Kuvahaaste

Sain haasteen Takaisin Lähtöruutuun -blogista ja sen tekeminen on vähän venynyt. Piti kaivaa kaapista vanhat kovalevytkin esiin, sillä olen "pyyhkinyt" historian tältä koneelta Taavin kuoleman jälkeen. Kuvien laatu ei aina päätä huimaa, kun ei ole ollut sitä kunnon kameraa aina oikealla hetkellä käsissä. Mutta tunnelmat puhukoon puolestaan.

Yritin valita myös kuvia, joita tässä blogissa ei ole aiemmin nähty ja jakaa kuvia kaikkien hevosten kesken. Taavistahan on otettu eniten laaduikkaita kuvia ja niistä olisi jo yksinään saanut tehtyä tämän. Minusta on kuitenkin kivempi jakaa tässä muistoja ja kuvia myös muista hetkistä. 

ONNELLISUUS

Ihan varmasti yksi elämäni onnellisimmista hetkistä. Vaikkei kumpikaan kuvassa ole ihan hehkeimmillään. Kuvassa on itseasiassa kaksi haaveilemaani asiaa, jotka ostin samalla reissulla; Hai-saappaat ja Rippe.

RAUHALLISUUS

Kaulanarun kanssa pellolla. Elmon kanssa miettimistauolla 2011.

YSTÄVYYS

Tämä on yksi lempikuvistani Taavin kanssa.

MUISTOT

Isäni ja Elmo, vuosi taitanee olla jotakin 2007? Iskä on ollut mun heppahommissa kiinteästi mukana kokoajan. Nyt ei ole tosin vuosiin enää kiivennyt selkään asti. ;)

YRITTELIÄISYYS

Ekat lännenkisat molemmille, eikä oikein kokemusta koko asiasta. Hyvin me vedettiin. Taavi sai monta ruusukettakin ja oli todella pätevä lännenheppa!

LOHIKÄÄRMEYS

Kiireisen viikon monet tapahtumat

Kiirettä on pitänyt, huh! Vuorotyöläisenä ja hevosensa itse hoitavana (koska Ripen tarhakaveri Pipsa karkasi ja siirtyi toistaiseksi takaisin laitumeen...) alkaa olla päivät aika täynnä varsinkin iltavuoroviikoilla. 

klo 7.30 maanantai-aamuna. Onneksi on ollut vielä kauniita aamuja.

Olen pääasiassa käynyt aamuisin liikuttamassa Ripen ja sitten illalla käynyt tallilla uudelleen laittamassa lisää ruokaa, täyttämässä vesiastiat, loimittamassa yötä vasten jne. Ja sitten taas seuraavana aamuna herännyt kukonlaulun aikaan ratsastamaan, riisumaan loimea, laittamaan ponille ruokaa. Ja kiiruhtanut suihkun ja syömisen kautta töihin ja taas illalla tallille.
Keskiviikkona tallikaveri halusi ottaa hevosensa yöksi sisään ja pyysi Rippeä seuraksi. Hän heitti hevoset aamulla takaisin pihalle, joten minä sain nukkua. Teki todella hyvää!

Kävin vain illalla laittamassa heinäverkot täyteen ja syöttämässä iltaruuan ponille. Laitoin sille W-healing loimen ja kotiin päästessä katsoin sääennustetta.. Hitto. Sade alkaa aamuyöllä ja jatkuu reippaana koko päivän. Ajettiin sitten vielä äsken uudelleen tallille vaihtamaan ponille sadeloimea niskaan.

Josta päästäänkin siihen tärkeimpään uutiseen: Ripelle saapui postissa uusi sadeloimi! Hieno monsteri-kuvioinen loimi 50g toppauksella on juuri passeli syksyn lämpimiin sateisiin. Kun ei klipattua ponia viitsi kauaa sateessa seisottaa.

Kun nyt shoppailun makuun pääsin (ja tilillä oli muutama ropo rahaa ilmeisen ylimääräisena...), niin ostin myös käytettynä hackamoret, kun kohdalle sattui sopivat kohtuuhinnalla. Halusin nimittäin vähän lisää jarrua maastolenkeille, mutta kuitenkin mahdollisuuden mennä ilman kuolainta. En ole vielä päässyt testaamaan, koska tänään Ripellä oli vapaapäivä.

Rippe on liikkunut nyt kranion jälkeen lähes joka päivä. Se on ollut todella pirteä ja hyväntuulinen. Vielä en ole kokeillut sitä sileällä sen kummemmin. Maanantaina oltiin maneesissa ratsain, mutta silloin keskityin laukkaharjoitteluun, joka on ehdottomasti eniten päivityksen tarpeessa.
Ripen laukka on toiseen suuntaan melko haastava, sillä se heittää takapäätään oudosti tai jotenkin kiepauttaa sen eri tavalla. Se outous on ollut sillä pienestä pitäen ja siksi on syytä epäillä, että vinous on synnynäinen.

Se hassu ylimääräinen ponne laukassa aiheuttaa sen, että on hyvin vaikea samalla ohjata ja istua. Hah. Ratkaisin ongelman nyt toistaiseksi sillä, että nousen hieman ylös satulasta kiinnitarraamisen sijaan. Ja sitten koetan vain saada pidettyä laukkaa yllä ja nostaa ponia vähän suoremmaksi pikkuhiljaa.

Tiistaina käytiin laukkamaastossa Suskin ja Hela-suokin kanssa. Ripellä on sen verran isot askeleet, että se pystyy loistavasti laukkaamaan ja ravaamaan kärjessä olematta tukkeena. Hevosilla tuntui olevan todella hauskaa. Hela alkoi jo väsyä, kun Rippe tuntui vasta lämpiävän. On kunto kyllä ponilla kohonnut huimasti. Ja onhan se muutenkin saanut paljon lihasta. 

Yksi mielenkiintoinen lisä tälle viikolle oli heinäepisodi. Episodi tosiaan. Kesällähän heinää on kuluttanut lähinnä Rippe, mutta nyt laitumet alkavat olla niin syötyjä, että muutkin tarvitsevat lisäruokintaa. Lisäksi elokuun lopulla alkaa sisäruokintakausi. Meillä on ollut hevosilla syötössä kuivaa heinää, ensin oli muovissa, sitten pyörössä ilman muovia ja viimeisin satsi eri paikasta oli pikkupaaleissa. Erittäin hyvää heinää on ollutkin.

Heinät alkoivat uhkaavasti lähestyä loppumistaan ja onneksi viimehetkellä tallille saapui uusi kuorma heinää. Piti olla kuivaa heinää muovissa, mutta olikin esikuivattua. Hajusta ei voinut erehtyä. Nyt ei sitten ole auttanut muu, kun alkaa totuttamaan uuteen heinään, onneksi olin laittanut muutaman pikkupaalin kuivaa säästöön uuden heinäerän saapumiseen asti. Ruuan seassa menee maitohappobakteeri ja kalkki ensiapuna, josko tilanne tasaantuisi ja mahakin tottuisi. Tallinpitäjä koettaa etsiä meille myös kuivaa lisäksi, mutta toistaiseksi on mentävä tällä mitä on. Todella kiva yllätys ihan kaikille.

Rippe oli keskiviikkona vatsastaan lievästi kipuileva. Herkät tuntosarvet värähtelivät heti, kun poni oli tarhasta hakiessa normaalia vaisumpi. Se tuppasi irtojuoksutuksessa pysähtelemään jatkuvasti ja piereskeli. Kakka sentään vielä muistutti melko normaalia.
Vatsavaivojen suhteen olen hysteerinen, tiedän sen. Mutta syystäkin.

Totutussarja kuivasta esikuivattuun

Minulla on haastekin odottamassa, ehkä viikonloppuna kerkeän paneutua siihen tarkemmin!

Kraniointia

 

Rippe sai eilen toista kertaa kraniota. Itse olen vakuuttunut sen tehosta ja kaikki hevoseni ovat sitä saaneet. Se on hellä ja tehokas hoitomuoto, jolla päästään kuitenkin vaikuttamaan syvälle. 

Omilla hevosillani kranion avulla onhoidettu mm. jännetupen repeämisestä aiheutuvaa turvotusta, jäykkyyksiä, laukan pyörimättömyyttä, vinouksia jne. Ja jokaisella kerralla olen kokenut, että hevonen on saanut hoidosta avun ongelmaansa tai ainakin se on lievittynyt.

Ripelle pyysin kraniohoitajan oikeastaan vain tekemään "välihuoltoa" ja samalla vähän nähdään missä mennään. Viimeksihän se oli koko hevonen vähän yksi-risti-kaksi -mallia nikamiltaan.
Mitään suurempia ongelmiahan meillä ei ole ollut. Ehkä laukka ei aina pyöri kunnolla, mutta muuten Rippe on mennyt selkeästi vain kokoajan eteenpäin ratsastuksellisesti. 

Hoito tulikin tarpeeseen. Ripellä oli selässä pari jumikohtaa, niska oli jumissa ja vasen takajalkakin oli tukkoinen kauttaaltaan, oikea taasen polvi-kinner alueeltaan (liekö seurausta siitä potkusta). Kaikenkaikkiaan poni oli vähän oudosti kierossa.

Jumit aukesivat hyvin ja se näkyi autuaallisena ilmeenä ja venyttelynä. Rippe uskalsi tällä kerralla paremmin rentoutua ja huojui pari kertaa jo melko vakuuttavasti käytävällä.
Tänään Ripellä oli vapaata. Sitten palaillaan taas liikutuksen pariin ja katsotaan, onko poni yhtään erituntuinen. Kahden viikon päästä Rippe saa uuden käsittelyn.