Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan

Rivaal II 

5.7.1997 - 22.3.2022

Rakas ystäväni nukkui ikiuneen ähkyn väsyttämänä, kauniin tähtitaivaan alla. 

Niin monia hyviä vuosia,  täynnä iloa ja onnea. Kiitos, että olit. 

Uusi ohjasajovyö ja testiajo

Kyllä nyt kelpaa ohjasajaa, kun viimeinkin raaskin investoida kunnolliseen vyöhön. Pikkasen tosin tuunasin tätä heti alkuunsa, kun minusta selkärangantilan pehmusteet puristivat ikävästi rangan molemminpuolin. 

Tänään testattiin vyötä. Alkuun oli vähän takkuista, koska kentta osoittautui liian pehmeäksi paikaksi ohjasajolle. Se on itselle raskas ja ponille epäreilu (koska pohjan pettäessä alta, ohja kiskaisee ponia suusta). Siirryttiin sitten pihamaalle, jossa olikin pelottava roskis, josta saa hyvää kimmoketta ja komentamiseen reagointi oli taas potenssiin kymmenen. Hetken siellä ohjien päässä hiihdellessä ajattelin jo, että ei tästä taida tulla muuta, kun paha mieli kaikille ja omat otsasuonet alkoi jo uhkaavasti pullottaa perseilyn määrästä. 

Siirryin kuitekin vielä kokeeksi vähän toiseen kohtaan ja päästiin edes alkuun. Ympyrällä oleminen tuotti vaikeuksia, kun toisella puolella poni oikoi ja toiselle punki ulospäin. Ja tietty vähän voi maisemiakin siinä katsella, kun tylsääkin tuntui olevan. Mutta kun oikein aloin ennakoida ja keskittyä itsekin, niin alkoihan se pikkuhiljaa sujumaan edes jotenkin. Rippekin alkoi rentoutua ja keventyä edestä. Ja kuunnella ohjeita, joita olin koettanut sille kertoa.

Kokeilin erilaisia ohjan paikkoja, jotta saisin parhaiten vaikutettua taivutukseen ja kaulan asentoon. Esim. oikealle paras asetus oli laittaa ulko-ohja ylimmästä renkaasta ja sisäohja ilman renkaan läpivientiä suoraan käteen (koska suunta on Ripelle vaikeampi asettua ja se valuu herkästi kuolaimen alle ja liian alas jos sisäohjasta koettaa ottaa). Vasemmalle taas molemmat ohjat saivat mennä keskimmäisistä renkaista.

Lopulta pystyttiin jopa käydä katsomassa sitä roskista ja Rippe pystyi ravailemaan rentona myös lähempänä roskista. Oli kyllä melkoinen voittaja-fiilis, kun oltiin lopussa samaa mieltä suunnasta ja vauhdista, eikä kummallekaan toivottavasti tullut kovinkaan negatiivista kokemusta. 

Lopeteltiin sitten tähän ja päästin ponin tarhaan etsimään heinäpiiloja. Ehkä tämä tästä taas lähtee.

Pulkkaratsastusta!

Blogin kirjoitusta hankaloittaa aika paljon materiaalin puute. Vaikka illat alkavatkin olla jo aavistuksen valoisampia, niin edelleen hämärä tulee aikaisin. Varsinkin, kun työpäivät ajoittuvat yleensä 7-16 tai 10-19 väliin matkoineen. 

Rippe on liikkunut nyt melko säännöllisesti, joskaan ei läheskään joka päivä. lenkkien pituutta olen kasvatellut pikkuhiljaa ja pyrkinyt siihen, että ponin mielestä on hauskaa lähteä lenkille. Toistaiseksi olen onnistunut tässä ilmeisen hyvin. Maastossa ollaan menty sellasia 5-6km lenkkejä, joihin aikaa on kulunut noin 40min. Se tuntuu arkipäivinä ihan sopivalle pituudelle.
Pitkästä aikaa maastoilu on ollut myös todella rentouttavaa, Rippe on kulkenut omalla moottorilla juuri sopivaa hölkkävauhtia (jossain vaiheessa sitä piti jokohoputtaa eteenpäin tai sitten se pinkoi liian kovaa) ja on käyttäytynyt muutenkin hyvin.

Kellekään ei varmaan tarvitse kertoa, että lunta on. Täällä sitä alkaa olemaan jo niin paljon, että on vaikeaa keksiä liikutuspaikkoja muualla, kun umpihangessa. Esimerkiksi Ripen tarhan takaosissa on allekirjoittanutta puoleen reiteen lunta. 

Onneksi kentälle saatiin urakoitua lumettomampaa tilaa edes ohjasajolle tai juoksutukselle. 

Lumihan on toki lihaksistolle hyväksi, mutta liiallisesti tarjoiltuna se alkaa käydä polvien päälle. 

Lumen hyviä puolia on ehdottomasti pulkkaratsastus! Kerättiin vanhasta talliporukasta kasaan jengi ja Rippe sai toimia vetohevosena. Tältä kerralta on ihan järkkärikuviakin, mutta ne eivät kerenneet vielä tähän postaukseen mukaan. Ja jottei nyt videosta tule täysin väärää kuvaa, niin ei me kokoajan menty täysiä. ;) 

Edellisenä iltana ennen pulkkailua kaivoin varusteet esiin muuttokuormasta ja kokeilin, mitä poni pulkasta sanoo. Sehän on ollut pulkan edessä viimeksi kaksi vuotta sitten. Viimetalvena hankin sille tuollaisen vetoköyden, ettei tarvitse kahdella liinalla vetää.

Eihän tällainen yksin toimiminen täytä läheskään kaikki turvallisuuskriteerejä, mutta useimmiten ei ole mahdollisuutta saada apua. Paljon jäisi tekemättä jos aina pitäisi odotella lisäkäsiä. 

Turvallisuudesta puheenollen letitin jo syksyllä Ripen häntään heijastavan kengännauhan. Toki se on hyvä lisä ratsainkin, mutta se tuo myös lisäturvaa mahdollisen karkaamisen aikana. Syksyllä jaloissa olevat heijastimet mutaantuu, riimuja ei hevosilla tarhassa ole (Ripellä on taluttaessa heijastinriimu) ja loimiin heijastimien ompelu tai liimaaminen vaatisi vähän enemmän motivaatiota.  Varsinkin, kun kaupassa ei silloin ollut sitä liimattavaa heijastinpaikkaa. 

Hammaslääkärin käynti sekä muita vuodenvaihteen kuulumisia

Joulut ja uudet vuodet tuli juhlittua. Seuraava juhla onkin jo ihan oven takana,  kun allekirjoittanut täyttää pyöreitä  kymmeniä. Kolmekymmentä pyörähtää mittariin. Huh. 

Ripellä kävi vuoden viimeisenä päivänä eläinlääkäri katsomassa hampaat ja annettiin sille myt rokotuskin. Tämä eläinlääkäri oli sitä mieltä, että mitään tieteellistä näyttöä rokotuksen ja akuutin kaviokuumeen puhkeamisen völillä ei ole. Ja koska Rippe on ollut jo yli vuoden täysin oireeton, niin rokottamisen pitäisi olla turvallista. 

Hampaista senverran, että se sama diasteema siellä oli, kuten ennenkin ja lisäksi oikealle puolella oli pari pienempää rakoa. Iän tuomia muutoksia todennäköisesti. 

Yksi vähän avoin ydinkanava oli myös, mutta se jäi seurantaan. Kuulemma yleensä hevosilla nämä kanavat sulkeutuvat itsekseen, kun hammas kuluu pureskellessa. Joskus tässä kehityksessä käy  joku häiriö ja kanava jääkin avonaiseksi tai osittain pehmeäksi. 

Ripen tapauksessa eläinlääkäri epäili , että kanava ei olisi pulpaan asti auki ja sen voi siksi jättää vielä seurantaan. 

Piikkejä ei taaskaan ollut, kulmureista lääkäri rapsautti hammaskivet pois. Niihin sitä kuulema kertyy,  koska niitä hampaita ei käytetä mihinkään. Harjaamalla kiven muodostumista voi estää. Jos muihin hampaisiin alkaa muodostua hammaskiveä, niin se on yleensä merkki ongelmista. 

Oven ulkopuolella on menossa lantalavan palautus tyhjennyksestä..

Meidän aneeminen laiskottelu on edelleen jatkunut, vaikkakin eilinen ihana  aurinkokeli teki siihen poikkeuksen ja käytiin vähän pellolla ja lähimaastoissa pyörimässä. 

Tänään nappasin ponin tarhasta ja käytiin kentällä ohjasajojumpalla pitkästä aikaa. Kenttä on tosin niin luminen, että mulla loppui aika nopsaan kunto. 

Rippe suoritti hienosti ja reippaasti. Oli paljon parempi, kun oletin sen  olevan. Ajattelin,  voisi viimeinkin satsata oikeaan ohjasajovyöhön. 

Löysin nettikirpparilta myös fleeceloimen,  jossa on selän päällä ja kaulan yläosassa tuplafleece. Pakko oli heti ostaa pois kuljeksimasta. 

Olen nimittäin huomannut, että kuivatuksessa toimii kaikkein parhaiten kaksi fleecea päällekkäin. Alempi fleece pysyy aina hevosta vasten kuivana ja lämpimänä. 

Meillä on jo teetetty tuplafleece, mutta siinä ei ole kaulaosaa ollenkaan. 

Eli siis tähtikuviollinen osa on tuplafleeceä

Uusia kuvia!

Hiljaiseloa, sitä ei ole viettänyt ainoastaan blogi, vaan myös poni. Se on ollut hävettävän todella kevyellä marras-joulukuun. Olen oikeastaan ratsastanut vain muutamia kertoja. Taluttelua sentään on harrastettu vähän ahkerammin. Pohjat on aika huonoja, pääosin koppuraisia. 
Aktiviteetteja olen järjestänyt piilottelemalla heinätuppoja pitkin tarhaa. Se onkin Ripen mielestä ihan superhauska ajanviete.

Muutaman kerran tosin ollaan käyty purkamassa pahimpia virtoja pois, kun ponin yleinen käytös on sitä vaatinut. Haha. Pelto on oikeastaan ollut ainut paikka, jossa on siedettävästi ja turvallisesti voinut päästellä edes sillointällöin. 
Kuviakin on kertynyt lähinnä huonolaatuisten talli- ja hämäräkuvien osalta, koska aniharvoin olen kerennyt tallille valoisaan aikaan.

Sain myös Ripelle aikaiseksi pienen ripuliepisodin, kun annoin sen syödä lenkillä kanervia.. Että se niistä terveellisistä kanervista.

Rippe ja uusi lämmin toppaloimi kovmmille pakkasille

Teen jonkun verran iltatalleja ja nyt olen muutaman kerran tehnyt myös aamutallin, jotta tallinpitäjä saa välillä nukkua. Minusta on ihanaa hipsia aamulla talliin, jossa vastassa on aina yhtä iloinen Rippe. Tänään joulukuusen alle oli jätetty myös paketit Ripelle ja  minulle. :) 

Päivällä sain manguttua K:n mukaan ottamaan meistä edes muutaman uuden kuvan! Pokkarikamerlla napsittuja, osa vähän heilahtaneita, mutta on sentään kuvia. Haha.

Näiden myötä toivotan kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua!

Marraskuun lopun pohdintoja ja tapahtumia

Mulla ois vaikka mitä kirjoitettavaa, kun vaan saisin aikaiseksi kirjoittaa!

Tuli tänään taas ruokia laittaessa mieleen, että usein kuulee kauhisteltavan, että joku syöttää "niin monesta purkista" hevostaan, koska "suurin osa hevosista pärjäisi pelkällä kivennäsellä". Se on toki totta, mutta esimerkiksi meidän tapauksessa monen purkin ruokavalio sisältää ne ihan samat aineet, kun siinä kivennäissäkissä. Mutta koska olen halunnut tasapainottaa jokaisen mineraalin ja jättää jotakin pois, niin olen kokenut helpoimmaksi mitata ne erikseen.
Miksi siis monesta pussista ja purkista syövän ruokavalio olisi jollain tapaa huonompi tai turhempi? Tietysti usein törmää siihen, ettei omistaja itsekään tiedä, kuinka paljon mitäkin ruokinta sisältää. Toisaalta sama voi olla myös sillä, joka syöttää vain "jotain kivennäistä".

Ripen ruokinta koostuu kahdeksasta erillisestä aineesta.

Litra heinäpellettiä (Black Horse Greenmix)
1rkl suolaa (Rippe ei syö suolakiveä)
0,5dl Racing ADE-vimin (D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää täällä pohjolassa, samassa tuotteessa on myös seleeniä)
2-4ml Racing Natural E (E-vitamiini on tärkeää cushing-hevosille ja sitä saisi mennä reilusti)
1rkl oluthiivaa (hyviä ravinteita, erityisesti B-vitamiinia suolistolle, sisältää myös kromia, joka on IR-hevosille hyväksi)
1rkl merilevää (jodi tulee tästä, teelusikka riittäisi täyttämään tarpeen. Jodi on tärkeää kilpirauhasen toiminnalle ja kilpirauhasen toiminta taas aineenvaihdunnalle)
1rkl Hiveplex (sinkki ja kupari oikeassa suhteessa toisiinsa ja hyvin imeytyvässä muodossa, vähän myös seleeniä)
Seleenimetioniinia 0,4mg (koska seleeni jää muuten vajaaksi, ihmisten tabletit tulivat tässä suhteessa kaikkein edullisimmiksi)

Pari viikkoa sitten muutin ruokinnan vanhaan ja hyväksi havaittuun. Takapuoli kuivui kahdessa päivässä ja poni piristyi silmissä. En tiedä mikä taika tässä on, mutta tällä me mennään jatkossa. Pieniä muutoksia tein viime talven reseptiin, koska osa lisäravinteista oli vaikeita hankkia. Ja magnesiumia en ole nyt antanut purkista ollenkaan tällähetkellä. 

Muuten marraskuu on mennyt aika pitkälti vaan huokaillessa. Ei ole paljon jaksanut mitään tehdä. Eikä kyllä itseasiassa ole ollut oikein mahdollisuuttakaan.
Mie sähläsin kengityksen kanssa ja väli venyi aika pitkäksi. Pitkä kengitysväli ja pohjien koppuroituminen tarkoitti sitä, että Ripellä oli kengittäjän saapuessa enää kaksi kenkää jalassa (ja kaksi lenkkaria). Onneksi kengittäjä sai niihin kahteen repaleiseenkin kavioon kengät kiinni. Tavoite on kuulemma saada kengät pysymään viisi viikkoa ainakin. Putsitin jalat ja kiedoin kädet kyynärpäitä myöten ristiin.
Rippe ei ole aiemmin irtokengistä juurikaan kärsinyt.

Talveksi se sai eteen Equilibrium-kengät ja hokit sovitettiin varpaalla vähän taaemmas. Ihan tyytyväisesti se on nyt kaksi päivää niillä kopsutellut. Hokit laitettiin toki ja tilsakumit myös. 

Josko tässä nyt pikkuhiljaa taas tekisi ryhtiliikkeen ja saisin meidät vähän liikkeelle. Rippe tosin ei ole liikunnan vähyydestä ollut moksistaan. Päinvastoin se on notkeampi, kun pitkiin aikoihin. Kiitos metsätarhan.

Kylmä ilma tuntuu olevan vähän ongelmallinen ja Rippe on ollut nyt ulkona 200g toppaloimen kanssa. Sillä se on ollut selästään pehmeä ja tyytyväinen. Ilmahan on toki ollut tosi raaka, eikä Ripen karva ole todellakaan mitenkään laadukasta. Lisäksi cushing tekee toisilla hevosilla kylmänarkuutta.
Täytyy varmaan vähän uudistaa loimia, koska nyt mulla on kasa sisätoppiksia ja vähemmän ulkotoppiksia. Nykyinen talli on lämmin ja vedoton, eikä Rippeä ole tarkoitus ainakaan toistaiseksi klipata, joten se ei tarvitse sisälle loimea. Ulos sensijaan tarvitaan varmaan paksumpaakin, kun tämä 200g kettuloimi.

Rippekin osaa käskystä hymyillä :)

Mistä on marraskuu tehty?

Saatte marraskuun kuulumiset huonolaatuisina kuvina. Toisaalta kuvista välittyy loistavasti tämä harmaa marraskuun eka puolikas. Aivan tajuttoman synkkää. 

Ripeltä on jätetty pois se uusi täysrehu. Sillä oli epämääräistä levottomuutta, jota ihmettelin. kun jätin kokeeksi ruuan pois, niin tilanne rauhoittui parissa päivässä. Ehkä siinä on joku yrtti tai ainesosa, joka ei sovi Ripen mahalle. 

Siirrytään siis tuttuun heinäpelletti-pellava-hiveplex-ADE-E-vitamiini-merilevä-magnesium-suola -komboon.
Kurailua on myös jonkin verran edelleen, mutta luulen sen olevan yhteydessa cushingiin ja tasoittuvan itsekseen myöhemmin, seuraillaan siis.

Leikittiin Ripen kanssa heinäpiiloa. Tuntui olevan mieleinen leikki, kunhan Rippe ensin hoksasi jutun juonen. Nyt tarha on rajattu väliaikaiseksi pienemmäksi ja kahdella puulla ei paljon piiloa leikitä. :D

Ensimmäinen irtokenkä kaiketi kolmeen vuoteen. Tämän takia tarha on nyt rajattu pienemmäksi, jotta pahin rapakko on poissa käytöstä. Meinasin kyllä ottaa metsää lisää joku päivä, kun jaksan alkaa puuhaamaan.

Psylliumkuurin nauttimista

2kg olkea on yllättävän paljon!

Ollaaan me käyty ratsastuksellakin muutaman kerran. Haaveilen ostavani ride-on-padin piakkoin.

Black Horsen Greenmix, Rippe siirtyy syömään tätä.

Bon appetit vaan

Mutaa on riittänyt. Onneksi on hyvä vesiboksi.

Herranjumala - olen jaksanut satuloida Ripen!

Tallin lähimaastossa lenkillä ja kerankin valoisaan aikaan. Kai puoli tuntia maastoiluakin on tyhjää parempi.

Taavin lopetuksesta tuli eilen kuluneeksi neljä vuotta. Mietin Taavia edelleen melkein päivittäin.
Terveisiä sinne pilven reunalle!

Lokakuun loput

Lokakuussa ei ole paljon tapahtunut. On ollut kiireitä, surua perheessä, väsymystä ja huonoja säitä. Onneksi poni on viihtynyt täällä uudessa paikassa erinomaisesti. Rippe on ollut todella hyväntuulinen ja pirteä kokoajan.
Eikä sillä ole kiire pois tarhasta, vaan välillä sen on oikein joutunut hakemaan mukaan. Katokseen tottuminen on vähn takkuillut, mutta olen ruokkinut välipalaheiniä sinne, josko siitä vielä tulisi turvallinen tukikohta.

Heinäpallokin saatiin korjattua, tosin nyt siitä on kansi halkeamassa. Niitä sentään saa tilattua varaosina. 

Maha on reistannut ja poni on kuraillut jonkin verran, siksikin se on saanut olla kevyemmällä käytöllä. Kokeilin taas kaikenlaisia juttuja, mutta tilasin lopulta kuitenkin heinäpellettiä. Se toi avun melkein heti. Vieläkin välillä on vähän takajalat sotkeentuneet, mutta tilanne on selkeästi nyt hallinnassa. 
 
Tämä tietysti herätti kysymyksen siitä, että onko kuitenkin palattava takaisin hyväksi havaittuun ruokintaan viime talvelta. Toistaiseksi kuitenkin mennään myslillä ja puuro sitten erikseen, koska Metasense-rehua on säkkikaupalla jäljellä. 

Olen tehnyt heinäpelletistä puuron illaksi odottamaan valmiiksi kuppiin (Ripen karsinassa on todella monta ruokakuppia, hah) ja lisäksi olen laittanut pienen määrän myös kuivana myslin sekaan. Rippe kun ei ole pätkääkään ahne, vaan pureskelee ja mupeltaa ruokansa rauhassa. Lisäsin vielä vähän olkisilppua ruuan sekaan parantamaan pureskelua (yhden tutkimuksen mukaan olkihake lisäsi pureskeluaikaa huomattavasti verrattuna esim. sinimailashakkeeseen!).
Muutenhan ponilla on olkea saatavailla lähes kokoajan (jätän sille pari siivua verkkoon yöksi ja samanverran vien ulos heinäkassiin. Ulkona tosin olkea sotketaan ja heitetään maahan, todella rasittavaa.
Ikävä kyllä tommonen kurailu näkyi olomuodossa nopeasti ja poni pääsi muuttumaan kuivakaksi. Painomittanauha kuitenkin paljasti, että heti kurailun vähentyessä alkoi pyöreys taas parantua.

Heinäpelletin kanssa tosin eteen tulee uuden merkin valinta. Nyt tilasin samaa pellettiä, mitä Ripellä oli koko viime talven syötössä. Jo heti säkin avattuani ajattelin, että ompa se erikoisen näköistä. Punnitus kertoi, että pelletit ovat huomattavan paljon aiempaa painavampia (tiiviimpiä). Silmälläkin ero on selvä.

Kun tarkastelin säkin sisältöä tarkemmin, niin joukosta löytyi niitä "vanhoja" tuttuja pellettejä, mutta osa pelleteistä oli ihan erinäköisiä, kovia ja tiiviitä. Eikä ne tietenkään turpoa enää hetkessä, kuten ennen. Voi rähmä! Säkin sisältö oli siis todella epätasalaatuista papanaa.

Mitään kunnollista vastausta en kyselyyni saanut siitä, että onko pelletin valmistuksessa jokin muuttunut. 

Muutamana päivänä ollaan käyty katselemassa lähimaastoja ja löydettiinkin kivoja reittejä. Lisäksi olen jumpannut kentällä maastakäsin ja selästä. Rippe on ollut ihan super ja suorittanut tosi hyvällä asenteella annettuja tehtäviä. Olen pitänyt harjoituksen lyhyinä, kun poni kerran on tehnyt kaikki tehtävät niin hyvin. 

Viimeksi kentältä lähtiessä mietin, että tällaista tämän harrastuksen kuuluu olla. Jumpataan sen verran, että pysytään kunnossa ja molemmilla pitäisi olla harjoituksissa hauskaa.
Minusta on tärkeämpää, että hevonen tuntuu käteen ja persuksen alle hyvälle. Se ei välttämättä näytä ulospäin niin ihmeelliselle. Mutta tiedän itse mitä haen takaa, miltä pitää tuntua.

Tässä näkyy aavistuksen kuivahtanut olemus

Joskus muistelen hetken sitä hiekkatarhaa lämmöllä... :D Viimeistään keväällä tähänkin ajetaan hiekkaa etuosaan.