maanantai 5. elokuuta 2013

Arkistojen kätköistä

"Monet kauniit muistot, jotka jäivät elämään,
taas jostain saapui, sai heidät itkemään.
Joku säälien, häntä huomannut mä en.
Ei rakkaimmastaan kukaan pysty luopumaan.
Ei, vaikka tietää jos oven sulkee takanaan
voi kaikki kuitenkin silloin olla paremmin.
Ja ehkä tämän laulun vielä silloin laulaa saan.
Kun katseet kertoo, on aika luovuttaa.
Se tekee kipeää, jos sen vielä ymmärtää.
----

Ja kun laulu kietoo enää säälin kyyneliin,

niin tahdon muistaa mitä kerran laulettiin
ja ovi varoen sulje jos mä osaa en.

Olla onnellinen saan hetken sen,

kun kuulla sun äänesi saan.

Silloin silmäni sulkea tahdon

ja kulkea jaksan mun polkua vaan.

Yö - Parrasvalot

Siitä halkeamasta.... (ja tallipaikoista)

Se näytti tänään tältä:

Aikamoinen hole... Toisaalta, eipähän kerry likaa enää. ;) Sitä vaan mietin, että pärjääkö tuo nyt ilman kenkää sillä..? Tänään juuri aamupäivällä kengittäjä soitteli ja sain siunauksen pitää ilman kenkiä ainakin laidunloman loppuun saakka, mutta olin silloin vielä autuaan tietämätön uusimmasta käänteestä.

Siistin noita törröttäviä reunoja raspilla ja Taavi kyllä kävelee sen kanssa ihan normisti, eikä kavio kuumota tmv. Mitä netistä kattelin, näytti muillakin olevan aika isoja lohkeamia ilman kenkää.

Sitten siihen toiseen asiaan: Alkuun tuntui ettei ole yhtään hyvää tallipaikaa ja nyt niitä onkin kaksi! Olen käynyt katsomassa molemmat ja kysellyt hysteerisen hevosenomistajan tavoin asioita ja selvittänyt mussukan asiat juurta jaksaen. Molemmissa paikoissa on omat hyvät puolensa, kummassakaan ei suurempia miinuksia. Ihmiset mukavia kummassakin ja kumpikin ns. pieni kotitalli, joissa ei muita kun omia. Kamalan vaikeaa!

Olen kuitenkin melko varma päätöksestäni jo, sillä toisessa paikassa on kaksi aika suurta plussaa, joita toisella tallilla ei ole tarjota ja joilla Taavin kannalta on varmaan suuri merkitys. Se on aika lähellä sellaista paikkaa, josta olen haaveillut Taaville ja uskoisin myös Taavin viihtyvän siellä.
Meillähän ei ole paikalle montaa vaatimusta, mutta loppujenlopuksi ne vähäiset onkin sitten aika haastavia:
- laumatarhaus
- iso tarha
- reilusti hyvää heinää
- reilusti ulkoilua
- hyvät maastot

Yllättävän harvassa paikassa on mahdollisuus laumatarhaukseen ja/tai edes kohtuullisen kokoiseen tarhaan. Ulkoiluaika tuntuu myös monessa paikassa olevan rajoittunut tai sitten tällä seudulla ei löydy hyviä maastoja. Heinäasia nyt on se viimeisin, mikä on kenellekin reilusti ja hyvää heinää.

Tyhmältä myös tuntuu tallipaikkaa etsiessä esittää sellaisia kysymyksi, kuten; saavatko hevoset ainakin kolme kertaa päivässä heinää? Olen kuitenkin oppinut kantapään kautta, että edes tuo asia ei ole vakio joka paikassa. Ja minusta kolme kertaa on jo ehdoton minimi..

lauantai 3. elokuuta 2013

Paljasjalkainen villihepo

Reissusta kotiuduttiin eilen (teen siitä oman juttunsa, ettei tule liian pitkää turinaa), Taavin moikkaaminen kuitenkin jäi tälle päivälle. Tiedossa kuitenkin oli, että se on heittänyt ainakin kaksi kenkää mäkeen, sillä ne olivat tippuneet jo keskiviikkona.

Pääni puhki miettiessäni, mitä tekisin, päätin että otan loputkin irti ja annan Taavin olla ilman kenkiä siihen asti, että saadaan se johonkin tallipaikalle. Puhuessani ystävälleni Sannalla raspin ostamisesta, hän ilmoitti lainaavansa minulle kaikki kenkäysvälineensä. Ihania ystäviä!
Kävin tänään sitten hakemassa välineet ja kutsuin Helin kuvaamaan operaatio kengän poistoa ja kavion siistimistä.

Taavi suhtautui asiaan hyvin rauhallisesti, mutta ärsyttävästi nyki jalkoja kokoajan ja pari kirosanaakin lensi kenkien irrotusvaiheessa, kun kerran Taavi talloi varpaille pomppiessaan irti otteesta. Kun jos paarma syö, niin eihän sitä nyt voi olla paikallaan. ;) Ja mulla tietty oikein turvavarusteet crockseineen kaikkineen, pitkät housut kyllä vaihdoin jalkaan alkukatsastuksen jälkeen.

Ähelsin ja ähelsin ja onneksi löysin lopulta laatikosta kotkauksen avaamiseen tarkoitetun työkalun, siitä oli suuri apu ja sain lopulta kaksi viimeistä kenkää irti. Sitten oli pakko siirtää Taavi varjoisampaan paikkaan puskan juurelle, kun tossa nurmipellolla oli aikasen kuuma. Huh!

Huomatkaa turvallinen kiinnitystapa, onneks mulla on rauhallinen hevonen. :D

irtoa nyt hemmetti!

Kenkien irrotuksen jälkeen raspin kanssa siistin kavioita. Pakissa ei ollut kavionkatkaisupihtejä, enkä oikeastaan tiedä olisinko uskaltanut niitä käyttääkään. raspi tuntui turvalliselta, sillä tuskin saa pahaa tuhoa aikaan. Lähinnä pyöristelin kavion reunat ja vähän madalsin reunoja, etteivät lohkea pahasti. Lohjenneita kohtia siistin myös senverran, mitä sain. Muihin kohtiin en koskenut ollenkaan.
Aika rankkaa puuhaa, kädet ja jalat tutisivat aikalailla ja oli pidettävä taukoja. :D Taavikaan ei tosin pitänyt taukoja pahana.

Toinen takanen, josta kenkä tippunut itsestään

Sama kavio siistimisen jälkeen ja naulat irrotettuina..

Eihän niistä nyt priimat tulleet, mutta kyllä noilla varmasti pärjäilee kuukauden verran laitumella ennenkun saan ammattilaisen katsomaan niitä. Ja jos niitä tässä välissä vielä raspilla siistii pikkuhiljaa, niin pysyvät jonkunlaisessa muodosssa.
Katsotaan sitten syksyllä, mitä keksitään. Se varmaan riippunee myös tallipaikasta (minulle tehtiin muuten tänään aika mielenkiintoinen tarjous yhdestä tallipaikasta..).

Se mikä minua eniten huolestuttaa ja ihmetyttää on se kavion halkeama, joka tuli talvella ilmeisesti toisen hevosen hokista ja jota ihmettelin myöhemmin talvella. Kolhuhan lähti kasvamaan ihan kauniisti alaspäin, eikä siitä ole kengittäjäkään mitään maininnut. Tänään sitä katselin ja se näyttää lohjenneen lisää alaspäin ja lisäksi se kerää kamalan määrän kaikkea köhnää sinne taskuun. Pihdeillä leikkasin sivuunpäin repsottavan reunan pois.Taavi ei sitä aro eikä onnu, mutta onhan se aikamoisen kammottavan näköinen. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu, kun se tulee alas asti.

Halkeama ja siitä alaspäin lähtevä viilto

Tässä siitä se lepattava lärpäke leikattu pois.. Hurjalta näyttää.

Kun sain viimein kavionhoitourakan loppuun, niin otettiin vielä vähän rakennekuvaa ja leikittiin hetken aikaa. Sitten rasvat turpaan ja kaulassa olevaan haavaan (millä sen saa umpeen, kun kärpäset nakertaa sen jatkuvasti auki??) ja Taavi takaisin laitumeen.
Sinne ne painoi possujunassa syömään. Vaikka pisin heinä päällä on jo kulottunutta, niin alla on ihan vihreää uutta heinää. Taavi tuntuu kylläiseltä ja tyytyväiseltä, se ei ole pätkääkään äkäinen eikä herkutkaan erityisesti kiinnosta.