kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään

Rippe 18v päästeli taas tänään vähän kentällä ratsastuksen päätteeksi. Piti vain päästää pojat piehtaroimaan, mutta Rippe ei halunnutkaan antaa kiinni. Innostuivat sitten Hemulin kanssa kisailemaan. Ja kyllä taas nauratti.
Kyllä se taas varmaan vartin juoksemisen jälkeen antautui kiinniotettavaksi.

Ratsastuskin on alkanut sujua jo paremmin, tänään Rippe malttoi keskittyä melko hyvin omiin juttuihinsa, vaikka Hemuli olikin samaan aikaan kentällä. Ja mikä parasta; se ravasi mielellään ja teki kaiken mitä siltä pyysin. Lopuksi käytiin vielä pihatiellä käppäilemässä.

Eilen oltiin maastoilemassa ja saatiin kunnon hikikin pintaan. Poni sai taas ojennella jalkojaan oikein kunnolla, kun painettiin tukat hulmuten hiekkateitä.

Tallille tuli uutta heinää ja siihen olen nyt pikkuhiljaa puolen kilon nostolla totuttanut Rippeä. Selected-rehukin on nyt nostettu puoleen kiloon päivässä yhteensä, se tarkoittaa noin 0,7 litraa. Lisäksi kävin hakemassa sille Black Horsen kivennäistä säkin, kun tallin kivennäinen vaihtui, eikä se maistu Ripelle. Päästään kaikki helpommalla, kun sillä on kivennäinen jonka se syö kuivaruuan seassa mukisematta.

Olen antanut sille myös kuureina pirunkouraa, mitä jäi Taavilta. Olen kyllä huomaavinaan, että se notkistaa vanhempaa hevosta, joten se varmaan tulee jäämään kuuriluonteiseksi ruokavalioon. Ripellä se ei ole aiheuttanut mahavaivojakaan.

Selkeästi se on taas piristynyt ja massaakin saanut vähän lisää. Sellainen muodonmuutos kuitenkin ottaa aikansa. Kauhean hankalaa tällaiselle kaikki-heti-mulle-nyt -tyypille. ;)

10 vuotta sitten

Toukokuun 13. 2005 matkasimme Ranualle katsomaan Rippeä ja vietimme siellä muistaakseni kolme päivää. Poni hyvästeltiin kyynelsilmin ja raskain mielin reissun jälkeen, enkä itseasiassa enää tavannutkaan sitä ennenkuin nyt.

"Onko siitä jo niin kauan?" kysyi isäni, kun yksi päivä juttelin sille tästä reissusta. Niin se aika kuluu, lapset kasvaa, mutta Rippe pysyy.

Hevosen pitäminen puolihoidossa

Ajattelin kirjoittaa nyt kokemuksia ja ajatuksia hevosen pitämisestä puolihoidossa vuokrapaikalla. Samalla kerron, mitä meillä kuuluu puolihoitopaikkaan minulle ja mitä tehdään tallin puolesta.

Kaikki valmiina iltaa varten

Mitä tallikeikka sitten joka päivä pitää sisällään:

Yleensä heti tallille päästyä nappaan kottarit matkaan ja putsaan karsinan. Jos olen havainnut edellisenä päivänä kuivikkeen olevan vähissä, otan sen jo mennessä kyytiin ja kippaan karsinan nurkkaan siivouksen ajaksi. Rippe on yleensä todella siisti (ellei hevoset ole jostain syystä olleet aamulle kauemmin sisällä), sillä on kakat takanurkassa ja pissat tietenkin ruunamaiseen tapaan keskellä. 

Turve- sekä iltaheinäkuorma perillä

Karsinan putsauksen yhteydessä vaihdan ämpäriin puhtaan veden ja laitan iltamurot valmiiksi hoitotilan hyllylle. Ripen iltaruokaan tulee 3dl Racing Selected-rehua ja 1dl Mineral Plus -kivennäistä. Se saa lisäksi 2dl Selectediä turvotettuna ratsastuksen jälkeen, koska se ei suostu syömään suolaa kuivan nappulan joukossa. Tähän puuroon saan piilotettua kaiken muunkin jos tarvetta on (esim. maitohappobakteeri ja nyt jo loppuunsyödyt hampunsiemenet, jotka käivät Taavilta). Seuraavaksi otan karsinan luota heinävaa'an ja suuntaan lantalan ja heinälän suuntaan. 

Heinät pitää hevosille pussittaa valmiiksi, jotka sitten kyllä tallin puolesta jaetaan hevosille aamulla, aamupäivällä, iltapäivällä ja illalla. Lisäksi hevoset saavat usein aamulla pienet nökäreet heinää karsinoihin odotellessaan ulospääsyä. 

Ripelle punnitsen kolme kappaletta noin kilon (1-1,25kg) säkkejä ja yöheiniksi se saa 4kg. Päiväheinät ovat osittain siksikin niin kevyet, että Rippe syö myös kaverin heiniä tarhassa, joten se todellisuudessa syö varmaan 1,5 kiloa per päiväruokinta. Sen päiväannos on siis jotakin 7,5-8,5 kilon välillä. Heinänä on kuivaa heinää.

 

Lopuksi käyn viemässä yöheinäsäkin karsinaan ja sullon heinät tiheäsilmäiseen verkkoon. Jätän aina lattialle vähän "sääliheiniä" pahimpaan nälkään.

Tämän jälkeen käyn yleensä hakemassa Ripen tarhasta, harjaan ja mahdollisesti liikutan sen. Riippuen kellonajasta ja säätilasta, jätän sen joko valmiiksi sisään tai vien vielä ulos. Jos Rippe jää aikaisemmin sisään, otan sen yöheinäverkon ulkopuolelle ja tallityöntekijä ripustaa sen illalla paikoilleen lähtiessään. Näin heinää riittää mahdollisimman pitkään.

Lopuksi tarkistan vielä tarhan vesitilanteen ja lisään sitä tarvittaessa.

Tallin puolesta hevoset siis ruokitaan valmiiksi täytetyillä heinäkasseilla, viedään ulos ja sisään sekä loimitetaan tarpeen vaatiessa. Vesistä huolehtiminen, heinien laitto ja karsinan siivous sekä kuivitus kuuluu omistajalle.

Loimitus tarpeen mukaan kuuluu tallivuokraan.

Minusta puolihoito on ollut todella hyvä juuri minulle. Se antaa enemmän vapauksia hoitaa hevosta, kuten tahdon, vaikuttaa sen kuivikemäärään, heinien määrään jne. Pystyn myös paremmin seuraamaan juomista, syömistä ja lannan koostumusta. Se sopii tällaiselle hysteerikko-omistajalle vallan mainiosti. ;)

Puolihoidossa tietenkin huonoihin puoliin voisi laskea sen, että se on sitovampaa, kun täyshoidossa pitäminen. Joudut käymään tallilla joka päivä, koska karsina on puhdistettava ja ruuat laitettava valmiiksi. Lisäksi omalla kohdalla vuorotyö välillä hankaloittaa hevosenhoitoa, kun heinäpusseja on laitettava välillä enemmän valmiiksi ja se pitää muistaa etukäteen huomioida (jos esimerkiksi käyn torstaina aamulla tallilla ja tulen perjantaina vasta illalla, tarvitsee tehdä kahden päivän heinät valmiiksi). Lisäksi tallille olisi hyvä keretä ennenkun hevoset tulevat sisään, koska karsina pitää putsata.

Minulla on onnea, sillä talli sijaitsee melko lähellä kotiani, meiltä on tallille vain 5km matkaa. Koen, että kovin  paljon kauempana en viitsisi hevosta puolihoidolla pitää, koska matkoihin menee paljon aikaa ja se käy pidemmän päälle raskaaksikin. Varsinkin aamuiset tallikäynnit ovat hyvinkin aikarajoitettuja, eikä niistä viitsisi kovinkaan paljoa tuhlata autossa istumiseen. 

Hintahan puolihoidolla on yleensä jonkinverran matalampi, kun täysihoidossa. Minulla ei ole mitään itsehoitamista vastaan (päinvastoin, hoidan erittäin mielelläni itse), mutta tottakai sen kuuluu silloin näkyä hinnassa. Rippe asuu maneesitallilla, maneesi on meille käytännössä ihan turha. Mutta koska hinta on silti minusta enemmän, kuin kohtuullinen, olen tyytyväinen valintaani. Tällä hinnalla on vaikea saada edes kentälliseltä tallilta täysihoitoa.
Maastot ovat näin lähellä kaupunkia sijaitsevaksi talliksi melko hyvät, ei pitkiä lenkkejä, mutta lyhyistä saa kaiken ilon irti; on kiivettävää ja metsäpolkuja, muutama suora laukkaamiseen jne. Eikä ole pakko mennä autotielle, mikä on aina plussaa. 

Kaikinpuolin olen ollut todella tyytyväinen tähän ratkaisuun. Lisäksi tallinomistaja on mukava ja antaa melko paljon vapauksia hevosenhoitoon, kesäsuunnitelmiin jne., mikä vähentää huomattavasti hevosenomistajan stressiä, kun asioista voi puhua ja niitä voidaan suunnitella hevosen yksilöllisen tarpeen mukaan. Minäkin yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman vähän vaivaksi ja auttaa aina, kun vaan voin tai olen sopivaan aikaan tallilla.

Talli on myös melko pieni, joten ruuhkaa on todella harvoin. Aika paljon tallilla saa puuhailla ihan itsekseen ja harvoin joutuu ratsastamaan kenenkään kanssa edes samaan aikaan. :)