Meille tulikin sitten eteen muutto uuteen talliin. Hoitosopimus on tallin puolesta irtisanottu. Sinällään harmi, kun syksy pitäisi pitää mahdollisimman stressittömänä Ripellä ja olin tätä jo etukäteen varmistellut. Kerettiin asua nykyisellä tallilla melkein kolme vuotta ja olin kaavailut, että se on Ripen viimeinen asuinpaikka.
Onneksi sain tallipaikan sovittua tutun ihmisen tallilta. Hän pyöritti nykyisen asuinpaikan tallia viimetalven, joten hoidostakin on jo etukäteen käsitys. Enkä ole eläissäni saanut hevoselle yhtä hyvää ja välittävää hoitoa, siitäkin huolimatta että Rippe sairasi ja vaati erikoishoitoa.
Rippe saa myös virikkeellisemmän ympäristön ja vielä paremmat maastot. Kaverit ja hoitaja ovat tuttuja. Sinällään muutto ei siis harmita. Muutamme lokakuun puolivälissä, aiemmin se ei ikävä kyllä ole mahdollista. Uuteen kotiin on alle 10km matkaa, joten todennäköisesti suoritan muuton ratsain.
Toistaiseksi syksy on mennyt tosi hyvin seasonal risesta huolimatta. Olen nostanut varmuudeksi Ripen lääkityksen 1,5 tablettiin ja se saa syödä sitä annosta muuttoon asti.
PPID-hevosilla on tässä syksyllä havaittavissa korkeampia ACTH-arvoja, jotka siis pahentavat cushingin oireita ja voivat esimerkiksi laukaista kaviokuumeen. Siksi ollaan vähän varpaillaan ja vältetään kaikkea mahdollista stressiä.
Seasonal rise on nyt juuri nousussa; se alkaa nousta elokuussa ja nousu jatkuu koko syyskuun. Lokakuussa arvon pitäisi taas alkaa laskea ja marraskuun loppuun mennessa tila normalisoituu.
Uusia olkiakin on taas saatu, joka rauhoittaa omistajan mieltä. Tosin nämä ovat hätävaraolkia. Oma viljelijämme paalasi vasta tämän viikon loppupuolella, enkä turhaan hae niitä enää tänne tallille ollenkaan. Hain toiselta viljelijältä alkuviikosta kymmenen paalia, jotka riittänevät hyvin muuttoon asti.
Kesän aikana tuli selväksi, että Ripen kaula ei kestä verkoista ruuan nyhtämistä kipeytymättä, joten verkot poistettiin. Oljet saavat kuitenkin vapaana laatikossa melkoista kyytiä (lentäen sitten hiekan sekaan), joten ostin Hevarilta heinälaukun. Kätevä kiinnittää laatikon reunaan, eikä pitäisi ison silmäkoon takia kaulaakaan rasittaa. Laukkuun mahtuu juurikin se kaksi kiloa olkea.
Kengittäjäkin ilmoitti, että nyt on siihen vasempaan kavioon saatu taas normaali holvikkuus takaisin. Todella hyvää ja kärsivällistä työtä on kengittäjä niiden kanssa tehnytkin, että siitä kamalasta kavion irvkuvasta on saatu taas edes lähelle normaali kavio. Tämä vertailukuva on edellisestä kengityksestä, mutta suunnilleen samalle se nytkin näyttää. Ensimmäinen kuva on ensimmäisestä kengityksestä puukenkien jälkeen.
Pidin pitkään etusissa putseja. Toki siksi, ettei kenkä irtoa, mutta myös ulkonäön takia. Heh.
