talvikarvatsekkaus

Me ollaan torstai-iltana kotiuduttu eläinhoito-reissusta, jossa vierähti kaksi viikkoa. Josko nyt olisi vähän enemmän aikaa päivitellä blogiakin. Pitäisi kertoa Taavin kuulumisiakin taas, mutta ei sen kunnossa vielä ole mitään dramaattista muutosta tapahtunut.

Moni on blogissaan laittanut kuvia hevostensa turkkien paksuudesta. Tottakai mekin sitten. Kuvat tosin on vähän tärähtäneitä, mutta kai niistä olennainen selviää.
Taavin karva alkaa olemaan melko täydessä pituudessaan, ainakin toivottavasti. Tiheyttä on niin paljon, ettei ihoa meinaa saada näkyviin millään. Ja sitten se karvamäärä on tietenkin ihan pakko kuoruttaa hulvattomaan kurakerrokseen heti tilaisuuden tullen. Ja siitä villasta sen irtikuopsuttaminen on pitkällinen homma. Huhhuh.

Nyt Taavi oli taas aikaisemmassa, kun edellisenä vuonna. Luulen, että silloin tallissa vietetty vuosi sekoitti karvankasvun. Minähän hätäilin, että tuleeko sille kunnon karvaa ollenkaan, mutta lopulta se kasvoi. Tänä vuonna ei ole tarvinnut huolehtia, kun juhannuksena vaivalla esiin saatu kesäkarva alkaa jo irrota ja karva vaivihkaa paksuuntua.. Ja talvikarvaa tiputellaan omistajan mieliksi tammikuusta alkaen ja sitähän sitten riittää. 

Pepun päältä

Ja kaulalta

Uusi verkosysteemi ja yleistä kuulumislöpinää

Meillä on nyt koetettu hoitaa mahaa. Kakan saaminen mahaan onkin ollut melko haastavaa. Parhaaksi tavaksi on osoittaunut litkun ruuttaaminen hitaasti Taavin suuhun, jotta se kielen päältä sitten nielee sen. Kovalla voimalla suurin osa syljetään pois ja ruoka meinaa auttamatta jäädä syömättä. Ja herranjestas millaisen vihan sain hevosessani aikaan, kun tarjosin sille kirjaimellisesti paskaa puuron seassa. Se otti pahimman tappoilmeensä, nakkeli niskojaan, viuhtoi hännällä ja polki takasilla maata. :D

Olen nyt syöttänyt sille Timin ja Camun kakkaa sekaisin ja lisäksi hain naapurista ystäväni ponilta kakkaa myös. Soodaa on mennyt desi päivässä, kuten ohjeessa olikin. Katsotaan nyt, alkaako olo helpottua. Meneehän siinä aikaa, että kolit löytävät oikean osoitteen ja asettuvat taloksi.

Taavin takatukka on (onneksi) muuttanut muotoaan ja on nykyään tuollainen epämääräinen rokkitukkapehko. Parempi sekin. ;) Lisäksi se on kasvattanut taas kulmakarvat, tämä kuuluu karvan kasvatuksen yhteen vaiheeseen. Viime keväänä näin kulmakarvat ekaa kertaa.
Muuten välissä olleet pakkaset saivat karvan paksuuntumaan huimasti, ei varmasti palele tuolla villalla. Siihen saa helposti upotettua sormet kokonaan.

Ollaan Taavin kanssa taas pitkästä aikaa harjoiteltu erilaisia temppuja, meillä on meneillään vilkutus (joka on joskus jäänyt kesken), kielen näyttö (sekin on jäänyt miettimistauolle) ja hanskan nosto sekä ojennus (tämä myös on jäänyt joskus tauolle). Kaikissa ollaan edistytty, erityisesti hanskatemppu ja kielen näyttö on kokeneet harppauksen. Muuten ei olla nyt käyty lenkeillä, kun en halua stressata Taavia. Maha kun on selvästi kipeä ja liikkuminen aiheuttaa puuskutusta samantien. Tänään ajattelin vähän pihalla varovasti juoksutella kunnon mukaan, että saisi suoleen vähän liikettä.

Hevosilla on testissä myös uusi heinäverkkosysteemi. Se on vaikuttanut muutaman päivän kokemuksella hyvälle ja kestävälle. Heinä riittää hyvin koko päiväksi, eikä sitä mene yhtään hukkaan. Tässä on hevosille myös parempi syömisasento ja tämä on nopea yhdenkin henkilön täyttää. Melko turvallinenkin tämä on, koska verkko on kaukana jaloista.
Nämä kuvat on otettu iltapäivällä, kun verkko on täytetty edellisenä iltana neljällä paalilla (max. 10kg/paali). Syöjiä on siis Taavi ja Hemuli kokoaikaisesti ja lisäksi aamusta iltaan Timi, Camu ja Väinö.

Pojillahan on pihatossa vielä varaverkot, mutta niitä ei juurikaan käytetä. Täyttelen niihin yhden paalin puoliksi 3-5 päivän välein.

Labratuloksia!

Tänään soittelin labraan niistä koleista ja tulos oli melkoisen yllättävä. Taavin lantanäytteessä oli koleja 3000kpl grammassa näytettä. Ja paljonko niitä kuuluisi sitten olla? Yli 100 000 grammassa! Pikkuisen on siis vajetta.

Eläinlääkärillekin koetin soitella, mutten saanut kiinni, kokeilen varmaan huomenna uudelleen. Yhdeltä ihmiseltä kyselin, joka näistä koleista tietää. Jostain niitä koleja on nyt saatava, siihen on kaksi tapaa:
1. terveen hevosen lanta
2. letkuttaa koliliuosta suoraan mahaan (tehokkaampi ja nopeampi)

Päätettiin nyt kuitenkin ensin kokeilla toisen hevosen lannalla, sitten jos paranemista ei näy, niin tilataan kolilius ja koetetaan saada ell se letkuttamaan. Tässä on se ongelma, että se kolipullo matkaa tänne postin kautta ja se pitäisi saada hevoselle heti saapumispäivänä, sillä kolien säilyvyys on huonoa.

Samaan aikaan, kun koleja tuupataan sisälle, on olosuhteet tehtävä niille hyviksi. Liian happamassa kolit eivät elä, joten suoliston pH on saatava nousemaan. Helpoin konsti on ruokasooda, purkki päivässä neljän päivän ajan.
Lisäksi se saa 3-4 päivää toisen, terveen hevosen kakkaa. Tänään annoin nesteen ruiskulla suuhun, en tiedä paljonko meni oikeaan osoitteeseen. Huomenna ajattelin kokeilla ruuan seassa. Tämän jälkeen kakkakuuria jatketaan kerran viikossa.

Better Choicelta meni tilaukseen myös kasa kasvien juuria. Niissa on suolistolle tärkeitä prebiootteja. Ne ovat pöpöjen ravintoa. Sikurijuuressa on sitä erityisen paljon, mutta myös voikukan juuret kelpaa (nyt on vaan maa jäässä..). (Välihuomautus: Taavi söi viime keväänä sikurijuurta ruuan seassa!)
Probioottejahan se on saanutkin, mutta ei niillä ole mitään virkaa jos muut asiat eivät ole kunnossa. Samoin on turhaa antaa koleja lisää jos suolistossa vallitsee niille huonot olosuhteet.