torstai 25. huhtikuuta 2013

Suitsien sovittelua






Ei ole tapahtunut mitään kamalan kummallista viimepäivinä. Eilen käytiin maastoilemassa ja pitkästä aikaa päästiin metsiin talsimaan. Se on Taavin lempipuuhaa, ei vähiten siksi, että siellä on paljon ruokaa. ;) Ihanaa, kun lumien sulettua avautuu taas kasa erilaisia maastoreittejä.

Taavin etujalka on edelleen hiukkasen turvoksissa. Eilen rupesin miettimään, että mitä jos sillä mystisellä kengän irtoamisella on jotain tekemistä asian kanssa. Eihän sillä käytännössä mitään väliä ole, missä se on iskua ottanut. 





Taavi ei onnut sitä edes kovassa ravissa eikä ympyrälläkään, se ei myöskään arista sen painelua jalka koukussa tai maassa. Tämä on se sama jalka, jossa on ennenkin ollut välillä nestettä ja ilmeisesti siinä on jonkinsortin vanha jännevamma. Koska Taavi ei onnu sitä eikä arista, niin aion hoitaa sitä ihan kotikonstein.

Kävin eilen hakemassa sille apteekista Felden-nimistä tulehduskipulääke-geeliä. Sen pitäisi vähentää mahdollista tulehdusta. Lisäksi olen laittanut liikutukseen varmuudeksi tukevat pintelit ja patjat sekä kylmännyt jalan liikutuksen jälkeen.
Tänään se olikin minusta jo vähemmän turvoksissa eli ehkää tämä saadaan hoidettua ihan näin. Aika rauhallisestihan me mennään muutenkin, joten sen suhteen jalka tuskin liikaa rasittuu.





Tänään soviteltiin mätsäriä varten suitsia ja kuolaimia. Lisäksi harjoiteltiin ravaamista reippaasti vierellä, kävelyä, käännöksiä ja paikallaan seisomista. Taavi yllätti ja oli tosi reipas ravailemaankin, se jopa innostui ja tarjosi oma-aloitteisesti ravia välillä. :D Yleensä olen saanut vetää sitä perässä.
Se myös juoksuttaessa meinasi laukkailla ihan omin päin.. Juoksutin vain sen verran, että näin liikkeet ravissa. Se oli yllättävän haastavaa, sillä Taavilla on tapana oikoa ympyrällä ja sitten taas suurentaa toiseen suuntaan, joten se on aina johonkin suuntaan mutkalla tai ihan liian lähellä. Se ei ylipäätään juokse kovin hyvin liinassa, kun ei sitä sen kanssa erityisesti ole harrasteltu.

Leikittiin vielä vähän pallolla, mutta se ei ollut selvästikään kovassa suosiossa tänäpäivänä. Lopuksi koetin ottaa kuvia vähän huonolla menestyksellä, kun Taavi ei olisi malttanut seisoa paikallaan pää ylhäällä, suu kiinni ja silmät auki. Ennen talliin menoa syötiin vielä vähän vihreää.
Nuo suitset näyttää kyllä taavin päässä tosi kivoilta. Ne on sopivan sirot näyttelyyn ja väri on melkein täydellinen Taaville. Turparemmistä ajattelin vielä leikata alaturpiksen lenkin pois, että on siistimpi. 

Otsapanta olisi voinut olla joku kiva ja vähän näyttävämpi, mutten ole löytänyt mitään sopivaa. Ruunalle en osta timanttipantoja (vaikka mieli tekisi välillä), joten se rajoittaa vähän valikoimaa. Onneksi Hööksillä kaikki suloiset suitset ovat pelkästään cob-kokoisina, eikä niissä ole toivoa saada turparemmiä kiinni.

Näiden suitsien kohdalla olisin voinut tehdä poikkeuksen timanttisäännöstä... Jotenkin niin suloiset ja kauniin pelkistetysti koristellut, mutta Taavin onneksi vaan cob-kokoa saatavilla..

Tänään, kun eksyin Hööksin sivuille, niin sinne oli tullut uusia otsapantoja! Pari ihan hienoakin, tosin toisessa taas niitä perkuleen timangeja. Juuri muutama päivä sitten tein tilauksen, kun sai tilata ilman postikuluja. Tarvitsin oikeastaan vaan loimenkyllästysainetta ostamaani käytettyyn sadeloimeen. Ostin sen postikulujen hinnalla, kun siinä oli yksi nätisti revennyt vekki lautasilla. Sen osaan jopa minä korjata ja Taavi saa siitä oivan loimen tarhailuun, eikä haittaa jos painiottelussa hajoaa.

Koska ruskeille suitsille (tai uusille suitsille ylipäätään) ei ole oikeastaan muuta käyttöä, kun mätsärissä, niin koetan kokoajan hillitä otsapantahimoani. Sitäpaitsi eihän siellä otsapantaa kukaan katsele, vaan hevosta. ;)



Kuolain-asiassa olen nyt päätynyt tuohon jo valmiiksi laatikosta löytyvään waterford-oliiviin. Se on messinginvärinen, en tiedä tarkalleen mitä materiaalia se on. Taavin suuhun tämä tuntuu sopivan, vaikkakin ratsastaessa tämä ei ole erityisen hyvä (paitsi jos haluaa pään ylös ruohotuppaalta).
Taavi kummasteli kuolainta aluksi jonkin verran ja kuolaa tuli aika paljon, vaikkei mitään erityistä tehtykään. Otin suitset kuolaimineen kotiin pesua varten, Taavi ei niitä tarvitse ennen mätsäripäivää. 





keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Lastausta vol 4

Eilen päätettiin taas pitkästä aikaa kopittaa Taavia. Aika alkaa nimittäin pikkuhiljaa käydä vähiin, sillä mätsäriin on aikaa enää 2,5 viikkoa!

Sopivasti alkoi sataa juuri, kun oltiin lähdössä tallille. Ei me sokerista kuitenkaan olla, joten hevoselle loimi päälle ja menoksi. Varasin vähän kauraa, paljon lusernia ja melassisiirappiakin herkuiksi.
Taavi suorastaan juoksi koppiin sisään suorilta, eikä olisi ulos peruuttanut millään. Lastaussillan kopina sai sen alkuun vähän mulkoilemaan, mutta hetken päästä K sai rauhassa mesota lastaussillan kanssa ja taputella Taavia lautasille.

Siirryttiin sitten seuraavaan vaiheeseen. Pyysin K:ta koskemaan Taavia puomilla takamukseen, yhden kerran Taavi hermostui ja peruutti puoliksi ulos (ei kokonaan enää  viitti..). Sen jälkeen sekään ei aiheuttanut suurempaa reaktiota, joten pyysin laittamaan puomin kiinni.
Taavi ei tainntu edes huomata puomin kiinniolemista ennenkuin K rupesi ottamaan sitä pois. Onneksi puomi oli vielä kiinni ja kiinni se pysyikin, kunnes Taavi rauhoittui. Se tosissaan hetkeksi hätääntyi ja kääntyi hermostuneesti, lopulta se totesi syömisen olevan kuitenkin parempaa puuhaa ja puomi päästiin avaamaan.
Odotin, ettei se ihan suorilta tämän vangitsemisen jälkeen kävele sisään, mutta mitä vielä... Ihan muitta mutkitta yhtään epäröimättä suoraan sisälle. Tällä kertaa ei palkinnoksi laitettukaan puomia kiinni. Eikä puomin läsnäolo aiheuttanut jatkossakaan mitään pakoreaktiota.

Yhden kerran vielä suljettiin puomi, jolloin tuli sama reaktio, kuin ekalla kerralla. Hetken hermoiltuaan Taavi päätyi syömään melassia ja puomi voitiin avata. Vielä kerran sisään ilman puomin sulkemista ja sen jälkeen jätettiin harjoitukset siltä osin. :) Tosi hienosti!

Olen tosi ylpeä, koska tämä on tosiaan eka hevonen, jonka olen opettanut koppiin ilman mitään painetta (yksinkertaisesti siitä syystä, ettei se siedä painetta vieläkään tässä asiassa). Aivan mahtava fiilis!
Nyt ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että esimerkiksi hätätapauksessa se saataisiin sujuvasti koppiin (puomin kiinnilaiton jälkeen se kyllä pysyy siellä).
Jippii!! Ens kerralla päästään varmaan laittamaan jo luukkua kiinni, ehkäehkä..


Taavi lähdössä kisoista kotiin syksyllä 2012