Lokakuun loput

Lokakuussa ei ole paljon tapahtunut. On ollut kiireitä, surua perheessä, väsymystä ja huonoja säitä. Onneksi poni on viihtynyt täällä uudessa paikassa erinomaisesti. Rippe on ollut todella hyväntuulinen ja pirteä kokoajan.
Eikä sillä ole kiire pois tarhasta, vaan välillä sen on oikein joutunut hakemaan mukaan. Katokseen tottuminen on vähn takkuillut, mutta olen ruokkinut välipalaheiniä sinne, josko siitä vielä tulisi turvallinen tukikohta.

Heinäpallokin saatiin korjattua, tosin nyt siitä on kansi halkeamassa. Niitä sentään saa tilattua varaosina. 

Maha on reistannut ja poni on kuraillut jonkin verran, siksikin se on saanut olla kevyemmällä käytöllä. Kokeilin taas kaikenlaisia juttuja, mutta tilasin lopulta kuitenkin heinäpellettiä. Se toi avun melkein heti. Vieläkin välillä on vähän takajalat sotkeentuneet, mutta tilanne on selkeästi nyt hallinnassa. 
 
Tämä tietysti herätti kysymyksen siitä, että onko kuitenkin palattava takaisin hyväksi havaittuun ruokintaan viime talvelta. Toistaiseksi kuitenkin mennään myslillä ja puuro sitten erikseen, koska Metasense-rehua on säkkikaupalla jäljellä. 

Olen tehnyt heinäpelletistä puuron illaksi odottamaan valmiiksi kuppiin (Ripen karsinassa on todella monta ruokakuppia, hah) ja lisäksi olen laittanut pienen määrän myös kuivana myslin sekaan. Rippe kun ei ole pätkääkään ahne, vaan pureskelee ja mupeltaa ruokansa rauhassa. Lisäsin vielä vähän olkisilppua ruuan sekaan parantamaan pureskelua (yhden tutkimuksen mukaan olkihake lisäsi pureskeluaikaa huomattavasti verrattuna esim. sinimailashakkeeseen!).
Muutenhan ponilla on olkea saatavailla lähes kokoajan (jätän sille pari siivua verkkoon yöksi ja samanverran vien ulos heinäkassiin. Ulkona tosin olkea sotketaan ja heitetään maahan, todella rasittavaa.
Ikävä kyllä tommonen kurailu näkyi olomuodossa nopeasti ja poni pääsi muuttumaan kuivakaksi. Painomittanauha kuitenkin paljasti, että heti kurailun vähentyessä alkoi pyöreys taas parantua.

Heinäpelletin kanssa tosin eteen tulee uuden merkin valinta. Nyt tilasin samaa pellettiä, mitä Ripellä oli koko viime talven syötössä. Jo heti säkin avattuani ajattelin, että ompa se erikoisen näköistä. Punnitus kertoi, että pelletit ovat huomattavan paljon aiempaa painavampia (tiiviimpiä). Silmälläkin ero on selvä.

Kun tarkastelin säkin sisältöä tarkemmin, niin joukosta löytyi niitä "vanhoja" tuttuja pellettejä, mutta osa pelleteistä oli ihan erinäköisiä, kovia ja tiiviitä. Eikä ne tietenkään turpoa enää hetkessä, kuten ennen. Voi rähmä! Säkin sisältö oli siis todella epätasalaatuista papanaa.

Mitään kunnollista vastausta en kyselyyni saanut siitä, että onko pelletin valmistuksessa jokin muuttunut. 

Muutamana päivänä ollaan käyty katselemassa lähimaastoja ja löydettiinkin kivoja reittejä. Lisäksi olen jumpannut kentällä maastakäsin ja selästä. Rippe on ollut ihan super ja suorittanut tosi hyvällä asenteella annettuja tehtäviä. Olen pitänyt harjoituksen lyhyinä, kun poni kerran on tehnyt kaikki tehtävät niin hyvin. 

Viimeksi kentältä lähtiessä mietin, että tällaista tämän harrastuksen kuuluu olla. Jumpataan sen verran, että pysytään kunnossa ja molemmilla pitäisi olla harjoituksissa hauskaa.
Minusta on tärkeämpää, että hevonen tuntuu käteen ja persuksen alle hyvälle. Se ei välttämättä näytä ulospäin niin ihmeelliselle. Mutta tiedän itse mitä haen takaa, miltä pitää tuntua.

Tässä näkyy aavistuksen kuivahtanut olemus

Joskus muistelen hetken sitä hiekkatarhaa lämmöllä... :D Viimeistään keväällä tähänkin ajetaan hiekkaa etuosaan.

Heinäpallon tarina

Ostin Ripelle alle kaksi viikkoa sitten heinäpallon ja kerroin siitä täälläkin. Palloa kehutaan kestäväksi leluksi ja lukemieni kokemustenkin mukaan se on kestänyt.

Olinkin melko yllättynyt, kun pallo löytyi eilen aamulla karsinasta melko pahan selkäsaunan saaneena. Runtelun (joka olikin kätevästi kohdistettu suoraan luukun kohdalle) lisäksi sen päälle oli myös jätetty haiseva vastalause, joten palaute tuli ilmeisen selväksi. Haha.

Jos pallo ei olisi ollut niin hintava, niin olisin varmaan kuollut nauruun. K lupasi koettaa elvyttää sitä vielä työkalujen avulla.

Harjaushansikkaat ja uusi kuvioloimi

Olin mainoksen uhti Facebookissa ja klikkailin tässä joku aika sitten ostoskoriin harjaushanskat. Paketti tuli nopsaan, mutta hanskat pääsivät testiin vasta tällä viikolla. Yhden käyttökerran kokemuksella sanoisin, että toimii! 

Millään harjalla ei karva irtoa samalla tavalla ja ponikin tuntui tykkäävän silittelystä. Rippe ei tykkää pään  harjauksesta, mutta tällä antoi silitellä mutaisen päänkin puhtaaksi ilman ongelmaa. 

Hanska puhdisti hyvin ja tehokkaasti. Kestävyydestä en osaa vielä sanoa, mutta suosittelen kokeilemaan tätä.  Ei ole kovinkaan kallis hankinta.

 

Syksyn ostovimma laajentui myös loimiosastolle, kun pitkään katselemani loimen hinta oli vihdoin tippunut kipurajan alapuolelle. Niinpä Saksasta meille matkasi Felix Bühlerin sadeloimi. 30g täytteellä oleva loimi on näille keleille juuri sopiva.
Koko oli 145 ja se oli vähä reilu. Rippe on sen verran hoikkanen nykyään, että sille sopivampi koko taitaa olla 135. Toisissa loimissa se jää tosin selkäosastaan vähän lyhyeksi.

Hiukan reilu koko kostautui etuosan suuruutena, mutta ompelin siihen heti pienet taitokset ja loimesta tuli tosi hyvä. Lisäksi umpinainen häntälenkki (ja pikkusen kuraileva poniini) sai minut säälimään tallinpitäjää, joten ompelin siihen pikalukon toiseen päähän. 

Ommeltu taitos