Olen erämies...

Nyt on Taavin kanssa maastolenkki heitetty. Menin tallille jo kahdeksan jälkeen ja jätkä oli vielä sisällä muiden heppakavereiden kanssa. Taavi vaikutti pettyneeltä kun muut pääsivät ulos, muta hän ei. Kaveri kuitenkin tyytyi kohtaloonsa.

                                   Ufo valmiina töihin. Nyt ei onneks ollu paljoa ötököitä.

 Maastoon lähtiessä jätkän askellus oli TODELLA tahmea ja laidun tuntui vetävän enemmän puoleensa. Jätkä vain hirnui kavereille vielä muutaman mutkan jälkeenkin. Mieli kuitenkin muuttui kun ohjasin Taavin mehtään. :) Mehässä jätkä kyllä tuntuu olevan kuin kotonaan. Mentiin osittain myös teitä pitkin, kun tää meijän maastoreittien ratsastelu on vielä vähän sellasta kivojen reittien hakemista. Mehtäpoluilla Taavi oli tosi reipas ja tarjosi ite myös ravia. Löysin myös ison mäen joka käytiin kiipeemässä. :) Takaisin tullessa laukattiin pienempi mäki ja laukka oli OIKEESTI reipas :D Hauska mies <3 

                                                             Taaville tuli kiire kavereiden luo laitumelle päästyä.
 
 Nyt on sitten omistajan vuoro liikutella Taavia, mie jatkan sitten taas maanantaina. :) 

-Sanni

Moro

Moro.

Taavin vuokraaja Sanni yrittääpi saaha täällä jonkun sortin tekstiä aikaseksi. Mistähän ihmeestä sitä alottais? 

No, Reilu kuukausi takaperin Elina kerto nähneensä ilmotuksen sinisilmäsestä puskapollesta, kiinnostus heräsi miullakin ja kuvan nähtyäni olin myyty.(On tuo jätkä sen verran hurmaava tapaus.) Kun Elina sitten pari päivää myöhemmin laitto viestiä, että lähtee kopin kera katsomaan Taavia, olin jo miltein varma, että Herra-sinisilmä tulee paikkaamaan Elmo-pojan jättänyttä suurta aukkoa. Hyvin on jätkä aukon paikannutkin, myös miun mielestä.  

                                      Kuva Taavista kun näin herran ekan kerran :)

Omien kiireideni vuoksi pari edellistä viikkoa on mennyt miun osalta Taavin liikutuksen suhteen kerta viikkoon meiningillä, mutta aina kun oon Taavin kanssa töihin lähteny, on herra ollu todella miellyttävä. Kaveri on hieman hidas, mutta se ei haittaa. Eipähän pelota kyydissä ;) Ja ei se ihan lälly kaveri ole, on sieltä löytyny jo pikku pukkejakin.

Tällä viikolla oon ehtiny jo eilen sekä tänään tallille. Eilen menin jo aamusta ratsastamaan. Käytiin Taavin kanssa maastossa. Keli ei meitä kauheasti suosinu, mutta eihän myö sokerista olla. Oli ilo huomata kuinka Taavin kunto oli noussut viimekerrasta hurjasti. Se jakso jo ravata reippaasti pitempiä pätkiä ja laukkakin nousi hyvin ja oli eteenpäin pyrkivää. Käynti nyt on vielä matelevaa, mutta antakaamme se anteeksi herralle.

Tänään menin töide jälkeen ratsastamaan. Kun hain Taavin laitumelta, se ei oikein ollu innokas asiasta. Toki ymmärrän, että syöpöttely kavereiden kanssa aina työn voittaa. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen ja talliin asti. Tänään oli luvassa työskentelyä kentällä. Alkuun käsittelin Taavia maastakäsin. Ihka ensimmäiseksi miun ja Taavin maastakäsintyöskentelyksi jätkä toimi hyvin. otin pysähdyksiä, peruutuksia ja temmon lisäyksiä. Harjoiteltiin myös väistön alkeita. Maastakäsittelyn jälkeen kiipesin selkään ja tehtiin samat jutut selästä käsin. Taavi toimi ihan kivasti. Lopuksi nostin parit laukat. Työskenneltiin kentällä kaikenkaikkiaan noin 30min. Lopuksi lähdettiin palkkioksi maastoon. Seikkailtiin mehässä ja löydettiin heinittyny tie (latupohja?) jossa Taavi tallusteli mielellään. Tai ainakin sellanen mieli miulle tuli, kun se käveli paljon reippaammin kuin tiellä. :)

Ennen kotiin lähtöä yritin vielä napata pari kuvaa Taavista. Se tosin oli suhteellisen hankalaa, kun jätkää kiinnosti enemmän kamera kuin poseeraaminen. 

 Onneks kuitenkin onnistuin saamaan kaverista ainakin yhden onnistunen kuvan.

 Huomenna taas aamusta tallille, ennen töihin menoa. Mikä voisikaan olla parempi alotus päivälle? Tuskin mikään?


 - Sanni


 


                                         

Mä vie sut täältä hetkeks pois, tahdon näyttää mun taivaan

Taavi ja pelottavat uudet kaverit ihan alkupäivinä, nyt se on jo päässyt laumaan

Ajattelin ensimmäiseksi kertoa, mitä olemme Taavin kanssa puuhanneet ensimmäisen kuukauden aikana, kun  se on meillä ollut. Koska on vuokraajan vuoro välillä ratsastaa Taavia, niin mitään uutta kerrottavaa liikutuksen osalta ei ole.

Täytyy kysyä, josko vuokraajakin haluaisi osallistua blogin kirjoittamiseen, kun kaavailin tätä lähinnä itselleni päiväkirjatyyppiseksi, jotta voin jälkikäteen katsella miten olemme edenneet.

Taavin kanssa on aika mennyt lähinnä tutustuessa ja pikkuhiljaa kuntoa nostaessa. Kunto on noussut kohisten, sen huomaa parhaiten hevosen piristymisestä lenkeillä. Se jaksaa vaivatta 2 tunnin rauhallisen maastoköpsöttelyn. 

Sen oli alkuun vaikeaa sopeutua laumaan ja se huusi meidän ihmisten perään, kun sen sinne jätti muiden hevosten kanssa, mutta aika teki tehtävänsä ja se tottui muihin ja muut siihen. Nykyään sitä joutuu välillä komentamaan, kun se liimaa kaviot maahan prostestin merkiksi, kun sitä menee hakemaan kavereiden luota.

Ihan ekoja ratsastuksia kentällä

Kentällä ollaan askarreltu aika vähän, siitä syystä että ötököitä on aivan kamalasti ja Taavin keskittymiskyky ei riitä niiden seassa juoksemiseen. En viitsi kiusata, kun motivaatio kentällä työskentelyyn ei muutenkaan ole suuren suuri.

Parina viimeisenä kertana olen mennyt ilman satulaa, tehnyt ensin käynnissä ja sitten ravissa pääty-ympyröitä ja pitkille sivuille reipastanut ja hidastanut käyntiä. Alkuun Taavi oli sitä mieltä, ettei tarvitse tai viitsi mennä yhtään reippaammin, mutta komennuksen jälkeen pelkkä taakse nojaus ja jalat kiinni riitti.

Hidastamisen kanssa ideana oli lähinnä se, että kun Taavi hidastuksen jälkeen pyrkii itse hiukan (todellakin vain hiukan) reippaammin oma-aloitteisesti, pääsen kiittämään sitä.

Laukkaa ollaan menty vain sen verran kentällä, että olen saanut molemmat laukat nostettua ja ympyrän verran pidettyä yllä. Laukka on Taaville selvästi vaikein askellaji ja varsinkin vasemman laukan kanssa on välillä vähän nihkeää. Olen kuitenkin huomannut, että hevosen hitaudesta ja palavasta halusta kannustaa sitä huolimatta on vain istuttava hiljaa, pyydettävä, odotettava kärsivällisesti, istuttava hiljaa ja tarvittaessa pyydettävä uudelleen. Käyn helposti keinumaan, nytkyttämään ja "ajamaan" Taavia laukkaan, enkä malta istua kyydissä mahdollisimman hiljaa ja häiritsemättä.

Tällä hetkellä Taavi toimii parhaiten melko lyhyellä ohjalla (jolloin otteet ovat tarkat) ja napakoilla pohjeavuilla jotka hellittävät heti kun jotain tapahtuu.

Lisäksi olen maasta käsin väistättänyt sitä, jotta se oppisi väistämään painetta sivulle. Taavi tuntui viimeksi ainakin jo alkeellisesti käsittävän, että pohjeapu voi tarkoittaa eteenpäin menon sijasta myös sivulle.

Taavi on välillä hyvin hidas ja tahmainen, niin sanotusti kuuro pohkeelle, mutta on kokoajan paranemaan päin (kunhan ei itse rupea hitaaksi ja tahmaiseksi pohkeella).

Olen koettanut olla selkeä ja antaa sille selkeän palautteen (eteenpäin menosta paine pois ja kuuroudesta napakka raipalla näpäytys) ja se tuntuu tuottavan pikkuhiljaa hedelmää. Olen antanut sen olla vähän hidastempoinen, kunhan askellaji vaihtuu ja tarvittaessa myös vähän kiihtyy. Eihän tällainen työhevosrakenteinen hevonen kovin kummoseen edes kykene ja sen liikkeet ovat hitaat ja lyhyet joka tapauksessa.
Eikä Taavia ole meille koulukäyttöön ostettukaan, vaan maastoiluun ja yleiseen harrasteluun. Hypätty sillä on kuulemma kerran ja se jopa innostui. Itse olen mennyt sillä vasta puomin yli (kun kentällä sattui olemaan), mutta kunhan kunto vähän kohoaa, niin kokeillaan kyllä ihan pieniä hypätä.

Ensimmäiselle maastolenkille lähdössä

 Maastossa ollaan käyty paljon, eikä se toistaiseksi ole pelännyt mitään vastaantulevaa. Yksi päivä vein sen keskelle umpimetsää ja se oli siellä kuin kotonaan! Se posotti menemään umpirisukossa reippaasti, vaikka hiekkatiellä sitten saattaakin madella.

Laukkaa ollaan maastossa otettu pidempiä pätkiä ja joskus sitä joutuu kovastikin kannustamaan. Tosin tässäkin asiassa se menee kokoajan parempaan suuntaan.

Hankikelejä ja -treenejä odotellessa!

 Taavillahan ei ollut kenkiä tullessaan, mutta soitin melkein heti kengittäjälle joka kävi lyömässä sille kengät jalkaan, se tuntui arkovan pienelläkin soralla menoa kaviot olivat pahasti levinneet joka suuntaan.  Kengityksen jälkeen se on liikkunut paremmin ja mieluummin ja itse kengityskin sujui hyvin vaikka se omistajaa hiukan jännittikin.

Uusia tavaroitakin olen joitakin hankkinut, lähinnä kyllä ihan "turhaa" tavaraa, kuten pinteleitä, satulahuopia yms. Suurin osa edellisen ponin varusteista sopi myös Taaville ja sillä tuli mukanakin paljon tavaraa. Elmo-vainaan vanha satulakin passasi sille paremmin, kun sen oma estesatula. Jotkut loimen olivat edestä auttamatta pieniä ja ne mitkä Elmon päällä roikkuivat ovat tälle juuri sopivia. Taavin ryntäät ovatkin leveät kun ladon ovet. ;)

Tärkeää tehtävää suorittamassa

Useampi ihminen on halunnut käydä Taavia katsomassa ja melkein yhtä moni on siihen kovasti ihastunut, onhan se todella suloinen ja se on niin rauhallinen käytökseltään. Se on hoitanut esimerkiksi lastenratsun virkaa ja aloittelijoiden (kuten K:n) kuljettamista maastossa, ollaan käyty 8km:n lenkillä jossa minä olin pyörällä ja K ratsasti Taavilla koko reissun yksin ja menivät vähän raviakin, haaveissa olisi jossan vaiheessa ostaa lännenpenkki.

K + Taavi maastossa

Poseerauksen ajan voi vähän tankata