torstai 10. heinäkuuta 2014

Testissä sidepull-suitset!


Taavin sidepull-suitset ovat olleet jo pari päivää kotona, mutta niihin piti tehdä muutama pieni muutos. Sovituksessa ilmeni, että poskiremmit ovat liian pitkät ja turparemmi sensijaan aivan auttamattomasti liian lyhyt, kuten epäilinkin. Taavi on kokoasioissa melkoinen väliinputoaja, sillä on cob-pituinen pää, mutta fullin leveys, sama koskee suojia, joissa en ole onnistunut sopivia edes löytämään (sääri on lyhyt, mutta erittäin leveä) ja loimissa sille sopisi yleensä parhaiten 140.

Näihin keksin sitten kokeilla ratkaisuksi pikalukkoja leukaremmiin. Tällöin ei tarvitse koettaa etsiä ruskeaa pidempää remmiä ja samalla leukaremmin kiinnittäminen helpottuu. Motonetistä löysin käyttöön sopivat jousihakaset, tosin tuo reikä olisi saanut olla hitusen isompi.
Näiden avulla leukaremmistä tuli tarpeeksi pitkä ja lisäreikien avulla myös poskihihnat saatiin tarpeeksi lyhyiksi.

Sidepullien poskihihna tulee melko lähelle silmiä. Muuten suitset istuvat päähän hyvin. Hieman mietin kireyksien kanssa; jos jättää löysälle, niin suitset pyörivät ja osuvat silmään. Jos taas laittaa oikein napakasti, niin turparemmi varmasti painaa turvan päällä. Olisi kuitenkin kiva, että hevonen voi rentouttaa suunsa ja leukansa, joten tilaa on jätettävä, päädyin kireyteen, jossa sormet mahtuvat vielä väliin (näin ratsastan myös Orbitlessilla, kun olen kentällä.) Maastossa haluan ehdottomasti jättää remmin löysemmälle.
Nyt jälkikäteen tuli mieleeni, että pitää kokeilla virittää ylemmästä renkaasta remmi leuan ali, josko se vakauttaisi suitsia sivusuunnassa.

Ratsastin näiden kanssa kentällä. Selvästi tämä on terävämpi, koska paine tulee kapealle alueelle ja materiaali on melko kovaa. Sen myös huomasi Taavista, se oli tavallista herkemmin kuulolla, eikä venkoillut. Miinuspuoli tässä sitten oli se, että Taavi ei myöskään uskaltanut ottaa suitsista yhtään tukea, jolloin se ei myöskään myödännyt niskastaan kunnolla. Tosin tähän saattaa vaikuttaa muukin, kuin suitset.. Esimerkiksi allekirjoittaneen vähän tavallistakin varovaisempi ratsastus ja Taavin löysä olotila. Joten aion kokeilla niitä useamman kerran ja kokeilla myös sitä toista remmiä suitsia vakauttamaan.

Enemmän kuitenkin miellän nämä sellaisiksi "puolikkaan tuntuman" suitsiksi, koska nenäosa on tosiaan kapea. Eli otetaan tarvittaessa tuntumaa ja muuten annetaan mennä ja käytetää paljon johtavia ohjasotteita. Johtavien ohjasotteiden kanssa tämä on huomattavasti kärrynpyöriä kätevämpi.
Kärrynpyörillä on ikävä tapa kääntyä hevosta vasten jos ohjaa käyttää sivulla. Se mahtaa olla hevoselle melko ristiriitainen apu, kun rengas painaa poskeen, jolloin paine poistuu kääntämällä pää siitä poispäin, kun taas ratsastaja haluaisi pään painetta vasten. Sidepull-suitsilla tätä ongelmaa ei ole, vaan sivulle vievät avut toimivat erittäin hyvin. Aionkin ensi kerralla kokeilla vähän erilaista lähestymistapaa näiden kanssa.. Katsotaan mitä siitä tulee.

Minua kiinnostaisi joskus kokeilla myös kapsonia ratsain.. Mutta olen koettanut puhua itselleni järkeä, että ei me sellaista nyt tarvita. ;)



tiistai 8. heinäkuuta 2014

Reissu ohi! (ja uusi sopiva loimi)



Taaville sattui sittenkin löytymään ehkä sopiva loimi ja vieläpä edullisesti. Ja tälläkertaa tilasin vihreäruudullisen. ;) Hööksin alennusmyynnistä bongasin tämän loimen, jota olen sieltä ennenkn katsellut. Kyseessä on verkkovuorellinen Horse Power-sadeloimi, se jäi alennuksen jälkeen maksamaan 34 euroa! Siinä on isot lapalaskokset, iso häntäläppä, tarpeeksi pitkä helma (peittää takapolvet kunnolla), se on miellyttävän värinen ja lisäksi se tuntuisi passaavan Taavin päälle tosi kivasti ja yhtään kiristämättä. Se olisi ehkä saanut olla aavistuksen pienempi, mutta 135 olisi ollut liian pieni.

Samaan pakettiin tarttui myös pitkään kuolaamani sidepull-suitset, nekin jäivät maksamaan alennuksen jälkeen enää 24,50 euroa.. Pohdin kyllä turpaosan riittävyyttä ja olin oikeassa - ei yllä. Onneksi siinä on mahdollisuus säätää ja päätin ostaa siihen molempiin päihin pikalukot tai palohakaset, jolloin kiinnittäminen helpottuu ja pituutta tulee toivottavasti riittävästi lisää. Poskihihnoihin sen sijaan piti tehdä lisäreikiä. Otan kuvan, kunhan saadaan ne sovitettua.

Tänään pääsin pitkästä aikaa Taavin kyytiin ja nautin, siitäkin huolimatta, että Taavi oli ötököistä erittäin ahdistunut. Ei auta siis taas muu, kun kaivaa huput ja loimet esiin ratsastuksia varten. Pihatto helpottaa laitumella oloa paljon, kun sinne pääsee paarmoja karkuun. Kyllä se on kuulemma kovassa käytössä ollutkin pojilla, tosin tallihevosia sinne ei päästetä. Josko jopa vähän laihtuisi, kun mököttää pihatossaan. ;)


Taavi liikkui reissumme aikana pari kertaa, Nenna oli käynyt sillä maastossa, oli saanut kokea köyrypukkilaukkaa. ;) Lisäksi Taavi oli tuonut tytöt maastosta kotiin, kun olivat eksyneet. On se vaan viisas hevonen. Minun Taavi. :)
Taavi oli ollut loman ajan hyväntuulinen ja mahakin oli toiminut, parina päivänä se oli saanut pellavansiemeniä suolta vauhdittamaan. Loma oli kuitenkin muotoillut kupeet oudon kulmikkaiksi, lisäsin eilen iltapuuroon siankärsämöä ja tänään kupeet olivat normaalimmat, eikä Taavi arkonut niitä harjatessa.

Reissustakin on siis kotiuduttu, teen tännekin kuvapostauksen reissusta. Hienoja maisemia riitti ja niitä porojakin tuli katseltua!



Taavin iltapöperö ennen vettä

perjantai 4. heinäkuuta 2014

2 vuotta



Ystävä on hän
jonka kanssa saa
kulkea omaan tahtiin
eikä toinen sano:
nopeammin nopeammin

astu jälkiini
olemme pikemmin perillä!

Ystävän kanssa
taival
matkanteko
viivähtäminen
yhtä tärkeää
kuin perillepääsy.
Tai tärkeämpää.

-Maaria Leinonen-


PS: Me ollaan edelleen reissussa, joten Taavi saa tallin väeltä ansaitsemansa ylimääräisen leipäpalan ja pusun.