Turvajalustin on halpa henkivakuutus

Äitini soitti minulle pari päivää sitten ja kertoi erittäin ikävän jutun ratsastajasta, joka oli pudonnut hevosen selästä ulkomailla ollessaan. Hän oli jäänyt kiinni ilmeisesti jalustimeen ja roikkunut vauhkoontuneen hevosen mukana kivikkoisessa maastossa pitkän aikaa. Löydettäessä kaikki ylävartalon vaatteet olivat kuoriutuneet pois. Nainen on hengissä, kasaan tikattuna ja paikattuna, mutta koomassa.

Tämä kirvoitti ajatuksia meillä töissä ja muutenkin siitä, miksi yleensä on olemassa enää tavallisia jalustimia. Markkinoilla on kuitenkin kasapäin turvajalustimia, joista osa kauniita ja huomaamattomiakin. Jalustimeen jäävä jalka on surmanloukku ja yleensä hevoset vielä vauhkoontuvat perässä roikkuvaa hervotonta ratsastajaa juosten entistä kovempaa. Toki hevonen voidaan ehdollistaa ja totuttaa pysähtymään, kun ratsastaja jää roikkumaan, mutta se ei ole koskaan sataprosenttisen varma keino, sillä hevonen on aina elävä olento ja lisäksi arvaamaton saaliseläin.

Ratsastuskouluissa olisi hyvä kaikilla hevosilla olla turvajalustimet, niillä voidaan säästää henkiä. Olen myös nähnyt ja kuullut, että joillain on mukana omat turvajalustimet, joita sitten vaihtaa aina sille ratsulle jolla kulloinkin ratsastaa. Ei minusta pöllömpää sekään jos vaihtoehtona on tämä kaikkien ratsastajien painajainen, jäädä jumiin jalustimeen.

Laittaessa googleen hakusanaksi "turvajalustin", saa aika paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja. On olemassa reunasta aukeavia, reunoistaan joustavia tai muotoiltuja, lisäksi on olemassa koppa jolla estetään jalan luiskahtaminen liian syvälle ja vähennetään riskiä jäädä kiinni.
Itse olen vähän harmissani, ettei muovijalustimissa löydy edullista turvavaihtoehtoa.. Koppaa vuorattuna ajattelin muusta syystä, nimittäin varpaiden lämmitykseen. ;)

Muutamia yleisimpiä malleja:
Kumilenkeillä varustettu jalustin. Ideana on, että jalan jäädessä jalustimeen jumiin, kumilenkki reunassa aukeaa ja näinollen vapauttaa jalan.
Erittäin toimiva ja yksinkertainen malli, jonka hintakaan ei päätä huimaa lisäksi saatavilla on varaosia.
Näitä näkee tänäpäivänä aika harvoin enää käytössä, kun uudet nivelletyt jalustimet ovat tulleet muotiin. Esimerkiksi ratsastuskouluhin tämä olisi edullinen investointi turvallisuutta parantamaan.
Kuva lainattu Hööksin sivuilta




Mountain Horsen vähän vastaavalla tavalla toimivat turvajalkkarit.
Nämä varmaan aukeavat vielä varmemmin ja ovat ulkomuodoltaan huomaamattomammat, kuin kumilenkillä olevat.
Toki näillä on myös enemmän hintaa.
Näissä jalustinkumi on yhdistettävissä saman sarjan kenkiin ja saappaisiin, joissa sama kuvia pohjassa, näin pito paranee.
Kuva Caballo



"Foot Saver"-turvajalustin, "jonka ulkoreunaan on integroitu ainutlaatuinen irrotusmekanismi. Mekanismi estää jalan tarttumisen jalustimeen mahdollisen onnettomuuden sattuessa."
Kuva Hööks, mutta esim. Horzeltakin saa










Australialainen turvajalustin, jossa toinen reuna on kaarrettu jalan irtoamisen helpottamiseksi. Varmasti tämäkin on toimiva ja edullinen vaihtoehto.
Kuva Hööks






Taavilla on koulusatulassa kuvankaltaiset islantilaiset turvajalustimet. Ne ovat päätyneet meille alunperin tuon käännetyn kiinnityslenksun takia, mutta ovat myös todella turvalliset.
Nämä kiinnitetään satulaan niin, että ulkopuolelle jäävä kaari on eteenpäin, esim. kuvassa oleva jalustin tulisi selästä katsoen vasemmalle puolelle.
Meillä tällähetkellä on jalustimet väärinpäin kisojen jäljiltä, pitäisi kääntää taas takaisin oikeaan asentoon.
Kuva Hööks






"Kwick-Out"-turvajalustimet, joiden sivu aukeaa jalan painautuessa sitä vasten, lisäksi myös astinosa nousee varmistaakseen jalan irtoamisen. varmasti erittäin toimiva jalustin, en ole koskaan itse nähnyt käytännösä.
Kuva Hööks








Sprengerin "Bow Balance"-jalustin oli ainakin yhdessä vaiheessa kovassa huudossa varsinkin esteratsastajien piireissä.
"Uusien HS Sprengerin jalustimien kaareva muotoilu auttaa jalkaa löytämään parhaan mahdolliseen asennon. Kevyiden jalustimien leveä jalustinkumi jakaa ratsastajan painon tasaisesti, ja kumin pehmeä keskiosa tuo erinomaisen pidon.
Maksimaalisen turvallisuuden ja käyttömukavuuden takaa patentoitu System 4 - nelinivelmekanismi" Kuva Horzelta


Taavilla on estesatulassa kuvankaltaiset Metalab-turvajalustimet, nekin on nivelletty ja siten joustavuutensa ansiosta helpottavat jalan irtoamista ja vähentävät nivelille tulevaa tärähdystä. Itse kuitenkin suosin enemmän muunlaisia turvajalustimia joissa sivu muotoiltu tai aukeava.
Näitä nivellettyjä on monella valmistajalla ja kaikki hiukan erilaisia, mutta toimintaperiaate on kaikissa sama ja hinnat vaihtelevat 40-150€

Kuva Hevoskalliolta






Uutusmalli turvajalustinmarkkinoille taitaa olla tämä "FreeJump"-jalustin. Sen toinen reuna on kokonaan joustava ja näin ollen kiinnijäämisen riskiä ei käytännössä katsoen ole ollenkaan. Lisäksi siinä on käännetty jalustinhihnan kiinnityslenkki, eli jalustin on aina suoraan eteenpäin.
"SOFT'UP Pro on Freejumpsin uuden sukupolven jalustinmalli, jossa yhdistyvät mukavuus ja turvallisuus. Uudentyyppinen jalkalaatta on entistäkin pitävämpi. Joustava ulkopuoli helpottaa jalan irrottamista jalustimesta mahdollisen satulasta suistumisen yhteydessä. SOFT'UP tukee jalkaa erittäin hyvin ja ohjaa pohjetta oikeaan asentoon."
Kuva Hööks

Aamulenkki

Tänään starttasin päivän Taavin kanssa maastoillen.

Talliin mennessä annoin Taaville mutusteltavaksi kasan heiniä, pellavamössöt se oli jo saanutkin aikasemmin. Laitoin uudet sapuskat turpoamaan ja hain varusteet valmiiksi karsinan luo.

Harjailin Taavi samalla kun se söi. Nappasin pari kuvaakin, mutta eihän ne taas oikein onnistunu. (Pitäisköhän vihdoin kaivaa esiin tuon kameran ohjeet?) Sitten laitoin Taaville varusteet ja lähdettiin ulos.

Mentiin perinteisesti ekasta risteyksestä vasemmalle ja sitten oikealle. Taavi tosin olis halunnu mennä taas vasemmalle. Alkuun Taavi oli tahmea ja ei olisi viittiny liikkua eteen. Jonkin matkaa käveltyämme, otin muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia, pakki tuntui olevan hukassa. En kuitenkaan antanu Taaville periksi, vaan pyysin aina reipasta käyntiä eteen, sitten pysähdyksen ja peruutuksen ja taas reippaan käynnin eteen. Taavi alkoi lopulta piristyä ja keskittyä hommiin. Jatkoin harjoitusta niin, että lisäsin reippaan käynnin tilalle siirtymisen raviin. Taavi teki hyviä siirtymiä ja napakoita pysähdyksiä. Peruutuskin alkoi olla parempi. Pitkiä markoja ei ravattu, vaan keskityin nimenomaan siirtymiin.

Teimme myös väistöharjoituksia tien yli toiselle puolelle ja takaisin, aina väistön jälkeen pyysin reippaan käynnin eteen. Väistöt sujui alusta alkaen hyvin. Huomasi,e ttä niitä oli harjoiteltu eilenkin. :) Annoin Taaville pitkät ohjat ja käveltiin aina peltosuoralle asti, jossa sitten vähän laukattiin molempiin suuntiin. Kotiin päin laukka oli reippaampi. Taavin laukka on kyllä kehittyny hurjasti. Kuten Taavi muutenkin. :)

Kotimatkalla mentiin kevyemmin. Muutamia väistöhäarjotuksia tehtiin ja myös pysähdys peruutus harjoituksia. Taavi oli tosi rento suusta ja mukavan tutnuinen muutenkin. Lopulta annoin sille pitkät ohjat ja käveltiiin kotiin. Annoin sen pysähtyä syömäänkin matkalla.

Tallissa annoin sille pellavamössön ja annoin sen syödä loput heinät kaikessa rauhassa. Putsasin suojat ja vein varusteet paikoilleen. Sitten harjasin Taavin ja tehtiin muutamat venytykset leipäpalojen kera. Lopuksi Heitin sile loimen selkään ja vein ulos.

-Sanni

Hoikistunut mutahippo

Että oliko niitä herkkuja??

Tänään käytiin Taavin kanssa vähän kevyempi lenkki kuin eilen. Hain sen ulkoa ja se hetken mietittyään tuli luokse ja sain sen loistavasti tarhasta pois, vaikka pomoheppa Clasu olikin portilla nyhjäämässä. Taavi ei onneksi enää pelkää Clasua, eikä väistänyt ollenkaan, vaikka Clasu sille luimikin.

Taavi oli taas ihan yltä päältä kurassa, loimi oli onneksi pitänyt hevosen suht siistinä, mutta naamakin oli ihan saven peitossa ja harjasta roikkui mutapalloja. :D Suuntasimmekin suoraan pesupaikalle ja pesin ensin loimen joka oli Taavin päällä, sitten pesin jalat ja kainalot. Naamaa en viitsinyt alkaa pesemään, olkoot mutainen, ei se täällä maalla niin vaarallista ole.

Taavi sai syödä karsinassa pellavavellin ja heinää sillä aikaa, kun laittelin sen kuntoon. Mittasin vaihteeksi painomittanauhalla ja se oli taas hiukkasen hoikistunut, nyt nauha antoi painoksi 455kg. Tosi hienoa, tunnustelinkin, että kylkiluut tuntuivat vähän selkeämmin taas.

Todistuaineistoa laihtumisesta

Lähdettiin tänään taas vasemmalle ja seuraavasta oikealle (vaikka Taavi olisi halunut mennä vasemmalle). Tehtiin tien laidasta laitaan väistöjä ja koetin keskittyä siihen, että takapääkin tulee mukaan liikeeseen. Tein myös muutamia pysähdyksia ja loivaan ylämäkeen sitten useamman pysähdyksen ja käyntiin-siirtymän.
Käytiin yhdellä peltotiellä kävelemässä ja käännyttiin sen päässä takaisin kotiin. Kotiinpäin tehtiin vielä vähän väistöjä, koetin saada Taavin jalkoja solmuun tekemällä vain pari askelta vasemmalle ja heti perään pari askelta oikealle, mutta hyvin se siitä suoritui. Vasempaan meinaa se takapää unohtua, mutta kun korjasin omaakin istuntaa, niin homma sujui heti vähän paremmin.

Otettiin vähän raviakin kotiinpäin, kun Taavin tuntui olevan hyvin ryhdissä, loivaan ylämäkeen tehtiin kolme pysähdys ja raviin-siirtymää, ne sujui hyvin, kun äänellä vähän kannustin. Tosi hyvää jumppaa takapäälle!
Loppumatka käveltiin kotiin ja pysähdyttiin vielä vakiopaikassa syömään. Mulla oli kädessä neoprenhanskat ja jalassa sadehousut, koulusatulan kanssa tämä oli tosi pitävä yhdistelmä, kun Taavi koitti vetää multa ohjat kädestä useaan otteeseen. Heti kun se luovutti ja rupesi katselemaan maisemia, annoin luvan syödä.

Tallissa riisuin varusteet käytävällä ja annoin luvan mennä karsinaan, mutta Taavi päättikin syödä kivennäispelletit kupista käytävällä seisoen. Sen jälkeen se marssi karsinan puolelle ja rupesi syömään heiniä.. Nauratti vähän. Voihan sen toki noinkin hoitaa. :D

Kivennäisen syöntiä käytävältä käsin, kun ei malta mennä karsinaan ensin

Tässä välissä laittelin varusteet paikalleen ja juttelin isäni kanssa puhelimessa pitkän tovin. Seisoin Taavin karsinan oviaukossa ja Taavi kävikin monen monta kertaa katsomassa, että joko me tehdään temppuja. :)
Lopulta sitten tehtiin taas perinteiset venytykset, kumarrus ja kavio-temppu.