Sadetta on pidelly... Loimipohdintaa

On tosiaan satanut ja ilmat olleet erittäin kylmiä. Eilen varsinkin tuuli oli kylmä ja navakka. Hui. Kävin nopsasti irtojuoksuttamassa kaasupalloa kentällä, maha tuntui olevan jo aavistuksen parempi. Samalla selvisi, että yksi sadeloimi vaatii kyllästyksen (ja uudet ompeleet kaula-aukkoon, jotka siihen jo kerran kavennukseksi ompelin). Se oli päästänyt vettä läikittäin läpi, mutta onneksi suurin osa hevosesta oli kuivana. 

Sovittelin taas Taavin päälle Weatherbeetan puuvillavuorista sadeloimea. Olen aiemmin kahteen kertaan jo hyljännyt sen sopimattomana, mutta en vaan suostu uskomaan sitä. Aikani sitä siinä säätelin ja ihmettelin, enkä kyllä yhtään ymmärrä loimen muotoilua. Sain sen kuitenkin istumaan minusta ihan hyvin ja jätin sen taas toiveikkaana päälle.

Ja tänään hain laitumelta Taavin, jonka loimi kinnasi edestä ja oli valunut taakse. Tai ainakin sisävuori oli.. Huoh. Harmittaa, koska loimi olisi muuten todella hyvä, enkä oikeastaan raaski luopua siitä, koska se on Elmon kanssa kisoista voitettu ja siihen liittyy paljon muistoja. Käyttöön sen kuitenkin haluaisin pois tilaa viemästä.

Yhden jutun aion vielä kokeilla, ompelen tähänkin pienet laskokset kaula-aukkoon, jotta koko etuosa nousee hiukan ylöspäin ja muotoilut osuvat kohdalleen, ehkä myös valuminen silloin estyy. Sen toisen (kyllästämistä vaativaan) loimen kanssa tämä kikka auttoi ja nosti muotoilun ja lapalaskokset oikeen kohtaan, nyt ne laskokset on vaan revitty auki... Pitää ostaa vahvempaa lankaa.

Taaville on melko vaikea löytää sopivia loimia, Thermo Mastereita sillä on ollut (jotka myin syksyllä pois, kun piti saada tilaa, enkä tykännyt fleecevuoresta) ja ne istuivat hyvin, mutta niiden pintakangas ei yksinkertaisesti kestä laumassa (tai epäilen niin).

Horsewaren Amigo on kohtuullinen, mitä nyt roikkuu polvissa. Eikä sekään minusta jätä lapoja kunnolla vapaaksi, sekään ei siis ole vakuuttanut minua käytössä eikä kestävyydessä. Muuten loimi on ollut ihanteellinen, 50g toppaus on juuri passeli!

No tätä Weatherbeetan muotoilua en ymmärrä ollenkaan, mikä idea tolla minilaskoksella oikein on? :D

Olen tullut siihen tulokseen, että kunnolla ylhäältä alkavat ISOT lapalaskokset on oltava, muuten ei ole mitään toivoa tällä rynnäskapasiteetilla. Tai ainakaan ne muotoilut ei osu koskaan kohdalleen ja pysy siinä. 

Yksi Horzen Avalanche-loimi Taavilla oli ja se vaikutti aika hyvälle, sitä saatan kokeilla seuraavaksi. Se edellinen oli Elmon peruja ja vähän naftia kokoa, siksi myin sen pois. Tykkäsin siitä loimesta muuten, hichneck-malli, isot lapalaskokset ja hyvä vedenpitävyys. 

Eh....

Käytiin me Taavin kanssa tänäänkin maastossa sellainen käyntipainoitteinen lenkki, se on ollut nyt vään vaisu varmaan mahan takia, joten olen antanut sen mennä omaa tahtiaan. Tehtiin tosin vähän pohkeenväistöä tien laidasta laitaan ja se sujui yllättävän hyvin. Kotitiellä otettiin vähän ravia ja laukkaakin sitten.
Taavi pääsi ulos ilman loimea, kun lämpömittari on kavunnut jo siedettäviin yli kymmenen asteen lukemiin ja sadekin vähän hellittänyt.

mahavaivaa, ajoa ja ratsastusta

Taavin maha se vaan jaksaa taas temppuilla, kun hevoset siirtyivät laitumelle. Kupeet eivät ole erityisen arat eivätkä hikoile, mutta Taavi on vaisu, lepuuttelee jalkojaan, maha möyryää ja se piereskelee sellaisia "märkiä pieruja". Kakkaa en ole nähnyt moneen päivään, joten en osaa sanoa, onko tilanne yhtään parantunut viime viikosta. Huoh. Mieli on kuitenkin suhteellisen positiivinen - siis hevosella. Olen nyt koettanut liikuttaa sitä, jotta ilmat pääsisivät pois. Ruokintaan olen lisännyt isohirvenjäkälää ja lakritsinjuurta tasapainottamaan ja huomanna laitan vielä kalkkia. Olen myös parhaani mukaan tuputtanut kuivaa heinää, mutta esim. tänään sekään ei oikein maistunut. 

Tämä vaikuttaa nyt vähän toisenlaiselta, kun se kupeiden "normaali" kipu ja selvästi on seurausta laitumelle pääsemisestä. Jännää, ettei sillä viimevuonna ollut tällaistä kun se heinäkuussa meni laitumeen, mutta se laidun olikin paljon "vanhempaa" ja köyhempää heinää, eikä ehkä ihan yhtälailla ahmittavissa, kun nyt on. 

Sunnuntaina käytiin K:n kanssa ajolenkillä. Sain viimeinkin K:n houkuteltua mukaan! Mentiin noin 6km:n lenkki ja ihan reippaanlaisesti. Taavi jaksoi hyvin ja oli pirteä, vaikka maha olikin pinkeä. Ötökkähuppu oli tippunut päästä ja se löytyikin laitumelta; joku oli kiskonut sen tarraosan kokonaan irti.

Maanantaina oli vapaa, koska pääsin niin myöhään töistä. Kävin tekemässä iltaruuan ja seurustelemassa sen verran. Vein myös uuden ötökkähupun ja se tulikin tarpeeseen; kokonaan sininen silmä oli alaluomesta ihan makkaraksi turvonnut ja rähminyt todella paljon. :( Taavi lähes sukelsi huppuun. Kupeet eivät aristaneet.

Tänään löysin taas pinkeän ruunan lepuuttelemasta jalkojaan (vasenta, eli "ehjää" jalkaa), ei kelvannut kuiva heinäkään tallissa, kovasti se piereskeli ja maha mourusi. Kupeisiin koskeminen ei kuitenkaan saanyt naamaa mutruun ja muuten Taavi oli hyväntuulinen, kunnes tallissa alkoi olla enemmän ihmisiä. Sitten se alkoi luimistella ohi meneville kottareille jne. ja katsoin parhaaksi häipyä nopeasti sen kanssa pois tieltä.

Kentällä ajattelin humpsutella melko kevyesti riimun kanssa niin, että ilmat saataisiin pihalle. Taavi oli hyväntuntuinen ja ihan reipas, teki mitä pyydettiin ja jaksoi keskittyä yllättävän hyvin. Harjoiteltiin puolipidätteitä, nostelin laukkaa pysähdyksestä ja hitaasta käynnistä oikealle. Pari kertaa varmaan itse mokasin, kun Taavi nosti oikein sijaan vasemman! Olin aika hämmästynyt.
Vasemmalle laukka ei sitten taas meinannutkaan nousta oikein, vaikka nostin tutusta kulmasta.. Aikani asiaa ihmeteltyäni (ja tultuani siihen tulokseen, että kyse tuskin on kivusta, kun äsken olin saanut vasenta oikeaan kierrokseen..) päätin kokeilla nostaa toisesta kohtaa. Eikä siinä sitten ollutkaan mitään ongelmaa! Taavi siis ennakoi nostoa samasta kulmasta jo liikaakin, punkee lavan sisään ja nostaa väärin, vaikka toisesta kulmasta nosto onnistui ihan hyvin joka kerta.

Lopuksi kokeilin vielä huvikseni mennä HeC:1 -kouluradan kerran läpi. Eihän se mikään mestarisuoritus ollut, mutta ihan hyvä siihen nähden, etten oikeastaan koskaan uskonut Taavin selviävän siitä. Vasemman laukan kanssa saa olla tarkkana, se tuntuu heti noston jälkeen valuvan ympyrälle. Askeleenpidennyksiä pitänee vielä harjoitella lisää, niissä Taavi meinaa välillä innostua laukalle (alkutunnissa onnistui, mutta lopputunnista Taavi oli jo innostunut laukkailemaan).

Lenkin jälkeen käytiin syömässä voikukkia, ne varret on nyt suurta herkkua. Hampaiden pesu, iltapuuro (tai oikeastaan velli), naaman rasvaus ja saipa Taavi vielä loimenkin niskaansa, kun kokoajan sataa. Vaikka pojilla onkin pihatto, niin kesäkarva ei paljon kastuneena lämmitä, kun mittari näyttää +4 astetta. Ja kun se mahakin on temppuillut, niin parempi lämmin, kun kylmä. On se Taavi vähän hoikistunut, kun loimen vatsavöitä sai reilusti laittaa lyhyemmiksi. ;) Kävin vielä siivoamassa pihaton ja levittelemässä uusia olkia, tarkistin, että kuivaa heinää on tarjolla.

Ainiin, Taavin Passierin yleissatula on myyty uuteen kotiin, kun eipä sitä ole tullut käytettyä ja se olisi luultavasti vaatinut levittämistä. Nyt meillä on siis enää lännensatula käytössä!

Ei kukaan, joka keventää toisen taakkaa, ole maailmassa hyödytön.

1.

Iskä ja Heli kävivät tänään moikkaamassa Taavia ja kun Helillä oli kamera mukana, niin pistettiin Taaviin vähän liikettä. Kuuma keli kyllä verotti herran jaksamista, eikä juoksutettu, kun hetki. Kuvista tuli minusta silti todella onnistuneita. Mikä on sinun suosikkisi?

Olin tänään myös hevosmiestaito-kurssilla, ihan mielenkiintoisia juttuja sielläkin käytiin ja päästiin kokeilemaan solmujen tekemistä naruihin ja erilaisten koulutusköysien toimivuutta (ohuet, paksut, painavat, pehmeät). Olin hieman skeptinen lähtiessä, kun en yhtään tiennyt, millainen ihminen siellä olisi kurssia vetämässä, mutta hän olikin positiivinen yllätys monessakin mielessä. Toki joissakin asioissa olen eri mieltä, mutta se ei estä poimimasta käyttöön joitakin sopivia "kikkoja". Aion varmasti jatkossa tehdä Taavin kanssa mm. enemmän harjoitteita maastakäsin. 

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

Juoksutuksen lisäksi kuvattiin myös muita kuvia ja sain taas pitkästä aikaa kunnollisen rakennekuvankin. taavi vain ei ollut erityisen innokas laittamaan korvia höröön. 

10.

11.

12.

13.

14.

15.

Taavi sai lopuksi viileän suihkun ja pääsi sen jälkeen piehtaroimaan, mikä on varmaan heti syömisen jälkeen parasta maailmassa!

16.

17.

Taavi oli myös saanut haavan ikeneensä, mitä  lie puuhannut.. Huomasin sen, kun tehtiin hymyilyjä, tässä se näkyykin, tuolla vasemmalla hevosesta päin katsottuna:

18.