöspäin). Takajalkojen nosto-ongelma on nyt huomattavasti vähentynyt ja itseasiassa kaviokuumeen jälkeisen loman aikana sen takajalkojen liike on muuttunut matalammaksi ja "normaalimman" näköisesi. Kun aiemmin se nosteli jalkojaan niin ylös, että mietin joskus onko se ihan normaalia. Muutenkin käyntiin on tullut sellaista joustoa, eikä se ole enää niin töksähtelevää kokoajan. 

Rippe ei alkuun tykännyt yhtään naapuristaan ja hyökki langan vieressä aika rajustikin. Gaijan palattua laitumelta on Rippekin hyväksynyt kaverin aidan toiselle puolelle. Yhdessä on kiva torkkua.

Ripellä oli aika paljon jumeja vasemmalla puolella kehossaan ja kuten olen itsekin havainnut, niin sillä on takaosa oikealla. Se taas aiheuttaa rangan kiertymistä. Lisäksi sillä oli alakaulan alue todella tiukkana ja nikamat jostain kohtaa kaulaa lukossa. Osteopaatti sanoi, että se taitaa aika usein seisoskella pää ylhäällä. Siitä johtuen sitten myös lapojen takaosa oli jumissa, samoin säkä, jonka takia se ei saa oikein etupäätä ylös. Myös selkä on painunut ja nyt hoidolla pyritään siihen, että saadaan selkä liikkuvammaksi ja paikkoja aukeamaan, jotta selkä voisi nousta.
Ristiluu oli myös jumissa ja sitä käsiteltiin aika kauan ja se tuntui ilmiselvästi hyvälle, välillä Rippe nosteli takasiaan ylös. Sekin voi vaikuttaa sitten etupäähän ja aiheuttaa etupainoisuutta.

Todella mielenkiintoinen kokemus ja ainakin Rippe lähti tunnin hoidon jälkeen kovinkin letkeästi käytävältä tarhaan. Otin sille vielä uuden hoitoajan elokuun loppuun. Minusta on aina hyvä käsitellä pariin kertaan, jotta näkee, että onko mikään muuttunut hoitojen välissä. Ja osteopaattikin suositteli toista käsittelyä, koska jumeja oli aika paljon. Ja ne ovat kuulemma olleet varmasti pitkään, joku asia sitten tuo ne enemmän "näkyviksi" ja haittaaviksi.

Ostin muuten Ripelle maastolenkkejä varten lenkkarit, niin ei tarvi varoa niitä kengättömiä takasia sorallakaan. Löysin käytettynä parilla kympillä tällaiset jo elämää nähneet ja vähän rähjäiset, mukana tuli kuitenkin paksut pohjalliset ja säärystimetkin, joten ei huono kauppa. Koko tuotti vähän päänvaivaa, kun en ollut siitä mittaamisesta niin varma. Nää on nyt inasen reilut, mutta se edellinen koko olisi ollut varmasti todella ahdas jos kavio yhtään kasvaa.
Minusta on niin kurjaa, kun osa teistä on päällystetty sellaisella isolle murskeella ja haluttaisiin maastossakin kävellä. Kuitenkin tarhassa ja kentällä Rippe pärjää hyvin ilman kenkiä vielä. Nämä varmasti ajavat asiansa kevyillä lenkeillä! 

Kaikki kesän kuulumiset yhdessä postauksessa

On pitänyt monta kertaa istua koneen ääreen ja kertoa vähän meidän kuulumisia. Viimeinkin sain aikaiseksi. Kesäkuuhan meni ihan loman kannalta molempien osalta. Kävin kyllä tallilla päivittäin ponia katsomassa ja rapsuttelemassa. Kavioihin tuli sudittua Reducinea vahvistamaan anturaa ja Ripen ruokintaakin vähän taas suunnittelin paremmaksi. Lisäksi olen toki nauttinut "vapaudesta", kun tallilla ei mene joka päivä montaa tuntia.
 

Mukaan ruokintaan otettiin nelipii ja hamppuöljy. Hamppuöljyn otin siksi, että siinä on hyviä rasvahappoja, joita cushing-hevonen tarvitsee. Plussaa oli se, että sen avulla jauheet (oluthiiva ja nelipii) tarttuvat nappuloihin kiinni. Ja mikä yllätys - hamppuöljy on Ripen suurta herkkua.

Muutenhan ruokavalio koostuu pääosin pellavasta, myslistä, kivennäisestä.. Nyt myslikin on tauolla, kun teen yhdenlaista kokeilua. 
 

Heinäkuun alussa aloitettiin kävelemään lyhyitä pätkiä pääasiassa kentällä (koska ei ollut takakenkiä ja kentän pohja on pehmeä, myöhemmin kengittäjä ilmoitti että kaviot on oikein hyvät eikä liikaa kuluneet, kuten itse ajattelin). Heti alkuun huomioni kiinnittyi outoon "loveen" Ripen selässä sen kävellessä. Lovi on molemmin puolin, mutta selkeämpi minusta vasemmalla. Jotain kireyksiä tai muuta, joka lihasten heikettyä ehkä on tullut näkyviin. Edelleen poni kävelee minusta hassusti ja alamäkiin meno on yhtä vaikeaa kun ennen sairaslomaa. Soitin osteopaatin joka saapuu viikon päästä katsomaan tilannetta. 

Näiden löydösten myötä olen jumpannut Rippeä nyt ohjasajaen eteenalas ja venyttelyyn, vähän on väistätelty takaosaa ja tehty ravisiirtymisiä. Nyt otan pikkuhiljaa mukaan myös avot ja sulut. Olen selässäkin käynyt, mutta hevonen ei tunnu hyvälle. Etujalkojen notkuminen on todella ahdistava ongelma ja se korostuu ratsastajan kanssa.

Myös maastossa on käyty kävelemässä narun päässä ja ohjasajaen (mikä meinasi päättyä katastrofiin, kun yritin pyytää sulkua ja se ei Ripelle sopinut...).
Olen ottanut myös muutaman lyhyen ravipätkän maastossa ja ontuma on sentään kadonnut päiväjärjestyksestä loman myötä. Ainakin hetkeksi.

Ripellä on tällähetkellä käytössää rungoton Freemax dressage (kuvassa) ja rungollinen yleissatula. Vaihfoin Freeformin pois, koska se ei minusta ollut Ripelle täysin passeli, vaikka kuinka säädin.

Hätäjarru viritys tuli todella tarpeeseen, kun papparaisella meni kuppi nurin.. Hyvin toimi jarru.

Synttäripäivänään poni pääsi (vahingossa) rallittamaan kentällä ja oli senjälkeen kyllä taas paljon jäykempi. Ostin sille synttärilahjaksi TENS-laitteen, jolla on selkää nyt koitettu notkeuttaa. En ole pariin päivään nähnyt sitä viivaa enää, joten jotain edistystä on tapahtunut.
Tämä on ihan ihmisten halpa malli, mutta on pelittänyt oikein hyvin. Yhdet läpät onnistuin tosin pilaamaan, kun laitoin alle geeliä. Toiset on pysyneet parempina, kun olen valellut selkää vaan vedellä niiden alta.

Vielä kuva synttäribailuista, niitä vietettiin tutussä pienessä porukassa Pommacin ja mansikoiden kera. :)

Kengittäjä kävi tällä viikolla ja ponille laitettiin samat Natural Balancet jalkaan. Takasten kanssa mietittiin, mutta kengittäjän mielestä ne olivat oikein hyvät, eivätkä liikaa kuluneet, joten jätettiin ne toistaiseksi ilman kenkää. Sepelillä toki näkee, että Rippe arkoo, mutta normaalilla hiekkatiellä ei. Ja suurimmaksi osaksi liikutaan vielä kentällä ja käynnissä.
Rippe ei akonut nyt yhtään naulojen lyömistä. Eikä sillä ole juurikaan enää tuntunut pulsseja tai ollut lämpöjä jaloissa.

Olen nyt itse punninnut Ripelle heinät valmiiksi säkkeihin, jotta tiedän mitä se syö, eikä tallinpitäjän tarvitse punnita erikseen. Ulkomuoto onkin minusta ihan kivasti sulanut siihen nähden, että poni ei ole liikkunut yhtään.
Silmien päälliset ja -ympärykset ovat aiheuttaneet allekirjoittaneessa pientä huolta ja ihmetystä, koska ne ovat minusta aikaisempaa turvonneemmat. Siksi kokeilen muuttaa vähän ruokintaa vielä. Tai sitten pitää nostaa lääkitystä (tosin se ei keväämmällä auttanut asiaan).
Fossaturvotuksethan voivat johtua korkeista insuliinitasoista (ja joskus niitä näkee metabolista oireyhtymää sairastavilla hevosilla varsinkin ennen kaviokuumetta), mutta eräiden "gurujen" mielestä ne liittyvät cushingin tautiin. Toisaalta moni nuorempana insuliiniresistenssiksi luokiteltu hevonen sairastuu vanhemmalla iällä cushingiin. Muna vai kana - en tiedä. Mutta asia huolettaa.

Toisaalta olen rauhoittanut mieltä sillä, että ne olivat Ripellä myös silloin, kun se oli hoikkanen. Nehän katosivat keväällä, kun lääkitys aloitettiin, mutta ovat nyt palanneet osittain takaisin. Ja osalla ne ovat kadonneet ihan muutenkin. Joten ota niistä nyt selvää.

Tänään kävi Amerikan vieraat taas ratsastamassa. Tämä on kolma kesä, kun käyvät Rippeä moikkaamassa. Käytiin syömässä jäätelöt paikallisen liikennemyymälän pihalla. Saatiin paljon ihailuja ja useampi kävi Rippeä moikkaamassakin. Yksi mies kertoi, miten he olivat nähneet eestinhevosia Muhussa, josta Rippekin on kotoisin. 

Hyvää 20-vuotissyntymäpäivää Rippe!

 

Rippe täyttää tänään pyöreitä ja sen kunniaksi vanhan tallikaverin Sisun entiset omistajat Emmi ja Elina kutsuttiin syntymäpäiviä juhlimaan. Rippe saa tietysti omat herkkulahjansa ja sen lisäksi me poksautetaan Pommac-pullo. ;) On mulla vielä yksi lahja Ripelle, josta juttua myöhemmin, kun kerkeän koneen ääreen istumaan. 

 

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin vielä kuukausi sitten en ollut ihan varma, että juhlitaanko näitä juhlia vai ei. Möyrin melko syvissä vesissä hetken aikaa, kun huoli oli niin suuri. Nyt kuitenkin näyttää jo varovaisen toiveikkaalta ja katseet on suunnattu jo vähän eteenpäinkin. 
Nyt toivotaan vaan Ripelle ihanaa ja pitkää ikää. Mun toiveissa tottakai on, että joskus vielä juhlitaan seuraavaa tasalukemaa.

(kuvissa näkyvä loikka ja laukka oli ihan ainoa pyrähdys laatuaan, koska periaatteessa Rippe on vielä käyntiliikunnalla. Tosin omehtoista koikkaloikkaa se kyllä on esitellyt....)

"Sano meil on aikaa
Jos tää hetki on lainaa
Koht se on jo vainaa
Me ei olla aina kakskytvuotiaita
La-la-laa"

mun kaunis pakkomielteeni

Oon nähny kaikenlaisii päivii, myrskysii ja sateisii
Kun tuuli on tarttunut sateenvarjoon,
oon heittäny sen helvettiin

Tää on ollu pitkä matka, ku mul on näit unelmii.
Mut en oo luovuttanu koskaan,
nyt jos koskaan pidän kii.