Mahan tilannetta ja satulan asetuksia edelleen

Mitä kuuluu mahalle? Siihen en osaa vastata. Takajalat on ruikussa edelleen, mutta poni pirteä ja hyvinvoiva. Selvästi mahan hoitaminen on lisännyt ponin vireystasoa eli kyllä se kipeä olikin. Nyt on mennyt viikon verran maitohappobakteeria, tiistaina saapui aiemmin tilaamani hiivavalmiste ja sitä on syöty siitä asti, elektrolyyttiä ja omepratsolia menee myös varmuudeksi pieni annos. Ja kaikki nämä ruiskulla suoraan ääntä kohti kahdesti päivässä.

Pellavan lisäsin torstaina, koska sen poisjättö ei rauhoittanut mahaa, joskaan ei syöttäminen ole parantanutkaan. Mutta se kelpaa ponille superisti, joten menköön, kun kerkesin sen säkinkin ostaa.

Kalkin vielä lisäsin eilen ruiskumixiin ja tänään ei tullut ratsastaessa yhtään löysää läjää, eikä tarhassakaan ollut teille kuvattavaksi niitä huonoja kasoja. Joka päivä tarhassa on sekä hyviä kasoja, että huonoja kasoja. Se on alusta asti ihmetettänyt minua.

Kuitenkin persus näytti myös tänään tältä: 

Nämä mahavaivat on toki vähän pitkäpiimäisiä ja hankalia hoitaa. Varsinkin jos syy tosiaan on tossa Prascend-lääkkeessä, niinkuin epäilys on. Jos ei ole tilanne rauhoittunut viikon sisään, niin soitan ell ja pohditaan sitten yhdessä tätä asiaa.

En voi olla miettimättä Taavia, kun painin vatsavaivojen kanssa. Se on ollut viikolla paljon mielessä. Sen kanssa lopulta hävisin pitkn ja tuskaisan taistelun vatsavaivojen osalta. Enkä vieläkään ole täysin hyväksynyt sitä.
Mahaan liittyvät ongelmat saavat niskakarvani pystyyn. Onneksi ongelmat ovat erilaisia, muuten saattaisin vaipua melkoiseen epätoivoon. Ja Rippe vaikuttaa tällä hetkellä kivuttomalta, liikkuu mielellään ja virtaa riittäisi jaettavaksi muillekin. 

 

Olen pelännyt paljon kaviokuumetta suoliston huonon kunnon takia, mutta itsestäni on ollut hassua huomata, että kavioiden kuumotus ja pulssit ovat hävinneet, kun mahaa on hoidettu.
Lisäksi yhtenä päivänä sain melkein paskahalvauksen, kun toinen etunen oli kuuma ja pulssitti äkäisesti. Poni arkoi sitä ravissa. Onneksi ennen pahinta hysteriaa tajusin tutkia kavionpohjaa ja säteitä tarkemmin. Poni oli astunut omaan lantaansa ja säteiden uurteissa oli päässyt taas muhimaan bakteereja. Kavion huolellinen puhdistus ja desinfiointi rauhoitti pulssia ja lopetti arkomisen heti. Iltaan mennessä tilanne oli normaali kaikiltaosin. Huh!

Satulan kanssa on testattu kaikenlaista ja jokaisella ratsastuskerralla se tuntuu aina vaan enemmän hyvälle. Siinä on helppo olla jalustimien varassa. Rippekin tykkää kun olen lenkillä kevyessä istunnassa. Pientä säätöä on vielä satulan oikeassa paikassa, pehmusteiden ja ponin tyytyväisyyden välillä. Kun minä olin tyytyväinen pehmusteiden tuomaan selkärangantilaan sun muuhun, niin poni ei ollut. Kun vähensin välistä, niin poni muuttui taas tyytyväisemmäksi. Minulla on tähän oma teoriani, saman syyn takia alunperin otin rungottoman käyttööni. Mutta en halua siitä vielä blogissa enempää puhua. Olen sitten kuunnellut enemmän ponia ja mennyt sen mukaan.
En ole ihan varma, että oliko tuo säkäleikkaus sittenkään hyvä. Se tuntuu tekevän satulan tasapainoisesta istuvuudesta paljon haastellisemman. Eikä tämä ole lainkaan sama asia, kun sovituksessa ollut (vanhempi?) Freeform. Itse toki tykkään tästä enemmän.

Kahtena päivänä hieroin ponin selkää. En tiedä tykkäsikö poni ja ainakin oman ylävartalon sain jumiin, mutta Rippe on hieronnan jälkeen liikkunut irtonaisemmin. Tänään lihakset tuntuivat todella pehmeiltä, eivätkä aristaneet. Ehkä siitä siis oli hyötyä, vaikka näin maallikkona puuhailinkin. Tuon uuden satulan ei ainakaan pitäisi puristaa tai kiristää mistään.