Nastat alle ja heti testiin!

Taavi sai tänään "talvirenkaat" alle viimeinkin. Nyt kelpaa mennä tilsakumein ja hokein varustetuilla töppösillä. Oli se muutenkin jo aika kengittää, kun ainakin yksi kenkä lonksui ja muutenkin kaviot olivat kasvaneet hurjasti.
Taavi olikin portilla melkein vastassa ja tuli mielellään räntäsateesta sisään, annoin sille lämpöisen Greenline-mössön syötäväksi, ettei sitten hapot hypi ratsastaessa.

Uututtaan kiiltävät

Vähän kyllä jännittää, miten Taavi noiden hokkikenkien kanssa tulee oikein toimeen. Sillä ei ole neljään vuoteen ollut kenkiä laisinkaan, joten se ei oikein ilmeisesti osaa varoa. Jalkoja pestessä löysin jo muutaman naarmun jaloista, joten katsoin parhaaksi suojata jalat oikein kunnolla ratsastukseen. Ei vara venettä kaada..

Hysteerisen hevosenomistajan paketoimat, vinksallaan olevat jalat

Käytiin pehmeäpohjaisella tiellä laukkailemassa ja ravailemassa. Mentiin tälläkertaa jo aikaisemmin kääntyvälle tielle.
Taavi heitti tallin pihalla U-käännöksen heti lähtiessä, en tiedä miksi.. Oli pörheä muutenkin, mutta samalla reipas ja hyväntuulinen. Käveltiin koko matka sinne pehmeäpohjaiselle asti.

Jossain lähellä jyrräsi ilmeisesti metsäkone ja Taavi sitä kovasti kuunteli. Se lähtikin tosi reippaasti raviin tien alusta ja ravattiin aika pitkä pätkä. Mäessä vauhti meinasi vähän hyytyä, niinkuin aina. Käveltiin ja ravailtiin vuorotellen aina pohjan ja paikan mukaan. Ylämäen lähestyessä nostin laukan, mutta katkaisin sen vielä ennen mäkeä, kun se ei taas pyörinyt mihinkään. Pysäytin, peruutin ja nostin uudelleen, napautin vielä raipalla vähän lisäkannustusta ja nyt tuli heti parempi laukka. Päästiin kun päästiinkin mäen ylös.

Käveltiin ja ravailtiin vielä hetki eteenpäin ja sitten käänsin Taavin kotiinpäin, se olikin heti vähän energisemmän oloinen ja koitti siirtyä heti hölkkään. Koetin saada siltä vasenta laukkaa siinä kuitenkaan onnistumatta, yhden kerran sain ristilaukan, etupää oli vasemmassa laukassa ja takapää oikeassa.

Takaisinpäin tullessa aloin sitten pyytämään vähän sulkutaivutuksen tyyppistä harjoitusta, se sujui hyvin oikealle, mutta vasemmalle ei oikein millään meinannut onnistua. Muistan, että kesällä Taavi teki tätä hyvin, mutta koska käytin sitä vasemman laukan nostoharjoituksissa, se lopetti tekemästä sitä. ;)
Koetin sitten helpottaa tehtävää ja siirrättää takaosaa väistömäisesti sivulle, mutta ei sekään onnistunut. Aina kun sain takapään vaadittua sivummalle, niin meno hyytyi ja Taavi jäi paikalleen ihmettelemään.

Tein väistöjä sitten tien laidasta laitaan, joka on sille tutumpaa. Se sujuikin heti paremmin, mutta todella tarkkana joutui olemaan vasemmalle mennessä. Tuntui, että väistö sujuu ihan hyvin, mutta kun vilkaisin takaosaa, se tuli perässä ja koko runko oli banaaninmallinen.. Mutta tässä tehtävässä Taavi sentään suostui korjaamaan takapään takaisin oikealle linjalle, kun päättäväisesti pyysin.


Sitten rupesin siirtämään takaosaa puolelta toiselle. Taavi siis käveli keskellä tietä ja siirsin takaosaa vasemmalle ja oikealle ihan vähän. Taas oikealle sujui hyvin, mutta vasemmalle sai houkutella ja olla tarkkana. Taavi vaan ei pyrkinyt ollenkaan eteen, vaan tallusti melkein paikallaan, niinkuin sillä on tapana, kun sen kanssa alkaa nysväämään tällaista. 

Koska se ei reagoinut eteenpäinpyytäviin apuhin hyvin, niin aloin tehdä ravi-pysähdys-raviin -harjoitusta. Heti ekalla kerralla napautin raipalla kunnolla merkiksi, että on herättävä koomasta. Taavi pukkasi silkasta hämmennyksestä ja sen jälkeen se liikkuikin oikein kivasti. Pari kertaa vielä muistutin raipalla siirtymissä, että pitää olla kokoajan menossa ja hereillä. Pian mulla olikin oikein kivasti ja hyvin polkeva, pohkeen edessä oleva Taavi.  
Huomaa, että siltä ei ole viime aikoina kovin ahkerasti ja hanakasti tullut pyydettyä mitään.

Siirsin sen raviin ja seuraavassa vasemmalle haarautuvassa risteyksessä tein voltin vasemmalle ja kun käänsin takaisin tien suuntaisesti, pidin asetuksen ja pyysin laukan. Kas kummaa, vasen nousi, kun vanhalta tekijältä! :) Vähän matkaa annoin laukata ja kovasti kehuin, sitten tuli jotain pelottavaa ja otin laukan raville, ennenkuin Taavi kerkeää katkaista. Annoin palkkioksi taskusta vielä leipää ja loppumatka käveltiin kotiin.

Märkää on ja synkkää, vaikka kello on ehkä jotain kolmen pintaan

Otin tallissa varusteet pois ja Taavi oli onnistunut naarmuttamaan sen neopreenisuojan yläpuolelle (!!!), varmaan tossa, kun pukkasi.. Putsiin oli myös tullut reikä, joten ei ne ihan turhaan olleet.

Laitoin vohveliloimen hetkeksi ja vaihdoin sen sitten verkkoloimeen ja Bucasin kuivatusloimeen. Taavilla olikin karsinassa heinät valmiina ja tarjoilin sille vielä melassivettä.
Keräilin tavarat ja pesin kuraiset putsit, kävin teettämässä vähän temppuja ja kokeilin jalat. Ei ollut nestettä missään jalassa, vaikka aika rankasti mentiin tänään Taavin mittapuulla.

Lopuksi vielä otin loimet pois ja vetelin vielä märän karvan piikkisualla läpi, annoin vielä vähän lisäheinää naposteltavaksi.

Pimeää ja sumuista

Menin tänään tallille töistä päästyäni neljän jälkeen. Hepat oli jo tallissa. Ensin laitoin Taavin sapuskat valmiiksi ja sitten otinkin Taavin suoraan jalkapesulle. Sitten harjailin sen puhtaaksi ja laitoin varusteet. Varusteiden lisäks laitoin Taaville kaikki mahdolliset heijastimet mitä keksin ja itelleni heitin niskaan myös heijasti liivin. Lisäksi laitoin vielä kypärään otsalampun, koska ulkona oli jo pimeää.

Mentiin Taavin kanssa peruslenkki. Lähinnä vaan käyntiä mentiin, koska näkyvyys oli heikko sumun takia. Otin kyllä muutamia väistöjä aina silloin tällöin. Taavi oli reipas ja hieman pörhäkkä. Se kahteli paljon ympärilleen ja etenkin kakkakasat tiellä oli jännittäviä. :D Kun käännyttiin kotiin päin, Taavi käveli reippaammin kuin ikinä, suorastaan kiirehti. Mitä lähemmä kotitallia tultiin sitä reippaampaa käynti oli. Kyllä se osaa siis reippaastikin kävellä, jos vaan haluaa. ;)

Tallissa otin Taavilta varusteet pois ja annoin sen syödä pöperöt. Sille oli laitettu heinätkin valmiiksi karsinaan ja niitä se sitten alkoikin mutustella tyytyväisenä. Harjailin vielä Taavin ja laitoin varusteet paikoilleen ja putsailin suojat. 

Lopuksi vähän venyteltiin ja rapsuttelin jätkää kiitokseksi. :)

Näitä kelejä ootellessa...

- Sanni

Menneisyys toistaa itseään

Otsikko ei liity suoranaisesti Taaviin, joka sai tänään viettää taas vapaata. Johtuen omistajansa intoutumisesta hirvipeijaisissa. Mentiin sitten pidemmän kaavan mukaan boolia juoden ja aamuksi suunniteltu ratsastusreissu ei ollut ekana mielessä herätessä. Kerrankos sitä kahteen vuoteen..Heh.
Eipä tuo ilmakaan mikään paras olisi ollut, kylmän kolea ja sumuinen.

Käytiin illalla kuitenkin moikkaamassa Taavia. Mentiin talliin taas pikkuovesta satulahuoneen kanssa ja jäin katselemaan Taavi mutaisia loimia satulahuoneeseen. Jotain siinä Karrille niistä tokaisin ja sen perään tallin puolelta kuului taas tuttu hörähtely, Taavi oli jo kuullut että tultiin! :)

Se oli taas pyörinyt jossain mutalammikossa, mutta oli sentään kuivunut. Raappailin piikkisualla suurimmat kurat pois ja Taavi sai syödä sen jälkeen Greenline-puuronsa. Siliteltiin vielä hetki ja annoin vähän heinää ajanvietteeksi.

Otsikko sen sijaan viittaa viestiin, joka oli tänään tullut minulle Facebookiin. Minulle oli tarjottu hevosta. Eikä mitä tahansa hevosta, vaan teini-iän suurta hevosrakkautta! Se hevonen ei ole koskaan kadonnut mielestäni. 
Sydän melkein pakahtui, kun kirjoitin vastaukseksi, että vielä muutama kuukausi sitten olisin ollut vailla hevosta..
Se, mikä tässä eniten hämmentää, niin tämä ei ole suinkaan eka kerta kun näin on käynyt. Kyseistä hevosta on tarjottu mulle myös vuonna 2006, kun Elmo oli ostettu meille virallisesti edellisenä syksynä (sen ollessa ensin mulla vuoden vuokralla). Silloinkaan mulla ei ollut mahdollisuutta ottaa tätä hevosta itselleni. Kohtalon ivaa ilmeisesti, että se aina livahtaa käsistäni.

Se on sittemmin vaihtanut kotia useasti ja olen aina koettanut pysyä kartalla, missäpäin maailmaa se on menossa. Se on kiertänyt melkein koko Suomen, se lähti Kaakkois-Suomesta maailmalle (tultuaan ensin Virosta), kävi Ranualla asti ja on nyt pikkuhiljaa laskeutunut Etelä-Suomeen.
Mielessä kävi kyllä kysellä sen kuulumisia sen jälkeen, kun Elmo lopetettiin, vaan miksi ihmeessä en sitten kysynytkään.. Toisaalta, luulin sen todella viimein löytäneen sen kuuluisan loppuelämän kodin.

Ei vissiin auta kun ruveta lottoamaan.