Että semmonen kaverikokeilu

Se on erittäin mukava herätä lauantaiaamuna, kun tallilta soitetaan. Rippe oli muuttanut omatoimisesti shettisten tarhaan. Se on hypännyt putkien yli ja sähkölangan läpi.. Se kertonee, ettei hyppy ole varmasti ollut ihan vapaaehtoinen.

Tallille mennessä sitten tosiaan selvisi, että Sisua karkuunhan sinne toiselle puolelle on poistuttu. Turpiin on otettu ja ihan kunnolla. Sitä en tiedä, mitä on tapahtunut.
Rippe lepuutteli toista takasta ja se oli kaviostaan muista lämpimämpi. Persuksessa oli melko isot ruhjeet ja ympäri ponia oli pienempiä naarmuja. Poni oli muutenkin vaisu ja järkyttyneen oloinen, pulssit tuntui jaloissa selvästi ja kaiki jalat olivat nesteiset. Stressihän nostaa kortisolitasoa ja sitä kautta insuliinia. Annoin Pergolidin heti, josko lääke vähän laskisi kortisolia elimistössä. Laitoin jalkaan kylmää, annoin kipulääkettä, rasvasin haavat ja sitten oli pakko käydä kaupassa juhlavaateostoksilla välillä. Meillähän on siis iltapäivällä hovikuvaaja Helin ylioppilasjuhlat.

Kävin hetken päästä uudelleen tallilla ja karsinassa oli jo piristyneempi poni. Liikkui onneksi puhtaasti ravissakin. Annoin sille lohtukarkkipussin karsinaan puuhasteltavaksi, koska Rippe pääsee tarhaan vasta, kun Sisu on muuttanut sieltä pois.

Se on sitten semmonen juttu, että näillä olosuhteilla Rippe tarhaa yksin, ellei sille ole mahdollista saada kaveriksi itseään pienempää ponia. Mie en enää riskeeraa kertaakaan tai halua asettaa ponia vastaavaan tilanteeseen. 

Lämpimien päivien kuulumiset ( + nettilakko!)

Blogin päivitys on vähän jäänyt ja siihen on hyvä syy. Olen nettilakossa. Tai oikeastaan sellaisessa sovelletussa nettilakossa. Yritän vähentää koneella istumista ja sosiaalisessa mediassa roikkumista. Ihan näin muutaman päivän kokemuksella sanoisin, että olen saanut tauolla juuri sitä mitä läksin hakemaan: pidempiä ja parempia yöunia, rauhallisemman mielen ja paljon aikaiseksi kotona. Tuntui jo siltä, että keskittymiskyky on täysin nolla, kun ajatukset vaan pyörivät ympyrää päässä, heräilin öisinkin, menin liian myöhään nukkumaan ja mietin asioita sängyssäkin. Keksin aina vaan uutta tutkittavaa ja luettavaa, yleensä liittyen hevosiin. Alkoi ahdistaa. 

No jokatapauksessa - blogia aion silti päivittää silloin, kun siihen on ylimääräistä aikaa muulta puuhaamiselta tai kun on jotakin kerrottavaa. Eli ei huolta.

Rippe on liikkunut tällä viikolla ihan hyvin. Maanantaina me mentiin kentällä ja Fasu oli samaan aikaan siellä. Fasun omistaja Jenna otti Ripestäkin kuvia. Lisään niitä blogiin, kunhan saan kuvat itselle. Rippe oli vähän veltto, koska oli todella kuuma. Meidän huonompi puoli on muuttunut, vaikeasti oikeasta on tullut huomattavasti helpompi!
Tiistaina oli vapaa, kun meillä kävi vieraita ja oli niin kamalan kuuma. 

 
Keskiviikkona Ripellä oli kengitys. Kaviot oli nyt kuulemma pysyneet paremmin kuosissaan, vaikka toki olivat hurjasti kasvaneet taas. Aivan mahdoton toi kavionkasvu, toivottavasti lääkitys purisi siihenkin vähän. Se on kuitenkin todennäköisesti yhteydessä hurjaan karvankasvuun.
Rippe sai kavioihinsa kuparipäällysteisen naulat. Ne ovat antibakteerisia ja siten vähentävät huomattavasti bakteerien pääsyä naulanreikiin. Lisäksi ne eivät ruostu, kuten tavalliset naulat. 

 

 

 

Kengityksen jälkeen käytiin vielä Emmin ja Sisun kanssa maastoilemassa. Koetettiin löytää yhtä reittiä metsän läpi, muttei onnistuttu siinä. Oltiin maastossa melkein kaksi tuntia, mutta suurin osa lenkistä käveltiin.
Tänään Aino kävi pitkästä, pitkästä aikaa ratsastamassa. Aino kävi joskus Taavilla ratsastamassa useammankin kerran, mutta nyt ei ole puoleentoista vuoteen ratsastanut. Kahden viikon päästä olisi ratsastusleiri, joten Aino kävi ottamassa vähän tuntumaa Ripellä. ;) Hyvin sujui! Mie lainasin Sisua, niin päästiin menemään ihan kunnollinen lenkki laukkoineen. Poni oli enemänkin vähän laiska, kun kovin reipas (kuten aina vieraiden kanssa). 

 

Ratsastuksen jälkeen Rippe pääsi pesulle ja viideksitoista minuutiksi laskin se "laitumeen". Menin ottamaan siitä kuvaa ja se hölkötteli minua karkuun ihan varmuudeksi. Haha. Kyllä se sitten vartin päästä antoi ihan kivasti kiinni onneksi. 

 

Sisulla ja Ripellä menee päivä päivältä paremmin. Alkuun Rippe pelkäsi Sisua aika paljonkin, mutta Sisu ei mitenkään provosoinut pelkoa. Eilen Rippe oli uskaltanut jo ilmeisesti nukkua makuullaan ja tänään aamulla Sisu oli kuulemma antanut Ripen ensin valita syömäpaikkansa, käynyt sitten samalla laatikolla haistelemassa ja mennyt toiselle laatikolle. Ja Rippe ei ollut juossut pakoon! :)
Rippe myös hörisee Sisulle jos se on ollut poissa. Eli toisaalta se on kovasti tykännyt kaveristaan, mutta toisaalta se vähän pelottaakin.

Ruoka-astioita on pikkuhiljaa siirrelty lähemmäs toisiaan. Kyllä tässä nyt ihan hyvillä mielin katsellaan päivä kerrallaan.

Ja mitä sitten niille kinnersuojille kuuluu. No vähän huonompaa. Sain tämän kuvan yhtenä aamuna kuvaviestinä tallilta. :D 

 

Koska hevonen on laumaeläin...

Ripellä on nyt sitten tarhakaveri. Päätettiin nyt sitten jossittelun ja jahkailun jälkeen laittaa Sisu Ripen kaveriksi ja katsoa mitä tulee. Rippe tietysti tapansa mukaan linnottautui selkäni taakse ja kun poistuin tarhasta se jäi portille "ota minut heti pois täältä" -ilmeellä.
Haettiin heinää laatikkoon, että nähdään ruokailutilannekin. Sisu meni syömään ja Rippe hätäili ympärillä, muttei uskaltanut laatikolle. Kävin taluttamassa sen laatikon luo ja näin se uskalsi siinä syödä. Mutta hetken päästä se aina poistui laatikolta, eikä sitten enää ominpäin uskaltanut takaisin. Hohhoi. Ja Sisu ei tehnyt mitään. Söi vain. 

Raahattiin sitten viel Sisun heinäastia tarhaan, että on molemmille oma ruokapaikka. Illalla Rippe oli kuitenkin uskaltautunut Sisun kanssa samaan itsekin. Tänään ponilla oli kupeessa purujälki ja se väistää Sisua entistä tarmokkaammin. Sisu ei onneksi aja Rippeä, eikä ahdistele, antaa ruokarauhan ja on muutenkin minusta ihan oivallinen pomo. Rippe vaan on niin kamalan arka ja väistää ohikävelevää Sisua ravilla tai laukalla..

Toiveissa olisi, että Rippe tottuisi ja rauhoittuisi. Koska hevosen on parasta kaverin kanssa - se vähentää stressiä ja tekee onnelliseksi. Niin ne ainakin väittää. Rippe saattaa ainakin tällähetkellä olla asiasta eri mieltä... Ja niin ilmeisesti sen mahakin - tänään oltiin taas pyllypyykillä pitkästä aikaa.
Harmi kun sitä ei voi laitumeen laittaa, siellä se saattaisi helpommin päästä tutustumaan muihin, kun ruuasta ei tarvitse kilpailla ja tilaa on enemmän.

Kintereiden ruvet tulevat makaamisesta, sen paljasti toiseen suojaan jäänyt kurajälki. Edelleen suojien pysyminen on hiukan epävarmaa ja ne vaatinevat vielä lisäsuunnittelua. Mutta kintereet näyttävät jo paljon paremmilta. 

Rippe on myös palannut liikunnan pariin tauon jälkeen. Eilen menin erittäin nopeasti askellajit läpi kentällä ja poni tuntui aivan sairaan hyvältä ratsastaa. Tänään sitten käytiin vähän päästelemässä maastossa, pari pidempää ravipätkää ja yksi oikein reipas laukkapätkä, muuten sitten lähinnä käveltiin. Käytiin ihan uudella reitillä, siellä oli ihana pehmeä pohja ja loivia pitkiä nousuja.

Rippe kävi jotenkin todella kierroksilla ja hirnui koko lenkin. Nähtiin kaksi hevostakin lenkillä ja kummankin perään se hirnui aivan vimmatusti, pomppi ja loikki. Ravurin mennessä ohi se hirnui kovaa, keräsi valtavasti kierroksia, puhalsi sieraimista ilmaa kiihdyksissä ja koetti lähteä rynnimään.. Ja loppumatkan kipitteli jännittyneenä ja vähän väliä hirnuen kotiin. Että ota tosta nyt jotakin selvää. Heh.